KESKUSTELUFOORUMI

Tarkoitan ehkä eniten sitä, että mulle vapaus tulee siitä, kun luovun narsistin maailmankuvasta. Jos yrittäisin "voittaa" hänet hänen oman pelinsä sisällä, oman linssinssä kautta, kostaa tai päästä niskan päälle, muuttua itse siksi, joka onkin hänen yläpuolellaan, olisin yhä hänen maailmankuvassaan jumissa. Silloin narsistilla olisi yhä ote minuun. Ymmärrän kyllä sen, että tuo ote on vahva, ja aika pitkään oma maailmankuva voi muistuttaa narsistin omaa. Mutta siinä pelissä kun ei ikinä voita. Ei se narsistikaan lopulta voita, ja jos ajattelee niskan päälle nousemalla "vaihtavansa paikkoja", se on lähinnä illuusio. Sitä siis tarkoitan. Kuvittelisin tavoittelevani vahvuutta tai voittoa, mutta todellisuudessa olisin yhä narsistin otteessa, koska uskon hänen maailmankuvansa. Hän on itsekin jumissa siinä, ahdistuneet narsistit aika synkässä kolossa, ja psykopaatit taas ilman mahdollisuutta päästä muunlaisiin kokemuksiin.

Oma vapauteni on siinä, että kieltäydyn uskomasta hänen totuutensa ja luon uuden, omani. Minua ei enää kiinnosta taistella hänen kanssaan, en oikeastaan koe mitään tarvetta siihen, mutta tämä voi johtua myös luontaisista persoonallisuuden piirteistäni. En saisi kenenkään kyykyttämisestä mitään kiksejä irti pidemmän päälle, vihan puuskassa ehkä vähän, mutta kyllä se krapulaan päätyy ja seurauksena on vielä paskempi olo. Olen ihan tyytyväinen tällaisena, mutta jokaisella on se oma polku, että löytää sen oman itsensä, millainen itse on. En välttämättä osaa neuvoa suuntaa muille, jotka ovat hyvin paljon erilaisia perustavanlaatuisesti kuin mitä itse olen, mutta ehkä ajatustenvaihto itsessään voi olla hyödyllistä. Minulle tämä ei ole antautumismielialaa (joka olisi narsistin maailmankuvan kautta tehty tulkinta), vaan vapautta, irtautumista siitä ahdistavasta todellisuudesta. Ja mahdollisuuksia. Toisenlaisia asioita, joita onkin mahdollista saada, vaikka narsisti opetti, ettei olisi.

Taistelemattomuus ei ole sama asia kuin alistuminen. Ymmärrän, että hänen kanssaan taistellessaan ruokkisin vain häntä. Sen sijaan keskityn muihin tärkeisiin asioihin, kuten yhteiskunnan tasolla näistä asioista puhumiseen, tietoisuuden ja ymmärryksen lisäämiseen, parempi tuntemus oikeusjärjestelmässä ois jees, ja vastuun he tottakai ansaitsevat omista teoistaan. Moni asia näistä on vielä retuperällä, mutta ei se tarkoita, että oltaisiin luovutettu. Henkilökohtaiset seuraukset hänelle asetin, ja ne ovat vain ja pelkästään siihen, mitä itse siedän ja en siedä elämässäni, ei mitään sen laajempaa. Ei hän enää millään tavalla "voita" minua, kun en minäkään "voita" häntä.

Onko silti kaikki kilpailuhenkisyys ja hierarkia-ajattelu narsistin maailmankuvaa vai voiko noita aatella myös niistä enemmän irtonaisina, yleisellä tasolla? Siinä realiteetissa joka on kaikille suurin piirtein sama, oli narsisti, uhri tai asetelman ulkopuolella. Ehkä hieman väärä paikka puhua yleisellä tasolla koska aihe lähti kumminkin tosta narsisteja ja empaatikkoja koskevasta artikkelista. Yritän ilmaista sen näin: näen jo maailman väreissä, mutta haluun myös pitää ne vahvat mustan ja valkoisen kontrastit osana sitä. Kokemus valkoisesta on mulle turruttavan tylsä, sillä tuun ympäristöstä jossa vähänkään harmaalle alueelle menemistä demonisoitiin heti mustana. Hypokriittista syyttelyä ja uhkailua monesti. Ja haluun kerätä sen sielunkokemuksen myös mustasta puolesta jotta olisin kokemusta rikkaampi, toivottavasti autenttisena eikä samana lavastettuna sumuna ja peileinä millä narsisti pelaa. Tarkoittaako musta automaattisesti samaa mitä narsisti tekee vai kokonaiseksi tulemista (ei valkoista ilman mustaa), se on tietty jokaisen oma tulkinta. Mikä loppujen lopuksi tässä maailmassa ei ole jollain tavalla illuusiota?
Mutta sä elät omalla maailmankuvallasi ja mä omallani. Se on okei. Tarkotus ei ole käännyttää muita elämään omassani, vaan osoittaa mistä tuun omani kanssa (taas väärinymmärretyksi tulemisen pelko näköjään nousi, jipii :'D) ja samaten yrittää ymmärtää mistä toinen tulee.

