Krassi: kiitos palautteesta, olen iloinen jos tunnet löytäneesi kirjoituksestani toimivia näkökulmia.
Sydänrikki76: Mietit mitä narsisti ajattelee sinusta ja kertooko hän sinusta negatiivisia asioita ihmisille - se on aivan mahdollista, jopa todennäköistä. Minun exäni tekee niin ja lukemattomat muut ihmiset ympäri maailmaa ovat kertoneet samaa. Ja yleisneuvo on: älä lähde aktiivisesti puhdistamaan mainettasi. Se ei useinkaan auta ja on myös mietittävä mitä sillä oikeasti saavutat. Jos ihmiset ovat valmiita uskomaan yhden ihmisen kertomuksen ja ilman mitään päteviä todisteita, niin kyllä siinä on vastuu kuuliallakin. Eli jos nämä ihmiset, joille narsisti sinua mustamaalaa, eivät itse kysy sinulta sinun versiotasi tapahtumista, niin anna olla. He eivät silloin ole hirvittävän läheisiä sinulle, näin voisi ainakin olettaa. Joskus, ehkä vuosien päästä, näillekin ihmisille saattaa totuus paljastua ihan ilman että sinun on tarvinnut asiaan sotkeentua. Pitää vain olla todella kärsivällinen ja miettiä mikä on tärkeintä...tärkempää on ainakin se, että sinä itse tiedät kuka olet ja mitä on tapahtunut. Ei se, mitä jotkut ihmiset luulevat tapahtuneen.
Narsistit tuntevat henkistä tuskaa asioista, joista me tavalliset ihmiset emme tiedä mitään. Narsistille tärkeämpää on esimerkiksi se, miltä asiat näyttävät kuin miten asiat ihan oikeasti ovat. Esimerkiksi ex-vaimoni maalailee jopa minulle kuvaa siitä, että olisin aggressiivinen ihminen, kävisin vakoilemassa häntä ja että lapsi voi kanssani huonosti. Mikään väitteistä ei pidä paikkaansa. Mielenkiintoisinta tässä on se, että hän esittää näitä väitteitä minulle ja meni kauan ennen kuin keksin tähän ihan loogisen selityksen. Uskon syyn olevan siinä, että hän yrittää vapauttaa itseään epätoivoisesti vastuusta ja syyllisyydestä siinä, että lähti toisen miehen matkaan. Hän kehittänyt kyvyn vakuuttaa ensin itsensä jostakin asiasta, minkä jälkeen hän pystyy varsin uskottavasti vakuuttamaan myös muut. En tiedä millaisena hirviönä hän on minua ihmisille kuvaillut, mutta sitä asiaa minun on aika turha miettiä. Sen kuitenkin tiedän varmuudella, että hän luo aktiivisesti vaihtoehtoista todellisuutta, jossa hän on heikko naisuhri ja minä isokokoisena miehenä jonkinlainen pahantekijä ja kiusaaja. Samaan aikaan hän kuitenkin on se, joka lähettää minulle jatkuvasti syyllistäviä ja äärimmäisen negatiivisia viestejä, jotka eivät kestäisi päivänvaloa jos haluaisin ne hänen tuttavapiirilleen näyttää. Tämän tiedostaen, vastaan hänelle aina asiallisesti vaikka aikanaan hänen provokaationsa harmittivat kovasti ja saivat tunteet pintaan + lähdin puolustautumaan ja korjailemaan hänen virheellisiä käsityksiään.
Narsistiin ei siis siksikään saa muodostettua yhteyttä, että he ovat niin taitavia valehtelemaan itselleen. Objektiivista totuutta ei ole edes narsistin itsensä paperille kirjoittama asia. Selän takana toiminut narsisti saattaa esimerkiksi kiemurrella tilanteesta siten, että sanoo ettei hänen mieleensä tullut alkuunkaan, että jostakin asiasta olisi pitänyt erikseen keskustella. Että asianhan olisi pitänyt olla päivänselvä molemmille. Kun sitten narsistille selittää, miksi asiasta olisi pitänyt keskustella, narsisti keksii yhtäkkiä sanoa, että asiasta oli sittenkin keskusteltu. Yllättäen et ole vain idiootti, vaan olet myös huonomuistinen ihminen. Ikävintä näissä tilanteissa on se, että koskaan et voi olla varma minkä asian narsisti on istuttanut omaan mieleensä (uskoo aidosti omaan kantaansa) ja milloin taas narsisti on valinnut valehdella ihan tietoisesti. Kolmantena vaihtoehtona on se, että ihan oikeasti itse joskus muistaa jonkin asian virheellisesti - me olemme kuitenkin vain ihmisiä. Narsistin kanssa on kuitenkin selvää, että he eivät ikinä myönnä muistaneensa väärin jos totuudesta olisi heille jonkinaista harmia. Ja harmiksi riittää kolaus omaan täydellisyyteen, omaan egoon.
