Re: Tuhoisa tapailusuhde
Lähetetty: 11 Kesä 2019, 13:38
Nyt kun on kulunut tapahtumista vuosi, katson parhaaksi hieman kertoa nykytilanteestani. Omassa tapauksessa minä voitin taistelun ja pääsin irti narsistin huumeen kaltaisesta vaikutuksesta. Tämä olkoon myös muille samojen asioiden kanssa taisteleville kannustuksena, että valoisa aamu koittaa kyllä!
Tasan vuosi sitten kävin todella pohjalla. Kerran jopa kipu kävi niin kovaksi, että mielessä kävi jopa itsetuhoisuutta. Onneksi juhannusaatto 2018 muutti kaiken. Silloin menivät kaikki yhteydet lopullisesti poikki ja parantumisprosessi alkoi. Tässä vaiheessa on todella tärkeää, että elämässä on tukipylväitä, joihin nojata. Itse löysin elämääni ihmisen, jonka olen tapaamisestamme lähtien mieltänyt ankkuriksi, joka pitää minut paikallaan. Elämä tasapainoittui ja täysin tuhottu itsetunto alkoi pian tervehtyä. Vaikeitakin hetkiä oli, mutta joka kerta niistä selvisi helpommin ja helpommin.
Aloitin viime syksynä uusia harrastuksia ja sain uudelleen kipinän liikkumiseen. Vuodenvaihteen jälkeen olen ääneen todennut olevani henkisesti vahvempi kuin koskaan. Sanonta, että mikä ei tapa, vahvistaa, pitää todellakin paikkansa. Tunneskaala on ollut matkan varrella kirjava, on ollut surua, vihaa, pettymystä, helpostusta. Lopulta kuitenkin miellän, että kaikki mitä tapahtui, tapahtui siksi että sillä oli jokin tarkoitus. Ja tämän tarkoitus oli selväsi lujittaa henkistä vastustuskykyä.
"Mitä synkempi yö, sitä valoisampi aamu" - Jaksakaa, pysykää pystyssä, älkää luovuttako. Uskaltakaa pyytää apua, puhukaa, se helpottaa.
Loppuun vielä kiitokset työterveyslääkärille ja psykologille hoitojaksosta. Kiitokset vertaistukihenkilölle ja omalle ankkurilleni, ilman heitä lopputulos voisi olla karu.
Hyvää kesää kaikille!
Tasan vuosi sitten kävin todella pohjalla. Kerran jopa kipu kävi niin kovaksi, että mielessä kävi jopa itsetuhoisuutta. Onneksi juhannusaatto 2018 muutti kaiken. Silloin menivät kaikki yhteydet lopullisesti poikki ja parantumisprosessi alkoi. Tässä vaiheessa on todella tärkeää, että elämässä on tukipylväitä, joihin nojata. Itse löysin elämääni ihmisen, jonka olen tapaamisestamme lähtien mieltänyt ankkuriksi, joka pitää minut paikallaan. Elämä tasapainoittui ja täysin tuhottu itsetunto alkoi pian tervehtyä. Vaikeitakin hetkiä oli, mutta joka kerta niistä selvisi helpommin ja helpommin.
Aloitin viime syksynä uusia harrastuksia ja sain uudelleen kipinän liikkumiseen. Vuodenvaihteen jälkeen olen ääneen todennut olevani henkisesti vahvempi kuin koskaan. Sanonta, että mikä ei tapa, vahvistaa, pitää todellakin paikkansa. Tunneskaala on ollut matkan varrella kirjava, on ollut surua, vihaa, pettymystä, helpostusta. Lopulta kuitenkin miellän, että kaikki mitä tapahtui, tapahtui siksi että sillä oli jokin tarkoitus. Ja tämän tarkoitus oli selväsi lujittaa henkistä vastustuskykyä.
"Mitä synkempi yö, sitä valoisampi aamu" - Jaksakaa, pysykää pystyssä, älkää luovuttako. Uskaltakaa pyytää apua, puhukaa, se helpottaa.
Loppuun vielä kiitokset työterveyslääkärille ja psykologille hoitojaksosta. Kiitokset vertaistukihenkilölle ja omalle ankkurilleni, ilman heitä lopputulos voisi olla karu.
Hyvää kesää kaikille!