Taistelemattomuus ei ole sama asia kuin alistuminen. Ymmärrän, että hänen kanssaan taistellessaan ruokkisin vain häntä. Sen sijaan keskityn muihin tärkeisiin asioihin, kuten yhteiskunnan tasolla näistä asioista puhumiseen, tietoisuuden ja ymmärryksen lisäämiseen, parempi tuntemus oikeusjärjestelmässä ois jees, ja vastuun he tottakai ansaitsevat omista teoistaan. Moni asia näistä on vielä retuperällä, mutta ei se tarkoita, että oltaisiin luovutettu. Henkilökohtaiset seuraukset hänelle asetin, ja ne ovat vain ja pelkästään siihen, mitä itse siedän ja en siedä elämässäni, ei mitään sen laajempaa. Ei hän enää millään tavalla "voita" minua, kun en minäkään "voita" häntä.

Jos puhutaan uhrin ja tietyn narsistin välisestä suhteesta niin kyllä, juuri näin. Noihan yleensä tajuaa juuri siinä vaiheessa kun osaa lähteä narsistin otteesta lopullisesti ja tuntee sisimmässään että ratkasu on win/win, jolloin syyllisyyttä valinnasta tai kompensoinnintarvetta alemmuudesta ei jää. Ulkoisista asioista voi jäädä enemmän, oikeudellisestihan jos se meiltä ottaa jotain likasella pelillä ja satuttaa kohtuuttomasti. Mutta sisäisesti voi myös tuntea kuin olisi syöpäkasvaimen leikannut irti, kun voi narsistin otteesta tolleen vaan lähteä.

Vaikea tietysti analysoida ”normaalia” kilpailuhenkeä, kun sitä ei mulla ole oikein ollenkaan. Sellasta taipumusta on, että jossain aatteellisissa asioissa on joskus vähän liiankin suurta tarvetta voittaa, jolloin tietoisesti pyrin vähän rauhoittamaan sitä, jotta antaisin muillekin tilaa. Se kun on se avainkysymys mielestäni, että antaa muillekin tilaa, eikä jyrää läpi yksin.

Hauskuuden ja itsensä kehittämisen vuoksi tehtävissä kilpailuissa yleensä kunnioitetaan vastapuolta, eikä voittaminen ole pakkomielteisen tärkeää. Narsistista voittamisen tarvetta on se välttämätön tarve olla yksin kukkulan kuninkaana (tai vähintään kera joidenkin ”oikeasti” mahtavien tyyppien, ei kenenkään vähemmän älykkään), muuten oma itse ei pysy kasassa. Sääntöjen tai vastapuolen kunnioittamisesta ei ole tietoakaan, jos tarve niin vaatii.

Samalla tavoin jos joku on hierarkiassa ylhäällä ja hänellä on valtaa, sen ei tarvitse tarkoittaa, että alapuolella olevat olisivat alistettuja (ja että hän käyttäisi valtaansa väärin). Jos alapuolella olevat ovat alistettuja, se on usein merkki narsististen tarpeiden tyydyttämisestä. Yleisesti sanotaan, että valta muuttaa ihmistä, mutta George Simon sanoi kirjassaan hyvin, että tyypillisemmin se on niin päin, että narsistisia piirteitä omaavat ihmiset hakeutuvat muita todennäköisemmin valta-asemiin. Tästä seuraavat näkemämme vallan väärinkäyttötapaukset. Tietysti jonkun uinuvat narsistiset piirteet voivat voimistua saadessaan mahdollisuuksia, mutta valta ei muuta ketään perustavanlaatuisesti tai suuresti narsistiksi.


