Introvertti narsisti/ covert narsisti

[Toivoakaipaava]

Kiitos kaikille jotka ovat kirjoittaneet. Olen lukenut kaikki viestit ajatuksella moneen kertaan ja miettinyt. Uskon että tämä on prosessi joka on lähtenyt käyntiin ja minun pitää itse nyt tarkastella ja miettiä. On ollut todella helpottavaa, mutta myös ahdistavaa myöntää ja nähdä että omalla miehellä on vähintäänkin narsistisia piirteitä.
Toivon että prosessi loppuu "oikein", eli joko saan voimaa lähtemään, tai teen tietoisen valinnan jäädä ja mietin keinoja jaksaa ja toimia.
Olen toisaalta iloinen tilanteessa siitä, että olen ollut koko ajan sosiaalisesti aktiivinen ja myös pitänyt itsestäni huolta liikkumalla. En ole jäänyt neljän seinän sisälle.
Käyn juttelemassa terapeutilla/psykologilla ja hän kyllä tiedostaa tilanteen ja uskoo minuun. Hän ottaa myös asian vakavasti.
Voimia teille muillekin jotka elätte tällaisessa suhteessa. Se on kyllä niin raskasta ja ristiriitaista. Minäkin mietin kun olemme kesällä koko perheen kanssa mökillä, rannalla jne mitä se olisi yksin. Ja mietin myös olenko nyt tässä hetkessä liian väsynyt (pieniä lapsia ja valvomista) tekemään päätöksiä...

[Toivoakaipaava]

Ja "joskus", luin sinun tarinasi. Kuulostaa todella tutulta Ehkä sinunkin pitäisi hakea keskusteluapua itsellesi? Se on minua ainakin auttanut.

[Joskus]

Ja "joskus", luin sinun tarinasi. Kuulostaa todella tutulta Ehkä sinunkin pitäisi hakea keskusteluapua itsellesi? Se on minua ainakin auttanut.

Näin olin ajatellut heti arjen alettua...Tuntuu, että yksin tästä on vaikea selvitä ja on vaikea puhua asiasta ystävillekin, jotka kuitenkin tuntevat meidät molemmat...

[Jasmiini]

Kun haet apua, kysy etukäteen että auttajalla on kokemusta narsisteista. Muuten keskustelu voi tuottaa lisää ahdistusta, koska näitä ei ymmärrä täysin kun sellaiset jotka on saman kokeneet tai pitkään hoitaneet.

[NeitiK]

Uskoisin itse, että meillä olisi lasten kanssa parempi olla kolmistaan. Tietenkin isä voisi olla etäisä, mutta hän on uhannut että ei halua olla lasten kanssa missään tekemisissä jos eroamme.

Tähän haluaisin vielä kommentoida, sillä tuo uhkaus lienee tyypillinen (olen sen täältä foorumilta bongannut monta kertaa ja omassakin elämässä se on ollut). Joskus joku voi sanoa noin vihanpuuskassa (jolloin sekin on aina hyvin mautonta, sillä näillä asioilla ei kuuluisi leikkiä edes vihaisena), mutta jos ihminen tosissaan uhkaa tällaisella katumatta, kertoo se jostain hyvin tärkeästä. Vanhempi, joka käyttää katoamista lapsensa elämästä uhkauksena ja ikään kuin "peliliikkeenä" saadakseen mitä haluaa, ei kovin syvällä tasolla välitä lapsistaan. Tätä voidaan miettiä yli ja ympäri ja moni yrittää keksiä siihen lieventäviä seikkoja, mutta jos vakaasti ja harkitusti uhkailee tällaisella, se kertoo kiintymyksen puutteesta lapsia kohtaan. Ja jos tästä mietitään eteenpäin, sama vanhempi tuskin sitoutuu koskaan olemaan tunnetasolla lapsille vanhempi. Eli vaikka tämä voi tuntua lapsista kamalalta ja narsisti voi paisuttaa tätä manipuloimalla lapsia entisestään, niin kyse on lopulta jälleen kerran tyhjästä unelmasta. Eli siitä, että tämä vanhempi ei koskaan ole ollut tai tulisikaan olemaan vanhempi sen kiintymyksellisessä merkityksessä. Hän voi olla fyysisesti vanhempi, mutta ei tunnetasolla. Muistan itse miten sain olla pelinappulana tässä välissä, eli olin itse se, joka kertoi toiselle vanhemmalleni viestiä näistä katoamisuhkauksista. Mahdotontahan se oli toiselle vanhemmalleni miettiä, että aiheuttaisi lapselle tälle tärkeän vanhemman katoamisen. Mutta, se ei olisi ollut toinen vanhempani, joka sen olisi aiheuttanut. Se ei olisi myös yksikään teistä, joka sen aiheuttaisi. Se on hän, vanhempi, joka katoaa ja tekee itse päätöksen kadota. Hän sen aiheuttaa, ette te. On manipulointia kääntää syyllisyys hänen omista valinnoistaan teidän niskoillenne. Se ei kuuluu teille. On lukuisia perheitä, jotka eroavat, mutta vanhemmat jatkavat lastensa elämässä mukana täysipainoisesti. Ja lopulta, lapsetkaan eivät välttämättä menetä mitään, paitsi sen tyhjän unelman, joka ei koskaan totta ollutkaan. Vaikka sitä ei siinä hetkessä tajuakaan, lopulta se on usein niin. Joissain tilanteissa katoaminen voisi jopa olla helpompaa, sillä ei tarvitsisi jatkuvasti roikkua kiinni tarpeessa miellyttää vanhempaa, jota on mahdotonta miellyttää, ja jolta koskaan ei saa aitoa kiintymystä.

Voimia teille kaikille, ja hienoa, että olette aloittaneet tämän prosessin. Se vaatii rohkeutta, ja olette päässeet jo pitkälle, älkää unohtako sitäkään. Ensimmäinen askel (tiedostaminen) on usein kaikkein vaikein.

[Agape]

Minä puolestani toivon tai oikeastaan tekisin mitä vaan, jotta lasteni isä häipyisi. Tuo manipulointi, asioiden vääntely ja vääristäminen, tekopyhyys ja kaikkivoipuus vaikkei mitään vastuuta ole kantanutkaan, saa minut ja lapset jaksamaan huonommin.

[Venica]

Minun eksäni uhkaili tällä lapsen hylkäämisellä. Myös humalassa meidän tappamisella..
Vuoden.päivät eron jälkeem epäsäännöllisesti näki tyttöä. Ruinasi sen jälkeen meitä takaisin, kun ei uusi heti meidän jälkeen alkanut suhde toiminutkaan. Minäpä en suostunutkaan sen huonoon kohteluu nii. Htökäsi tytönkin. Minä olen kuulemma hankala kun pidän tytön puolia kun hän teki tytölle ohikkaita. Yht6 ja tietenkin ärähdän jo ettei näin voi tehdä.

Mutta ei kun minä olen niin hankala ettei voi nähdä tyttöään. Olemme voineet paljon paremmin kun on ollut kokonaan pois. Tyttö ei kysy isästään mitään. Ei kyllä muistakaan koska suhdetta ei.ole heidän välille kunnolla syntynyt. Mutta pääasia että me voidaan hyvin.

[Leimu]

Kiitos kun jaksatte kirjoittaa. Täällä yksi introvertti/covert- miehen vaimo. Tutulta kuulostaa teidän tarinat. Olen väsynyt tilanteeseeni, minua helpottaa lukea muiden samankaltaisia kokemuksia. Kiitos <3 ja voimia.