KESKUSTELUFOORUMI

Minun narsistini otti käyttöön "sairas" kortin. Teeskentelee vakavasti sairasta, jotta saa säälikiintiön täyteen. Tämä on tehnyt ihan kauheita asioita saadakseen huomiota ja sääliä.

Kiitos vastauksista rajallinen ja Surusydän16! On helpottavaa kirjoittaa näitä asioita auki jonnekin, kun saa samalla vertaistukea ja tajuaa, ettei ole yksin juuri nyt. Että meitä on muitakin.

Oikeastaan sisällä on myös todella pakottava tarve kirjoittaa asioita auki, sillä muuten aivojen perukoille kerääntynyt musta mössö on liian suuri ja vaikea asia käsiteltäväksi. Ehkä jopa niin vaikea, että tuntuu helpommalta palata entiseen eli narsistien lyötäväksi. Sitä en suosittele!

Aina verbaalisen höykyytyksen ja oudon kuvion (henkisen pahoinpitelyn) jälkeen olen kirjoittanut tapahtuneen sanasta sanaan ylös "narskupäiväkirjaani". En anna muiden lukea kirjoituksia, vaan ne ovat minulle itselleni muistutukseksi ja varmistukseksi. Itse huomasin manipuloinnin kaavan juuri näiden vanhojen kirjoitusteni avulla. Suosittelenkin kirjoittamista ihan kaikille narsistien uhreille, jotka epäilevät itseään. Asioilla on tapana unohtua tai asianhaarojen lieventyä ajan kuluessa, jopa niin paljon, että kun seuraavan kerran lukee kaikesta tapahtuneesta, suorastaan kauhistuu. Ensinnäkin sitä, miten on saattanut unohtaa/"antaa anteeksi" jotain näin sairasta, ja toiseksi muistoihin palaaminen ja niiden kasaantuminen tuskaa pursuavaan kirjapahaseen saa todella kaiken muuttumaan todeksi. Se tekee pahaa, mutta on välttämätöntä irtaantumisen kannalta.

Surusydän16, mun toinen narsistivanhempi on tällainen sairauksilla leikkijä. Tai no, "sairauksilla". Sillä aina kun uhrin höykyytys on tehty ja taputeltu, narsisti on taas terve kuin pukki. Tuosta noin vaan! Mitä isommasta loukkauksesta on kyse, sitä sairaammaksi narstisti heittäytyy. Mun narsistivanhempani on niin hullu, että se voi lyödä vaikka kirveellä käteensä ja valua näyttävästi verta. Näin huomio kiinnittyy heti tähän vammaan ja hän pelastuu tilanteesta, jossa itse juuri teki pahaa toiselle. Uhri jää vaille selityksiä.

Jos tässä mitään huvittavaa on, niin edes se, että oikeasti näin "sairas" ihminen kammoaa ja halveksuu lääkäreitä yli kaiken. Hänhän ei lääkäriin mene! Lääkärit ei tiedä mistään mitään! Aivan turhaa sakkia!

Wreck kirjoitti:Surusydän16, mun toinen narsistivanhempi on tällainen sairauksilla leikkijä. Tai no, "sairauksilla". Sillä aina kun uhrin höykyytys on tehty ja taputeltu, narsisti on taas terve kuin pukki. Tuosta noin vaan! Mitä isommasta loukkauksesta on kyse, sitä sairaammaksi narstisti heittäytyy. Mun narsistivanhempani on niin hullu, että se voi lyödä vaikka kirveellä käteensä ja valua näyttävästi verta. Näin huomio kiinnittyy heti tähän vammaan ja hän pelastuu tilanteesta, jossa itse juuri teki pahaa toiselle. Uhri jää vaille selityksiä.

Jos tässä mitään huvittavaa on, niin edes se, että oikeasti näin "sairas" ihminen kammoaa ja halveksuu lääkäreitä yli kaiken. Hänhän ei lääkäriin mene! Lääkärit ei tiedä mistään mitään! Aivan turhaa sakkia!

Ei tietenkään, edes lääkäri ei tiedä yhtä paljon, kun narsku
Voimia sulle ❤

Wreck kirjoitti:"Sinä olet nyt liian herkkä. Sinä analysoit nyt liikaa. Älä liioittele." Tai minun suosikkini: "Sinä pelotat minua."

Kyl.

Meillä tää sairauksilla leikkiminen kääntyny niin päin että äiti saattaa maalata mun hänen omasta näkemyksestään eriävän mielipiteen jonkinlaiseks sairauden merkiks. Totta kai melkeen päivittäinen räjähtely on hänelle oikeutettua koska temperamentti ("jolle ei voi mitään") mut mun pitäs herkkänä ihmisenä vaan sopeutua enemmän.
Kyl se herkkyys varmaan osittain paikkansa pitääki. Yleensä "asiantuntijat" ollu tästä aika neutraaleja ku niiltä kyselly elämän mittaan, mut äidin suusta kuulee monesti että "tyyppi X tai Y sano että oot tavanomasta herkempi lapsi" ja sitä rataa. Aikuisena oppinu kyseenalastamaan sanomalla "miksei ne tullu sit sanoo sitä suoraan mulle?". Ja äiti kimpaantuu ku huomaa että pohdin valehteleeko se.