Sen, minkä koen olevan narsistin maailmankuvaa, on seuraavanlaiset ajatukset: Hierarkiassa alapuolella oleva on automaattisesti alistettu, säälittävä, heikko tai vastaavaa, josta seuraa tarve välttää tätä asemaa voimakkaalla tarpeella. TAI Jos henkilö ei ole ärhäkkä, sanavalmis, tiukka (tai jotakin muuta vastaavaa), hän on reppana, säälittävä, heikko, kykenemätön tai vastaavaa, josta seuraa voimakas tarve olla jollain tapaa ”älä vittuile mulle”-tyyppinen. TAI Jos narsisti saa henkilön manipuloitua verkkoonsa, koska hän on kiltti, tämä tarkoittaa, että henkilö on samalla myös reppana, säälittävä, heikko, kykenemätön tai vastaavaa, josta seuraa voimakas tarve näyttää, että ”kyllä me uhritkin ollaan sanavalmiita, eikä mitään reppanoita”.

Näihin ajatuksiin liittyy kiinteästi trauman aikana koettu ihailu narsistia kohtaan, kun vaikutti jotenkin niin paljon paremmalta olla hän (vaikka se ei pidäkään paikkansa todellisuudessa, se oli vain illuusio). Narsistin maailmankuvasta kiinni pitäminen ylläpitää tätä ihailua, kun ihailee ”vahvuutta” ja yrittää päästä pois omasta ”heikon” asemastaan. Todellisuudessa se kiltti uhri ei ole reppana, mutta jos tästä mielikuvasta ei pääse irti, jää jumiin pakenemaan omaa ”heikkouttaan”, joka ei olekaan heikkoutta, ainoastaan narsisti määritteli sen heikkoudeksi.

Tästä taas seuraa tarve ”kääntää roolit toisinpäin” ja olla itse se vahva, edes jossain. Tässä on vain se mutta, että narsistin todellisuudessa vahva voi olla vain, jos joku toinen on heikko. Myös tämä ”roolien kääntäminen” tarkoittaa sitä, että narsistin (tai jonkun muun) täytyy muuttua silmissäsi siksi heikoksi, jotta voit olla vahva. Toisin sanoen tavoittelet ”voittoa” alkuperäisestä trauman aiheuttajasta - narsistista, joka taas tarkoittaa sitä, että tämä ”voitto” voi tapahtua vain narsistin maailmankuvassa (koska vain se ”kääntää roolit toisinpäin” ja tuo illuusion tyydytyksestä). Narsistin maailmankuvan ulkopuolella tällaisilla voitoilla ei ole merkitystä, eikä niitä siten ole tarvetta tavoitella.

Todellisuudessa hierarkiassakin kaikki ihmiset voivat olla vahvoja. Jos valtaa ei käytetä väärin, ketään ei alisteta. Koen ihmisen vahvuuden tai heikkouden oman henkilökohtaisen kehittymisen asiaksi, en vastakkain asetteluksi kahden eri ihmisen välillä. Se, että tulee joskus hyväksikäytetyksi (koska maailma ei ole ihanteellinen) ei tarkoita, että olisi heikko.

Koen itse, että kaikkein tiukimmat ja ahdistavimmat kyntensä narsisti saa kiinni meihin juuri muuttamalla maailmankuvaamme (tai luomalla sitä lapsuudessa), jolloin se ahdistava laatikkomalli sisäistyy meihin kovaa ja värittää kaikkea mitä teemme. Olen itse aika suoraan saanut kuulla näitä ”vahvat syövät heikot” -viisauksia, joten niitä ei ole tarvinnut arvailla. Joku toinen narsisti voi ujuttaa ne pelkästään toiminnallaan sanoittamatta niitä suoraan, jolloin voi olla vaikeampi nähdä, että tällaisessa todellisuudessahan me ollaan eletty. Ja ”todellisuudessa”, joka ei olekaan niin totta kuin luuli.

En ihan tiedä mitä tarkoitat tuolla mustalla puolella. Ajattelen, että kukaan ihminen ei ole täysin ”puhdas”, vaan kaikki me tehdään jotakin ”väärää” ja meillä on tuhoisia haluja. Moraali tai vastaava hyvään pyrkiminen on mulle ohjenuora, jonka avulla voi pitää impulssejaan säädyllisessä kontrollissa ja korjata tekemiään virheitä. Ei se minusta valkoista tee, koska se on mahdotonta.


