KESKUSTELUFOORUMI

Nyt viikko erossa, n lähti toisen naisen matkaan...taas. Ei surua, olo on kuin vankilasta vapautuneella. Mielessä liikkuu että onko minulla edes oikeutta olla näin helpottunut. Eikö minun kuuluisi rypeä katkeruudessa ja jätetyn surussa. Miksi en vaan pysty tuntemaan mitään?Hieman pelottaa miten saan eron kunnialla loppuun, lapset ja yhteinen omaisuus täytyy hoitaa :/ Tänään piti tulla hakemaan tavaroita mutta ei näkynyt eikä kuulunut.

En halua olla inhorealisti, mutta minusta viikon ero narsistista on lyhyt aika. Viikon jälkeen vapauden tunteen sijaan voi alkaa tuntea yksinäisyyttä... Toivon kaikille kestävyyttä ja pitkäjänteisyyttä päästäkseen eroon huonoista ihmissuhteista.

Varmasti totta, enkä osaa kuvitella ehkä mitä on vielä edessä. Mutta viikko tuntuu NIIN luksukselta! Eikä mieheni ole ollut millään muotoa pahimmasta päästä, paitsi näitä lukiessa muistuu kyllä mieleen monta juttua mitä hän on tehnyt.

Mulla itsellä oli sillo kuukaus erosta nii alkoi tulla ahdistus kun sain.tietää et on uus akka ja muuttanu saman tien sen.luo. itse soitti ja ilmoitti että on parisuhteessa.

Sillo mulla tuli pelko et se.nyt uuden takia muuttuu eikä mun.aikana ollu kunnolla.

Nyt 1 kk erossa. Mieli vahva ja päämäärä kirkkaana mielessä. N tuli jätetyksi jo uudestakin suhteesta (kesti 3,5 vkoa) koska samat ongelmat ilmeni myös heillä. Katuu että lähti täältä ja järkyttyi että vika saattaakin olla hänessä. En vaan voi ottaa enää takaisin kun saan muuten pelätä jatkuvasti seuraavaa virhettäni eikä luottamusta ole enää lainkaan. Tunteita on tietty vielä jäljellä, mutta riskit taas uudestaan yrittämisestä on liian isot. Kerrankin tunnen itseni riittävän vahvaksi tästä irrottautumiseen. Kiitos siitä ystäville jotka tukevat minua ja ovat antaneet minulle voimaa ja realiteettiä miten huonolla mallilla asiani ovat olleet.Itse en ole niitä nähnyt kun se on ollut minulle "normaalia elämää". Eteenpäin asia ja päivä kerrallaan, tavoite jossain kaukana, mutta kirkkaana mielessä;)

Hienoa. Nyt vaan ylpeänä.eteenpäin. saat olla itsestäsi.ylpeä, ertä.olet noin.vahvana.pysynyt noin nopeasti.

Mulla oli tässä pieni henkinen etumatka, ei ole ensimmäinen kerta tämä kun tämän saman teki. Ja hänellä meni uuden suhteen hekumassa nämä ensimmäiset viikot. Mä oöin viikon sairaslomalla ja tein paperisotaa kotona kaikki päivät. Nyt kun asia konkretisoitui hänellekin, mulla on kaikki valmiina. Olisin toivonut että tämä uusi suhde olisi kestänyt vähän pidempään niin mun olisi ollut helpompi hoitaa eroasioita. Nyt tuntuu tulevan vähän kapuloita rattaisiin joka toinen päivä. Mutta ei pidä antaa sen lannistaa Tärkein on nyt että saan lapset "jaloilleen" ja yritän pitää kodin meillä vaikka isoja jo ovatkin. Vaikka söisin kaurapuuroa lopun ikäni, mutta lapset ei saa joutua enää enmpää kärsimään. Kamalaa katsoa kun puoliso vaihtaa perheensä lennosta toiseen :/

Mulla kesti eron jälkeen muutama viikko ennen kun pääsin muuttamaan saman katon alta pois, et löysin asunnon ja sain muuten asiat kuntoon et pääsin lähtemään. Ennen ku muutin niin näin öisin unia joissa olin jossai loukussa enkä millään päässy pois. Mulla oli myös ekat pari kuukautta sit muuton jälkeen tosi hyvä olla, kevyt ja vapaa olo. Sit vasta iski päin naamaa kaikki miten mun ajatusmaailma voiki olla menny niin päin mettää ja menin sit psykologille, en siellä montaa kertaa kerinny käymään (oli aikojen välillä pitkiä välejäkin) kun psykologi totes että hän ei just nyt nää että tarttisin uutta aikaa. Ja oikeestaa eroasiat ja noi on jo käsitelty, nyt vaan mietin et pitäskö varata aikaa ihan vaan huonon itsetunnon takia, kun tuntuu et vaikuttaa ihan liikaa kun rupee tekee tuttavuutta jonkun uuden kanssa.

Minusta kannattaa mennä terapeutille myös huonon itsetunnon takia, jos tuntee tarvetta. Itse omat tarpeensa tietää, ei terapeutti. Mahdollisesti jo muutama kerta riittää. Olen mennyt terapeitille silloin kun mielestäni olen ollut sen tarpeessa. Muutamilla käyntikerroilla olen pärjännyt.

Mä kävin eilen kans psykologin juttusilla, lähinnä lasten kokemuksista olin huolissani. En ehtinyt montaa minuuttia puhua kun hän alkoi aavistelemaan että olen ollut naimisisa narsistin kanssa. Käynti oli todella hyvä ja sovimme uuden ajan. Alkuperäisestä tarkoituksesta hiukan livettiin ja puhuimme lähinnä minun tuntemuksistani. Puhuminen ulkopuolisen kanssa jäsenti ajtuksiani ja antoi realismia sille mikä on oikein ja mitä ei tarvitse sietää. Ehtoolla N soitti ja kysyi...taas...olenko varma erosta. Ja olin entistä varmempi! Kiitos aamuisen jutustelutuokion psyk. kanssa. N on kiinnostunut lähinnä siitä paljonko hän menettää rahaa ja taloudellisesti erossa, muita huolia ei tunnu olevan.