Annan vielä muutaman esimerkin. Narsisti on syyttänyt minua siitä, että avasin parisuhdettamme koskien "ahdistavia" keskusteluita. Muutamaa viikkoa myöhemmin aiheutinkin kotiin sietämättömän ilmapiirin siksi, kun en keskustellut hänen kanssaan. Nostin tuon ristiriidan hänen puheessaan esille, siis että haluaako hän nyt keskustelua vaiko rauhaa ikäviltä keskusteluilta, mutta hän ei reagoinut asiaan oikein mitenkään. Hän ei voinut sallia tilannetta, jossa olisi voinut myöntää itselleen olevan täysin epälooginen ja irrallaan todellisuudesta. Hänen agendallaan oli koko ajan ollut vain se, miten hän saisi lopetettua parisuhteen kuivin jaloin ja mielellään säälittynä uhrina. Tämä ihan tosielämän henkilökohtainen esimerkki osoitti ainakin minulle, että narsistit hakemalla hakevat toisen ihmisen käytöksestä perusteita toimia itse käytännöllisesti katsoen miten haluavat. Kaiken kukkuraksi hän sai selvästi nautintoa siitä, että kaksi miestä vaikutti samanaikaisesti tavoittelevan häntä.
Narsistit siis omaavat ainakin minun mielestäni kyvyn rakennella erilaisia tilanteita aktiivisesti ja sitten pyyhkivät pois oman aktiivisen sekä negatiivisen osuutensa. Jäljelle jää vain uhrin reaktio (esim. voimakas viha, henkinen romahdus, irrationaalinen käytös, uni- ja keskittymisongelmat yms.), jota narsisti käyttää vaistonvaraisesti omaksi edukseen. Uhri on siis täysin ilman syytä *jotain*: sen jälkeen narsisti vain valitsee oman siirtonsa, sellaisen jonka kanssa voi elää ja mikä näyttää ulospäin "rohkealta", "välttämättömältä", "loogiselta" you name it.
Usein kysytään, tietääkö narsisti mitä tekee? Kuten yläpuolelta voi lukea minun kokemukseni mukaan osittain tietää, osittain ei. Uskoisin, että aluksi heille syntyy jostain asiasta tunne, mutta he eivät oikein pääse kiinni tunteen syvimpään olemukseen. Eihän se helppoa ole meille tavallisillekaan. Sanotaan nyt vaikka niin, että narsisti ei enää saa parisuhteesta sellaista tunnetta, että häntä ihailtaisiin erityisesti tai vaikkapa lapsen syntymän jälkeen narsisti ei olekaan enää perheen keskiössä - lapsi on. Ei narsisti voi myöntää itselleen, että kilpailee toisen huomiosta pienen lapsen kanssa. Hiljalleen paha olo kuitenkin kasvaa. Narsistin työkalupakkiin ei kuulu se, että syvällisiä keskusteluita vaikkapa omasta pahasta olosta käynnistettäisiin. Asioista ei vaan puhuta ja puolison pitäisi osata automaattisesti palvella narsistia kuten aina ennenkin. Puoliso luulee, että kantamalla vähintään puolet vastuusta lapsen hoidossa ja kasvatuksessa, hän tekee oikein. Mutta ei hän tajua, että narsistia ei kiinnosta kuin henkilökohtainen huomio ja hänen henkilökohtaisten tarpeidensa tyydyttäminen. Hiljalleen sinusta tulee narsistin pahan olon alku ja juuri, vaikka teet kodin ja perheen eteen kaikkesi. En usko, että narsisti tajuaa tätä edellä kuvaamaani vaihetta alkuunkaan. Heillä on vaan paha olo ja jotenkin se liittyy puolisoon. Tietoisuus omista teoista pintautuu enemmänkin siinä kohdassa, kun narsisti päättää laittaa puolison vaihtoon ja ymmärtää miten huonoon valoon hän saattaa eron yhteydessä joutua. Tällöin käynnistyy juonittelu, mutta samalla hän joutuu ottamaan käyttöön todellisuutta vääristäviä keinoja, joilla pääsee irti syyllisyyden tunteista.