Sivuhuomiona, törmäsin joku aika sitten otsikkoon (en lukenut juttua, joten en voi tietää sen totuudenmukaisuudesta), että koirilta on surkastunut pois taipumus palata takaisin laumaan kaltoinkohtelunkin jälkeen. Koira jää välttelemään häntä huonosti kohdellutta, susi taas palaa takaisin (joka kaiken järjen mukaan kuvaa välttämättömyyttä, ilman laumaa ei selviä). Otsikossa luki jotakin: ”koirilta on poistunut kyky anteeksiantoon”, vaikka käytännössähän tuo tarkoittaa, että ”sivilisaatioon sopeutunut” koira ei enää palaa ja hyväksy kaltoinkohtelua. Symbolisesti tämä kuvaa ihmisen luomien rakenteiden antamia mahdollisuuksia olla hyväksymättä mitä tahansa kaltoinkohtelua. Mutta, onhan yhteisöjä, joissa tuo pakotettu ”anteeksianto” hyveellisyyden nimissä on arkipäivää.

Tossa on hyvä ja selkeä erottelu jonka kanssa voin samaistua myöskin. Ainut mitä osaan lisätä on toi, että myös terveissä kilpailuissa on voittajat ja häviäjät, mutta ne ei oo kiveen hakatut vaan hetkelliset asemat. Seuraavassa kilpailussa tilanne voi olla toisin, oli vastustajat samat tai eri. Roolit voi kääntyä ilman että mennään narsistin tapaan kilpailla, muttei pidetä täysin hauskanakaan. Joskus hikoileminen ja kova itsekuri on välttämättömiä myös. Nautinnollisempaa toki jos kilpailua ei ota vakavasti, itsekurin, hikoilun ja hauskan voi yhdistää niin lopputulokset vaikuttaa vähemmän omiin fiiliksiin. Narsistin kanssa kilpaileminen muuttuu aika nopeesti voimia imeväksi kuin motivoivaksi, vaikka voihan joidenkin pieni tökkiminen hauskaaki olla. Moraali sanois siinä vaiheessa "ei" jos on epävarma tökkiikö patologista narsistia vai terveempää tapausta joka vaan näyttää ulospäin narsistiselta.
Voin silti kokemuksesta sanoa ettei sekään hirveesti motivoi olemaan vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa jos narsisteja pitää kompulsiivisesti varoa tai muotittaa omaa käytöstä "narsistien varalle". Sisäisesti jokainen voi olla mitä haluaa, mutta kuinka paljon voi ilmaista ulos päin onnistuneesti ilman huolta siitä että narsku löytää tapansa tuhota kaiken sen mitä rakennat (etenkin jos et "saa" tuhota mitä narsku on rakentanut eli osoittaa rajat hänen kielellään koska vähemmällä ei usko)?

Kilpailusta puhuttua voi solveltaa hierarkianki kanssa, mutta tää on ollut mulle vaikeampi sisäistää. Nuorempana aattelin virheellisesti että kun oon kerran jotain ansainnut, siitä saatu status ja kunnioitus pysyy. Laiskistuin tavallaan, mutta myös oletin että muilla ihmisillä on saavutusteni takia nyt pysyvä hyvä mielipide musta, ellen tee jotain väärää. Se oli kai samaa naiiviutta kuin senkin ympäristöstä omaksutun ajatusmallin noudattaminen että jos teen muille pelkkää hyvää ja oon kiltti, saan pelkästään sitä samaa takaisin ja vältyn kusipäiltä. Ei se niin mennyt, hahaha. Siinä juuri moraaliset valinnat teki musta ekaa kertaa uhrin, mutta se moraali olikin ympäristön luoma eikä omani. Kyllä sitä siinä vaiheessa oli myös narsistien tyypillinen ajatusmaailma omaksuttu, eli olin heikko ja reppana koska aattelin asiat noinkin lapsellisesti ja olin sokeuteni takia helposti vietävissä sitten.