Itelläni on ollu jopa haastavaa pyytää ihmisiä rajottaa tekemisiään mun terveyssyiden takia. Tupakista huomauttaminen viel menee mut äänenvoimakkuus.... tartteis opetella joku arvokkaampi tapa selvitä tilanteista jossa en tuu kuulluksi ellei oo jotain lääkärinlausuntoa tjms näyttää. Eihän kukaan oo tilivelvollinen terveydestään ihan tuntemattomille, mut ei oo kiva jos leimat lähtee lentelee tai nauretaan päin naamaa jos yrität ennen ku poistut tilanteesta. Noissakaan tilanteis ei tiedä, puhutko terveydestäs semmoselle joka kunnioittaa toisen terveyttä vai semmoselle joka esittää kunnioittavansa mut käyttää sitä tietoo myöhemmin vaikeuttaakseen sun elämää.

Harmaus: ... erittäin tuttua, kun sinulla on eriävä mielipide, sinussa on jotain vikaa ) Älä usko, älä ikinä koskaan milloinkaan määrittele itseäsi narsistin kautta. Irtaudu.

Tuhannet kiitokset Wreck tuosta vinkistä, kirjoittamisesta ylös. Olin unohtanut kokonaan tuon ja juuri nyt tarvitsen sitä. On tullut "vaihe" jossa olen joutunut estämään loputkin yhteydenotto mahdollisuudet mutta narsistipa on keksinyt että mullahan on kavereita, nyt se pommittaa fb kavereitani omiksi kavereikseen. Voi hyvä luoja miten sairasta. Kun ei ole omaa elämää, on elettävä kaikin voimin toisten kautta ja näin pimeeksi se sitten menee.

Olen ihan vakavissani harkinnut jo nimenmuutosta. Mulla on muutto edessä lähiaikoina ja sen päätin jo että yhteystiedot muuttuu salaisiksi. Nimenmuutos olisikin radikaali juttu.

Kaikessa rajan vedossa ongelmallisinta on se että on ihmisiä joihin en voi lakata pitämästä yhteyttä ja jotka ovat sinisilmäisinä "kahden tulen välissä". Iso iso iso ongelma.

Mitenhän he ovat ratkaisseet käytännössä asioita joilla on lapsia ja joilla narsisti on exä? Miten ihmeessä he selviävät...

Luin tätä ketjua pitkästä aikaa äsken ja teki mieli kertoa että Lumous: luin sun pitkän viestin viime vuodelta jonka olit kirjoittanut ja halusin vain sanoa että oli ihana kohta kun kerroit että sun lapset -syö-. Oli todella kuvaava tilanne... Mitähän teille kuuluu nyt?

Se siitä sitten. Kun yrittää sinnillä ja sisulla pysytellä erossa hulluista vanhemmista, ne tunkevat itse kotirauhaa häiritsemään. Onneksi lapset olivat kavereillaan leikkimässä! Seisoin ovella ja sanoin mielestäni hyvin asiallisesti, etteivät ole tervetulleita meille kotiin. Äiti ei kuunnellut ja yritti tunkea väkisin käteni alta sisään Huusin miehelle, että soittaa poliisit ja miehen soittaessa apua, nämä sekopäät päättivätkin lähteä (onni sinänsä). Olen aivan hajalla ja mieskin alkaa olla siinä rajalla.

Millä perusteella voi hakea lähestymiskieltoa ja täyttääkö tällainen kotiovelle tunkeminen kotirauhan rikkomisen tunnusmerkit?

Tallenna kaikki viestit, hanki tallentava videokamera ulko-ovelle. Kirjoita viesti vanhemmillesi joka on kirjallinen todiste että olet ilmoittanut ettei teille saa tulla eikä yhteydessä saa olla = tämä on todiste siitä että et halua olla yhteydessä ja olet myös ilmoittanut sen, narsistin yhteydenotto on silloin ilmoituksesi vastaista. KUN niitä yhteydenottoja kuitenkin tulee, tallenna kaikki. Lopulta saat tehtyä ilmoituksen kotirauhan häirinnästä. Parhaimmillaan saat todisteet lähestymiskieltoon.

Itselläni on aivan sama tilanne. Meni peräti puolitoista vuotta edellisestä yrityksestä tulla väkisin sisälle, nyt oli taas yritys. Narsisti oli puhunut naapurit ympäri päästäkseen lukittuun rappuun ja oveni taakse, onnekseni en ollut kotona: erehtyi kertomaan tämän tapahtuman mutkan kautta. Mietin jopa pitääkö kertoa huoltomiehelle tilanteesta mutta jätän kertomatta koska olen muuttamassa.