Ja nyt kun mietitään miksi tällainen ei toimi meidän kohdallamme, niin syy lienee siinä, että me emme pysty erinäisten valintojemme edessä olemaan katsomatta peiliin. Me emme kykene valehtelemaan itsellemme riittävän uskottavasti siinä, että vapauttaisimme itsemme kaikesta vastuusta ja kaataisimme kaiken toisen niskaan oikeuttaen siten erinäisiä toimenpiteitä. Eli kyllä, heidän aivonsa toimivat meille täysin vieraalla tavalla ja sitä on kamalan vaikea hyväksyä. Kunpa he edes näyttäisivät vaikkapa liskoilta, mutta ei...aivan samannäköisiä kuin me. Ja suoriutuvat arjesta, käyvät töissä ja voivat olla hyvinkin menestyviä.
Koen kyllä oivaltaneeni jotain ja sisälläni on aika hyvä rauha etenkin narsistisen exvaimoni suhteen. Koko ajan hänen toistuvat negatiiviset yhteydenottonsa häiritsevät minua vähemmän ja vähemmän. Positiivisen palautteen siivittämänä minä siis näitä aika pitkiä viestejäni ainakin toistaiseksi kirjoittelen, kunnes ehkä alan toistamaan itseäni liiaksi. Toivon kyllä, että löytäisin jonkin keinon auttaa toipumisprosessinsa alkuvaiheessa olevia, mutta valitettavasti minulla ei kyllä ole minkäänlaista alan koulutusta. Ei ainakaan vielä.
Tuntuu ja kuulostaa ihan uskomattomalta miten niin lyhyen ajan tuntemisen perusteella voi koukuttua toiseen! En oo koskaan aiemmin tavannut ihmistä joka hämmentää käytöksellään niin paljon että joka kerta alkaa miettimään ja syyllistämään itseään vaikka järjellä ajateltuna tietää kumminkin ettei ole tehnyt yhtään mitään! Alun perin jos vaikka kertoo ystävällisesti että on tullut jostain paha mieli niin tämä toinen vaan raivostuu ja sättii siitä miten viallinen ihminen minä olen ja itsekäs ja miten minä olen nyt pilannut hänen päivänsä vaikka olen vain halunnut keskustella. Käsittämätöntä miten ihminen ei kykene normaaliin _vastavuoroiseen_ keskusteluun vaan heti alkaa raivoaminen ja puolustautuminen, jonka päätteeksi lyödään luuri korvaan ja laitetaan kaikki mahdolliset estot päälle 
oon aivan ymmälläni. Ja minä olin se joka yritti kokoajan ymmärtää hänen rankkaa elämäntilannettaan, miten hänen ex-naisensa on olleet narsisteja ja kohdelleet häntä huonosti, hän on ollut se uhri, kuuntelin ja kuuntelin pitkään, jos välillä keskeytin, sain piikittelyä siitä miten aina otan esille itseni vaikka usein puhuttiin vain hänen tilanteestaan. Yritin ymmärtää, olin ystävällinen, olin myös usein varovainen sanoissa ja teoissa, koska ihan pienestäkin sanasta/teosta saattoi piikitellä tai suuttua..ja minä olin se joka yritti aina tehdä sovintoa ja loppupeleissä pyydellä anteeksi. Onneksi tätä ei jatkunut kauempaa mutta miten ihmeessä tuntuu näin pahalta päästää irti noin pahasta ihmisestä 
Mutta tosiaan jos laajennat näkökulmaa, saatat hyvinkin päästä askeleen eteenpäin. Sen, että yrittää katsoa tilannetta narsistin näkökulmasta ei silti tarvitse tarkoittaa sitä, että hyväksyisi asiat mitä narsisti tekee. Minusta on ihan ok, että laajentaa näkökulmaa ihan vain saadakseen helpotusta itselleen. Toinen mihin näkökulman laajennus auttaa on se, että oppii lukemaan aika automaattisesti sitä mitä narsisti tekee ja usein jopa heidän seuraavat liikkeensä pystyy arvaamaan. Se tuo tunnetta siitä, että pitkään käsittämättömänä pitämänsä asia on jollain tavoin paremmin hallinnassa.