Jep, kaikilla on sekä hyvä valkea että pimeä puoli. Joskus sitä silti tuntuu, että noista vaaditaan jotain universaalia ymmärrystä ja pitäisi enemmän olla noiden yläpuolella passiivisesti kuin ilmaista näitä ollenkaan osana omaa persoonaa, tai sitten tosissaan vain ilmaista valkoista ilman mustaa. Ehkä silleen on hyvä nousta ettei ota jokaista negatiivista kommenttia tai tapahtumaa itteensä tai ettei aiheuta turhaa draamaa tai kipua omalla käytöksellään, mutta olla oma ittensä ilman mitään mielipidettä siitä mikä/kuka on jees ja mistä/kenestä ei pidä, on vaan päätöntä vaatimista. Riittää että voi keskittyä olennaiseen.

Oliko toi juttu netissä vai painetussa muodossa? Lukisin mielelläni.

Lisäksi, voivathan noiden roolien merkitykset olla kevyempiä niille, jotka eivät esimerkiksi ole suuresti eläneet narsistin kanssa. Narsisti lataa niihin sen verran kovia ja ehdottomia merkityksiä, että väistämättä nousevat ne mieleen sanankin nähdessä. Himokilpailijakaan ei vedä vertoja sille ehdottomuudelle, mitä narsisti lataa sanaan voittaja.

Hierarkia voi muuttua myös joo, mutta mitä se tarkoittaa? Ajattelisin, että ihanteellisessa maailmassa hierarkia toimii lähinnä järjestyksenä, jossa tietystä asiasta paremmin tietävät johtavat siinä asiassa, ja väistyvät taas johdettaviksi silloin, kun eivät tiedä jostain niin hyvin. Esimerkiksi, tai ainakin noin ajatuksena. Siinä mielessä pysyvän statuksen metsästämisessä ei ole mitään ideaa, kun sen menettäminen ei tarkoita mitään katastrofia (sosiaalista tuhoutumista), vaan lähinnä joustavaa tyyliä olla. Monessa asiassa ongelma tässä on siinä, että kaikki ihmiset eivät kunnioita toisia ihmisarvoisesti tai noudata sääntöjä. He sitten käyttävät toisia omien tarpeidensa täyttäjinä tai sylkykuppeina. Silloin syntyy alistajia ja alistettuja, jolloin hierarkia muuttuu myrkylliseksi.

Meidän on hyvä miettiä tätä myös itsemme kohdalla (varsinkin liittyen siihen, kun vähän aikaa sitten puhuttiin lentävistä apinoista). Tämän tyyppisillä foorumeilla on riskinä se, että narsistiksi leimatuilta ihmisiltä riisutaan ihmisoikeudet pois, ja tämän jälkeen heitä saa kohdella kuin mitäkin saastaa. No, ymmärrän, että he aika lailla ovat sen itse aiheuttaneet itselleen, mutta loppujen lopuksi jokaisella on ne perusihmisoikeudet. Emme ole itse yhtään erilaisia kuin he, jos alamme itse sylkeä ja alistaa jota kuta ihmisarvojen vastaisesti. Tuntojaan on tärkeää purkaa, ja tällaiset ovat hyviä paikkoja siihen, mutta tietynlaiset paisuvat ilmiöt ovat vaarallisia. Kun lähdetään miettimään sitä raja-aluetta, voimmeko aina edes tietää, ollaanko meitä rekrytoimassa lentäviksi apinoiksi? Aika moni lentävä apina ajattelee taistelevansa "kauheaa hirviötä" vastaan, toteuttaessaan käytännössä lisäkäden kautta tehtävää väkivaltaa. Toisaalta minua kyllä myös ärsyttää se, miten nykyään on alettu puolustamaan julkisuudessa esille tulleita väärintekijöitä. Kyllä he ansaitsevat vastuun tekemisistään, ei sitä hyssytellä kuulu! Samoin voi sanoa, ettei pidä jostakusta tai olla olematta tekemisissä hänen kanssaan, asettaa rajat omalta osaltaan. Mutta kaikki väritetyt juoruilut, perättömien juttujen levittelyt, uhkailut, ikkunoiden rikkomiset, vainoamiset ja muut ilkivallat eivät ole oikein, oli henkilö tehnyt mitä tahansa. Emme me voi samanlaisiksi muuttua, ei siitä seuraa muuta kuin "silmä-silmästä-taisteluiden" kierrettä. Harmillisesti muutama kaaoksen aiheuttamisesta nauttiva lentävä apina saa aikaiseksi sen, että jo tekojen paljastamista aletaan pitää huonona asiana ja puolustaa väärintekijöitä! Juuri kun olemme päässeet hiljaisuuden ajasta edes vähän pois.

