KESKUSTELUFOORUMI

Varmasti vaikea myöntää itseleen, mutta ette te olleet ikinä ”normaali” pari (mitä se ikinä tarkoittakaan. Tässä ehkä kahta tervettä ihmistä). Toiselta osapuolelta puuttuu kyky rakastaa, koska siitä narsismissa on kyse. Hän mahdollisesti osaa näytellä rakastunutta ja ainakin osaa puhua siitä sanoilla, mutta ei osaa toimia kuten toista rakastava ihminen toimii. Luultavasti hän ei myöskään osaa kuvailla rakkauden tunnetta, koska hän ei sitä tunne. Hänelle muut ihmiset ovat palvelijoita ja hänen omien tarpeidensa tyydyttäjiä ja se on kovin yksipuolista. Rakkauteen kuuluu vastavuoroisuus ja aidosti toisesta ihmisestä välittäminen ja toisen etujen ajatteleminen, toisen tukeminen ja kannustaminen. Oletko saanut aidosti näitä asioita suhteessasi? Epäilen, jos kyseessä on narsisti...

Niin. Enhän mä mitään aitoa tuossa kuviossa ikinä saanut. Mutta en sitä aluksi ymmärtänyt, koska en ollut törmännyt tuollaiseen käytökseen aiemmin. Se intensiteetti oli jotain uutta ja sai mut otteeseen heti. Olin kuin huumattu. Nyt tässä tankkaan päähäni ettei hänellä ollut/ole/tule olemaan mitään tunteita minua kohtaan. Ehkä lähinnä oikeaa tunnetta on hänellä nyt tuo inho minua kohtaan.

Laventeli tuo on kuin suora kopio minun tilanteesta. Miinus se että olisi koskaan jäänyt kiinni pettämisestä.
Ja meillä on just nyt tämä tilanne päällä, että olen päättänyt että tämä oli tässä. Ja sattuuhan se niin kamalasti. Mutta se mihin rakastuin, ei ole totta. Sitä ei ole koskaan ollut olemassa. Sen näen nyt.
Hän pyysi minua miettimään asioita ja soittamaan hänelle eilen, mutta ei tietenkään vastannut. Eikä ole kuulunut sen jälkeen hänestä. Jää nähtäväksi jos enää kuulee. Ja parasta varmasti olisikin ettei kuulisi enää.
Hän todennäköisesti uskoo että olen tuskissani täällä nyt kun hän ei vastannut. Mutta todellisuudessa tämä on ollut hienoa - ei ole tullut syytöksiä ja lyttäämisiä kokonaiseen vuorokauteen.
Miten Laventeli asiat on nyt?

Kirjoitinkin toiseen ketjuun, että oon aivan totaalisen sekaisin hänen jutuista, sitä hyvä-paha jatkuvaa seilaamista nopealla syklillä. Se vaan on kiihtynyt ajan mittaan. Suhde tosiaan päättyi tuohon nukahdin sohvalle-juttuun, mutta aattelin, että 100% kavereina varmaan olisi erilaista, kun ne tietyt jutut meillä edelleen natsaa. Harrastukset ja vapaa-ajan jutut on samoja ja silloin ollaan yleensä sovussa oltu, kun jotain tehdään yhdessä. Mutta paskat. Samaa kuraa sieltä tulee edelleen, ei mitään logiikkaa missään. Siis hän on sairas ja mä tulen koko ajan sairaammaksi hänen sekoiluja katsellessa ja kuunnellessa. Oikeastaan mä jo vähän pelkään häntä, koska näen kuinka pihalla hän on ajoittain. Nyt yritän vaivihkaa liueta hänen elämästä kokonaan olemalla mahdollisimman tylsä, ruma ja onneksi nyt olen vielä sairaana. Sitä hän näköjään kammoaa. Ei siis narsistin kanssa kaverina olo ollut hyvä idea lainkaan. Mikään ei muuttunut paremmaksi.

Narsistin kanssa ei voi olla ystävä tai kaveri. Olet narsistin hyödyke ja orja.

Tajusin Jasmiini ettei voi olla. En edes tiedä, miksi aina hänen hyvällä hetkellä kuvittelen järjen palanneen hänen päähänsä. Tai kuvittelin. Mutta kun ei ole mitään järkeä, mikä voisi edes palata... Eilen löysin hyvää you tube matskua, missä oli narsistin kanssa käytyä viestittelyä ja olipa identtistä sisällöltään. Pelkkää manipulointia alusta loppuun. Taitavaa ja koukuttavaa, mutta vaarallista.

Juuri näin. Uskomme yleensä niin koska haluamme uskoa ihmisistä hyvää. Kuvittelemme että ihmiset toimivat terveellä logiikalla ja sairaan mielen koukut yllättävät meidät siksi aina. Mutta oikeastaan narsistin tapauksessa se on totaalista toiveajattelua. Sitten kun tämän on sisäistänyt ei tarvitse enää laittaa itseään sille uskon ja toivon alttarille vaan näkee narsistin persoonallisuushäiriöisenä ja siksi kieroon kasvaneena yksilönä, joka ei pysty antamaan meille mitään hyvää.

Nyt tuli se hetki, että en jaksa enää reagoida mitenkään hänen yhteydenottoihin. Tuli totaalinen stoppi. Ihan sama mitä viestejä tulee niin mua vaan tympii ja etoo. Kun tiedän hyvien juttujenkin olevan vain esimakua jostain paskasta, jota hänellä vaikuttaa olevan ehtymätön varasto. Parina iltana oon menny vaan nukkumaan ja nukkunutkin hyvin. Enkä puhelinta ole enää katsellut...Oisinkohan mä ollu tarpeeksi kauan nyt fyysisesti erossa hänestä, että se sairas sidos on haihtumassa. Mä niin toivon että näin ois, koska oli hirveä kamala tilanne tuo, kun toisen kanssa ei viihdy yhtään, mutta silti ikävöi. Mihin sitä siinä tilanteessa itsensä sulloo. Oma rakastuminen ei kaduta, mutta se että lähti provosoitumaan hänen sanoihin, ignooramisiin ja kaikkiin sirkustemppuihin... se harmittaa ja hävettää.

Vapauta itsesi häpeästä. Ei ole syytä hävetä hällä, jota on manipuloitu vaan enemmänkin hänellä, joka manipuloi. Häpeästä vapautuminen on tärkeä piste matkallasi. Häpeä juuri saa meidät tekemään asioita vasten tahtoamme. Hirveästi voimia. Tosi hyvä kuulla että olet saanut etäisyyyttä sen verran että asiat alkavat näyttämään siltä mitä ne oikeasti ovat.

Kiitos. Välillä on jo ihan hyvä olo, mutta ajoittain tulee sellaisena hyökyaaltona se häpeä. Että katsoi liian pitkään tuota pelleilyä. En vaan voinut ymmärtää, että joku on oikeasti niin paha. Nyt ymmärrän ja tajuan miksi niitä exiä onkin ollut niin paljon. Tarkennus hulluja exiä