Miten saa itsetunnon?

[Shortlie]

Tosta sun lahjoihin liittyvästä kokemuksesta. Oliko siis niin että olit sanonut selkeesti mitä haluat mutta silti annettiin jotain muuta? Olisitko mielummin ollut ilman lahjoja kuin saanut vääränlaisia vai tyydyitkö vääränlaiseen ja hyödynsit silti? Ootko antanut muille lahjoja sen mukaan mistä he ovat kertoneet pitävänsä vai mistä haluaisit heidän pitävän (jos annat lahjoja muille)? Ootko siedättänyt noita hävettäviä lahjoja ennen kuin se alko tuntumaan kiusaamiselta? Kiusaisitko ite antamalla lahjoja joista toinen ei välttis pitäisi? Eli lyhkäsesti, millainen olet lahjojen saajana ja antajana?

Mä pyysin ainoastaan majaa itselleni, en ollut sitä siinä 3-5v iässä paremmin osannut määritellä. Kyllä mä käytin sitä majaa välillä, mutta se oli enimmäkseen lelujen säilytyspaikka, koska häpesin vaaleanpunaista väriä majassa. Sillon kun peitin majan mustalla viltillä, niin koin turvaa ja olin siellä..mutta leikki loppu siihen kun nukahdin majaan-> äitini tai siskoni kävi viemässä viltin unien aikaan pois ja heräsin prinsessalinnasta unilta. Molemmat nauroivat sitten mulle, kun nukuin "prinsessaunia". Tais maja hajota, jos oikein muistan.

Jos oikein muistan, niin 5v iässä multa kyseltiin sitten seurusteluasioita jne. Opin silloin, että pitää todistaa, etten ole sitä, mitä kaikki äidin touhu ja puheet antaa ymmärtää. Tuo tädin mies käytöksensä perusteella epäili mua kai homoksi. Isäni oli lähinnä ainut, joka mua puolusti ja näki, että olen vielä pikkupoika, eikä mennyt siihen touhuun mukaan. Mulle tää koko homma on pahimman luokan henkinen raiskaus.

Nyt kun mietin, niin trans lapsen tapauksessa varmaan olis ihan normaalia pukea tytöksi jne...mut tuo saa lähinnä raivostumaan, koska en saanu olla oma itteni!!!

Mä en oikein ole lahja ihmisiä enää..mutta pyrin selvittämään aina, mitä lahjan saaja oikeasti tarvii kysymällä, sillon siis kun lahjoja hankin. Hommaan aina jotain käytännöllistä lähinnä.

Lisään tähän vielä viimeisen "vahingon" lahjojen suhteen. Sain 20v iässä naisten deodoranttia äidiltäni joululahjaksi "vahingossa"..senaikainen tyttöystäväni oli ihan pihalla kun toin tuon "lahjan" kotia.

Lahjan saajana olen taas yleisesti ottaen aika avoin ainakin omasta mielestä..ottaen huomioon sen, mitä olen kokenut.

Nyt pistää kyllä vihaksi, kun avasin tätä aihetta lisää!!! Jos tää kuulostaa liian uskomattomalta touhulta tai siltä, että kuvittelen vaan, niin en mä välttämättä syyttäisi lukijaa. Tässä alkaa itekkin ajatella, miten syvän sairasta touhua tuollainen on ja en mä näistä ääneen uskalla oikein puhua, ettei asioita ymmärretä väärin.

[Shortlie]

Mun on oikeasti hieman vaikeaa miettiä, miltä tuntuu olla lapsi "normaalissa" narsismissa. Oon jopa hieman kateellinen sille, että olis vaan tiukat ja normaalit sukupuoli roolit ilman joustoa. Isäni oli vastaavantyyppinen ihminen luultavasti ja niin hullulta kun se kuulostaa, niin se tuntui vielä helpolta mulle.

Voin kuvitella, että niistä kokemuksista perus narsistin kanssa syntyy syviä pettymyksen tunteita, kun ei saa esim pukea haluamiaan vaatteita. Mulle ainakin jäi isäni puolelta monia kertoja, että itkin jälkeenpäin.