En löytänyt tuota juttua, enkä oikeastaan ole varma, oliko se ihan vain roskajuttu. Törmäsin netissä otsikkoon joskus, se vain jäi mieleen.

Se voipi hyvinkin olla hierarkian ja sosiaalisten roolien kanssa. Toi ideaalien ja realiteetin kohtaaminen on mulla joteskin tullu tosi myöhään näissä asioissa, mut joustavuus on ihan jees. Luulin itekkin olevani tässä todella joustamaton kunnes narsistikaverini kanssa tarpeeks riideltiin. Jäin kyl joustamattomuudessa kakkoseksi ihan 6-0. Mut se autto kasvamaan ja itte asiassa hyvä että aloin kasvamaan omastani pois myöhään kuin en milloinkaan. Vielä kun oppis itekkin sen "jotkut säännöt on tehty rikottaviksi" viisauden niin jees.

Tän tyyppisillä foorumeilla keskitysleiri-tyylinen alistaminen taitaaki olla usein kielletty mut paljon kans riippuu käyttäjäkunnasta ja siitä mitä ylläpito on valmis tekee asioille jos joku noita ihmisoikeuksiin ja -arvoon pohjaavia sääntöjä rikkoo. Ihan hyvä silti jos erimielisyyksistä osataan puhua ja väitellä koska muuten moni foorumi olis aika tylsä, vaikka se antaa saumaa noille lentävien apinoitten ja narsistien pelien kehittymisille myöskin. Jo se ratkasis näissäkin paljon jos ihmiset uskaltas myöntää avoimesti tehneensä virheitä ja perustelisivat miksi tekivät niin. Mut on tosiaan absurdia koettaa saada kaikki parantamaan käytöstään sen tiimoilta tai odottaa että kaikki toimivat sääntöjen mukaan automaattisesti, vaikka semmoset lähtökohdat vois luoda yhteisön missä yhteiseen etuun luottamisesta olis takeitakin. Eniten tosiaan ärsyttää just toi että väärintekijöitten tekoja hyssytellään enemmän kuin sitä jos normaalisti kiltti vetää väärintekijälle rajat, vaikka se menisi siinä tilanteessa hitusen moraalittomuuden puolelle. Tai sen mallin opettaminen että narskut ja psykopaatit olisivat jotenkin oikeutettuja valta-asemiinsa ja käyttäytymään moraalittomasti koska ovat semmoisia eivätkä muutu (piiloviestinä on, että jos olet psykopaatti, muut ovat velvoitettuja antamaan sulle latua kaikessa mitä pyydät tai muuten niille voi käy huonosti, ja luonteesi on elämäsi lottovoitto jos ura, valta, toiminta ja menestys kiinnostavat enemmän kuin ihmissuhteet yms).

Harmaus kirjoitti: ↑12 Heinä 2018, 23:01 Tai sen mallin opettaminen että narskut ja psykopaatit olisivat jotenkin oikeutettuja valta-asemiinsa ja käyttäytymään moraalittomasti koska ovat semmoisia eivätkä muutu (piiloviestinä on, että jos olet psykopaatti, muut ovat velvoitettuja antamaan sulle latua kaikessa mitä pyydät tai muuten niille voi käy huonosti, ja luonteesi on elämäsi lottovoitto jos ura, valta, toiminta ja menestys kiinnostavat enemmän kuin ihmissuhteet yms).

Tässä mennään vaarallisuuksien puolelle myös niissä esityksissä, mitä olen nähnyt, että koska psykopaatit "eivät voi mitään tilanteelleen" (se on fyysistä aivoissa jne.), heitä ei myöskään voi asettaa vastuuseen teoistaan (olisivat ikään kuin syyntakeettomia). Ihan kuin he vain olisivat tahdottomia robotteja, jotka eivät hallitse itseään. Neurologia ei kuitenkaan ole niin ehdoton määrittäjä, ihmisen aivot ovat aika joustavat ja voivat kiertää asioita eri tavoilla. Psykopaattikin tekee valintoja ja hänelle kuuluu vastuu teoistaan. Ja jos mietitään sitä, miten eri psykopaateilla on erilaisia kiinnostuksen kohteita. Eivät kaikki heistä ole hallitsemattomasti murhaajia, joitakuita kiinnostaa loisia tai toisia joku muu, mutta jotkut taas saavat kiksejä väkivallasta. Eivät he tahdottomasti toista samaa kaavaa, vaan tekevät valintoja.