Tallennan -kaikki- viestit omaan "häirintä" kansioon. Puhelimessa on estot päällä. Koska olen muuttamassa, jatkossa yhteystiedot ovat salaiset. Kyllä, aivan järkyttävää todeta että joudun estämään oman vanhempani kaikista yhteydenotoista. Samoin "hovin".

Ä-lä reagoi mihinkään yhteydenottoihin: ihan mikä tahansa reagointi on narsistille palkinto jolla se saa nauraa sille että taas onnistui saamaan reaktion aikaiseksi joka narsistille silkkaa viihdettä ja peliä.

Kerää voimia, pitäkää huolta itsestänne, suojelkaa itseänne, hakeutukaa avun/tuen pariin jossa saatte rauhassa puida vointianne -turvassa-.

Narsisti ei lopeta. Ainoa keino päästä eroon on tehdä yhteydenpito mahdottomaksi.

Kuvittelin aiemmin että "pinnalliset/asialliset välit" on mahdolliset. Omassa tapauksessa ei enää ole, pakko hyväksyä sekin.

Sairasta sairasta peliä, huh. Kun on tarpeeksi kulunut, alan kirjoittamaan blogia tästä helvetistä selviytymisestä. Kirjaa en voi kirjoittaa ellen muuta omaa nimeäni. Harkinnassa on.

Oon pahoillani, että sinäkin, rajallinen, olet tällaisessa tilanteessa. Suoraan sanoen ihmetellä täytyy, miten kauan ihmisen psyyke kestää tällaista... Narsistin/narsistien ja hovin päälleni langettama häpeä ja syyllisyys ja kaikki mustat ajatukset eivät ole minun. Silti ajoittain tuntuu, etten jaksa enää elää sen taakan kanssa. Viha, mitä narsistit tuntevat, on jotain käsittämättömän suurta. Ja sitten kun he näyttävät sen, väkisinkin mykistyy sen edessä. Ei ole sanoja.

Miten pska säkää, että lapsuudenperheestä kaikki on tällä tavalla ongelmaisia. Miksi vasta nyt havahdun? Äkkiä pois, pois, pois. Pakko päästä pois mustasta magmasta! Kyllä elämä muuttuu tästä paremmaksi, jos nyt vaan painetaan menemään ja jätetään kiusaajat taakse tomua nielemään. Ei ole muuta vaihtoehtoa.

Kiitos wreck <3 ja samoin: oon pahoillani puolestasi. Mutta kyllä tästä vaan selviää. Niin helvettiä kuin on ollutkin tajuta mistä on kysymys ja millainen kupla hajosi tajuamisen myötä niin silti, mielummin näin kuin se tilanne jossa ei tajunnut mistään mitään, ihmetteli vain sitä sekasortoa ja pahaa oloa. Monta kertaa on käynyt mielessä "kun näkee, ei voi enää olla näkemättä". Kaikki on yks kaks niin loogista ja usein ennalta arvattavaa. Silti, olen alkanut kunnioittamaan myös pelkoani: en olisi ikinä ikinä uskonut miten pitkälle yhteydenpidon rajaamisessa on pitänyt mennä ja miten pitkälle ja miten konkreettisesti narsisti sitä halveksuu. En yhtään ihmettelisi vaikka otteet entisestään "kovenisi" mutta niin kauan kuin minuun ei saa yhteyttä ja kaikki viestit on tallessa, niin kauan on mustaa valkoisella eli tarvittaessa todisteita.

On tämä traumaattista, ilman muuta, ja pahinta se että henkistä väkivaltaa ei niin vain todisteta/tehdä näkyväksi ulkopuolisille. Silti, olen puhunut aiheesta avoimesti, välillä väärille ihmisille, välillä oikeille, löytänyt kohtalotovereita ihan sattumalta joiden kanssa jakaa kriisitilanteita. Ehdottomasti olisin terapian tarpeessa mutta ikävä kyllä siihen ei ole varaa eikä Kela kustanna elämäntilanteesta johtuen. On vain selvittävä muilla keinoin.

Luin viime vuonna yhden vinkin siihen kun välillä tuntui siltä että psyyke ei vaan kestä. Kirjoita -kaikki- ylös- Kirjoita faktoja ylös, säästä kaikki viestit, kirjoita omaa kokemusta itsellesi ylös. Se auttoi minua, hahmottamaan mistä on kyse. Puhuminen ja kirjoittaminen itseään irti.

Krooninen turvattomuuden tunne välillä vaivaa, vaikka tiedän ettei tänä päivänä ole "mitään hätää" mutta se vaivaa silti. Taustalla on pelko "ettei nyt vaan sattuisi mitään" ja jäljethän tämä jättää, ei sille minkään voi. Mutta toisaalta taas, helpottaa aina tieto että on ihmisiä jotka tietää mistä tässä on kyse, tietää että narsistista on kyse kun läheiset hakee apua itselleen koska narsisti saa voimaan huonosti.

Jos ei olisi lapsia niin muuttaisin hyvin hyvin pitkälle, vaihtaisin nimeä ja tiedot salaisiksi. Vielä en voi sitä tehdä. Vakavaksi on vetänyt.