Totta. Ja suoraselkäisempiä psykopaatteja vastaan mulla ei olekaan samanlaista vihaa kuin näitä vastuuttomia kiusaajia ja valehtelijoita.

Kyllähän tossa muutama vuosi sitten julkaistiin joku artikkeli siitä miten jollekin psykopaatille kuulemma saatiin normaalin ihmisen tunnemaailma jonkun aivo-operaation avulla. En löydä tota artikkelia enää joten en takaa jutun totuudenperäisyyttä. Samaten jossain vanhemmassa dokkarissa kuvattiin miten "normaali" mies muuttui teknisesti psykopaatiksi jouduttuaan auto-onnettomuuteen ja ilmeisesti hän sai päävamman mikä johti tunnemaailman totaalikuivumiseen. Dokkarin mukaan hänestä ei tullut mitään rikollista tai muuten vain tuhoisaa tyyppiä, mutta esim rakkaus vaimoa kohtaan muuttui molemminpuoliseksi hyväksynnäksi että vaimo "kuuluu kalustukseen" heidän yhteisessä kodissaan, ja kaiketi extreme tekemiset alkoi ennen rauhalliselle miehelle maistua enemmän. Varmaan maailma vaikutti sille aika erilaiselta? Mutta noikin kertoo siitä että asioihin voi vaikuttaa eikä aivotoiminta ole mikään tekosyy. Jos se olisi, alkaisin ottaa selvää suostuuko kukaan tekemään "normaalista psykopaatiksi" aivo-operaatioita ja paljonko pitäis pulittaa.

Ex-vaimo joskus heikommalla hetkellään käytti itsestään nimitystä selviytyjä. Mielestäni tuo kuvaa narsistia itse asiassa aika hyvin, koska selviytyminen ja saalistaminen näyttäytyvät joskus samanlaisena käytöksenä. Hän ei tuota käyttämäänsä sanaa sen enempää avannut ja oli hyvin harvinaista, että hän kuvaili itseään ja tuntojaan tuonkaan vertaa.

Minusta usein vaikuttaa siltä, että narsisti näkee uhkakuvia kaikkialla. Jos kärjistetään oikein kunnolla, narsistia voi verrata vaikkapa hukkuvaan ihmiseen. Hukkuvien tiedetään vetäneen mukanaan heitä pelastamaan tulleet. Ei siinä ole kyse siitä, että hukkuvasta olisi tullut peto. Eikä sitä yleensä mietitä, oliko hukkuvan teko moraalisesti oikein. Hukkunut toimi vaistojensa varassa. Meidän on aika helppoa samaistua hukkuvan käytökseen, koska tiedämme millaisen paniikin valtaan joutuu jos ei saa happea. Välittömän ja yllättävän kuoleman uhan edessä sallitaan aika paljon tekoja, jotka toisessa kontekstissa olisivat hyvin tuomittavia.

Narsistin kohdalla ongelmana onkin ehkä se, että narsisti toimii moraalittomasti aivan arkipäiväisissä tilanteissa, joissa kokee käyvänsä jonkinlaista selviytymiskamppailua sellaisia uhkia vastaan, joita me muut emme näe. Esimerkiksi ex-vaimolleni oli aina äärettömän tärkeää hyvä asema työelämässä sekä raha --> hän lyöttäytyi yhteen hiljattain eronneen ihmisen kanssa, jonka todennäköisesti uskoi voivan vaikuttaa suotuisasti hänen urakehitykseensä. Tältä osin hänen ratkaisunsa saattoi olla ihan rationaalinen. En ihmettelisi lainkaan, jos hän tilaisuuden tullen tekisi saman tempun uudelleen. Hän tiesi, ettei missään nimessä kestäisi työpaikan menetystä, joten tällaisen siirron kautta hän paransi selvitymismahdollisuuksiaan. Meille muille työpaikan menetys olisi myös iso asia ja suuri suru, mutta moraalimme asettaa kuitenkin rajat ratkaisuillemme.

Uskon, että narsistin moraalittomissa ratkaisuissa on siis osin edellä kertomani kaltaisi täysin tietoisia ja laskelmoituja tekoja sekä täysin tiedostamattomia henkiseen itsesäätelyyn liittyviä käyttäytymismalleja. Esimerkiksi ex-vaimo, kuten monet muut narsistit, pyrkii manipuloimaan, kontrolloimaan ja syyllistämään. Välillä hän heittäytyy uhriksi ja uskottelee, että minä kiusaan häntä. Vaikuttaa siltä, että käytöksen päämotiivina on ainakin nykyään pyrkimys saada aikaan reaktioita. Ja kuten niin moni muukin on asian nostanut esille, myös minun havaintojeni mukaan narsisti tarvitsee reaktioiden herättämisen kautta todisteita omasta olemassaolostaan. Narsistille kelpaa ylistys, mutta aivan yhtä hyvin tyydytystä tuo se, jos hän saa toisen ihmisen suuttumaan tai jopa pelkäämään itseään. Tämä osa-alue narsistin käytöksessä onkin paljon vaikeampi ymmärtää, koska useimmat meistä eivät saa vastaavasta käytöksestä minkäänlaista henkistä tyydytystä. Päinvastoin, meitä hävettää suunnattomasti jos olemme menneet purkamaan pahaa oloamme toiseen ihmiseen. Narsistille taas heidän harjoittamassaan negatiivisessa viestinnässä ei ole mitään erityistä tai ihmeellistä, kunhan heidän huono käytöksensä ei tule liian laajaan tietoisuuteen. Olen siis sitä mieltä, että narsisti yrittää surutta hyödyntää niitä ihmisiä osana omaa selviytymiskamppailuaan, joista ei ole heille enää mitään konkreettista hyötyä. En usko, että he tekevät sitä silti tiedostaen asian liittyvän omien tunteidensa säätelyyn ja sitä kautta selviytymiskamppailuunsa. Todennäköisesti he kirjoittavat mielessään historiaa uusiksi ja uskottelevat itselleen, että negatiivisten tunteidensa kohde on ansainnut heidän vihansa. Tottakai narsisti manipuloi myös siksi, että saa osakseen jotain konkreettista hyvää ja välitöntä tyydytystä. Esimerkiksi työpaikkahaastattelussa valehteleminen tuskin on narsistille minkäänlainen ongelma.

En usko, että ex-vaimolla on muita vastaavia kohteita kuin minut. Uudelle puolisolle hän varmasti esittää parhaita puoliaan, ainakin toistaiseksi. Uskon, että se on varmasti raskasta kun elämänasenne on pääsääntöisesti hyvin negatiivinen. Esittämisen vastapainona sitten oksentaa päälleni pahaa oloaan milloin minkäkin viestintäkanavan kautta. Oli aika kun vielä vastailin hänelle, mutta enää tänä vuonna hän ei ole saanut minusta irti juuri mitään reaktiota. Pyrin suhtautumaan häneen kuin hän olisi ilmaa.

En näe häntä saalistavana petona, vaan enemmänkin hukkuvana ihmisenä josta oman turvallisuuteni vuoksi (käytännössä henkisen hyvinvointini) vuoksi pysyttelen etäällä. En tiedä istuuko tämä ajattelumalli muille, mutta kuten tässäkin viestiketjussa on nostettu esille, pedosta tulee mieleen jotain voimakasta ja pelottavaa. Sen sijaan hukkuva ihminen herättää enemmänkin sääliä ja kuvaa ainakin suutaan soittavaa ex-vaimoani parhaiten. Hän toden totta yritti vetää minut upoksiin, mutta eipä onnistunut. Tajusin riittävän ajoissa mistä on kyse ja nyt tyydynkin vain seuraamaan sivusta mitä hänelle tulevien vuosien aikana tapahtuu. Senkin teen vain siksi, että meillä on yhteinen lapsi - muussa tapauksessa katkaisisin kaikki viestintäyhteydet lopullisesti.

Ja alkuperäiseen aloitukseen kommenttina, että linkin takana oli kerrassaan loistava kirjoitus minunkin mielestäni.

Tiedän ettei tämä viesti liity alkuperäiseen aiheeseen mitenkään, mutta tällä foorumilla ei ole mitään teknistä osiota mihin voisi ilmoittaa, että yksityisviestien lähetys ei toimi. Myöskään ylläpito ei vastaa heille lähetettyyn tukipyyntöön.

Eli kyllä, yksityisviesti on minut tavoittanut, mutta teknisten ongelmien vuoksi en ole pystynyt vastaamaan vaikka olen useana eri päivänä yrittänyt.