Mulla kokemukset äitini puolelta on kuitenkin lähellä raivoa ja mustaa hetkeä..Hetkeä, milloin ihminen hajoaa niin syvältä, että koko maailma pimenee. Se olisi ihan sama juttu, jos tyttöjä pakotettaisiin väkisin pojan rooliin ja poikien vaatteisiin ja laitettaisiin heitä uskomaan olevansa lesboja ja poikamaisia vasten tahtoaan. Voisin kuvitella, että sitä olisi suhteellisen vaikeaa sulattaa jo lapsena.

Käsitän, jos mun kokemuksia on vaikeaa uskoa..lähinnä erittäin syvän sairas ihminen voisi tehdä, mitä äitini on tehnyt. Mulle on hieman ahistavaa kertoa näistä jutuista, jos foorumi hiljenee sen jälkeen. Se mitä en osaa hahmottaa on, miksi näin käy? Kirjoitanko asioita hieman hassusti? Enkö osaa oikeasti vain kuvailla, millainen syvän perverssi ihminen äitini oli? Vai järkyttääkö nää asiat liikaa? Onko näihin vaikeaa samaistua?

Jos kerron suoraan, niin mun kokemuskin on: että en voi uskoa, että kovin moni joutuisi käymään läpi yhtä sairaan lapsuuden säilyttämällä itsestään edes osaa ehjänä..Eikä mussa ole ollut mitään ehjää, kuin vasta vuosien terapian tuloksena.

[Wreck]

Käsitän, jos mun kokemuksia on vaikeaa uskoa..lähinnä erittäin syvän sairas ihminen voisi tehdä, mitä äitini on tehnyt. Mulle on hieman ahistavaa kertoa näistä jutuista, jos foorumi hiljenee sen jälkeen. Se mitä en osaa hahmottaa on, miksi näin käy? Kirjoitanko asioita hieman hassusti? Enkö osaa oikeasti vain kuvailla, millainen syvän perverssi ihminen äitini oli? Vai järkyttääkö nää asiat liikaa? Onko näihin vaikeaa samaistua?

Shortlie, et kirjoita mitään hassusti. Sinun tarinassasi on hyvinkin paljon tuttua, ja se järkyttää ja avaa omia haavoja ja järkyttää sitä kautta lisää. En silti useinkaan tiedä, mitä sanoa tai omastani jakaa, että siitä olisi apua. Mutta näistä asioista pitää voida kirjoittaa ja lukea. Äitimme ovat sairaita, koska he tekevät näitä juttuja lapsille. Heiltä puuttuu terve moraali. He siirtävät oman häpeänsä lapsiinsa, joiden on mahdotonta puolustautua.

Huoh, on tämä vaan yhtä muistamisen horroria päivästä toiseen ja jos ei päivällä niin yöaikaan nukkuessa. Muistoja ei pääse pakoon eikä tätä tuskaa kukaan näe ulospäin. Onneksi edes tänne voi kirjoittaa.

[Surutar]

Samaa mieltä: KIRJOITA Shortlie! Ei foorumi tällaisten juttujen takia hiljene. Itse en ole viime aikoina ehtinyt kirjoitella tänne ja tämäkin viesti jää lyhyeksi mutta se ei johdu näistä jutuista.

Oletko muuten miettinyt kuinka paljon tuo äitisi sairas käytös sukupuoliroolien suhteen on liittynyt isääsi? Sinähän poikana olet kenties voinut olla jonkinlainen isäsi ylpeydenaihe tai itsen jatke. Tuhoamalla sinun miehisyytesi äitisi on saanut tuhottua jotakin isällesi tärkeää. Tai siis yrittämällä tuhota.

[krizz]

Ei haittaa mitään Shortlie:) Kirjoita kirjoita niin olo kevenee!Onko äidilläsi "erikoinen" isä-suhde jos saa kysyä?

[Surutar]

Pitää vielä lisätä tohon omaan viestiini että sairaalla käytöksellä tarkoitan siis sitä että tuputtaa jotakin lapselle vastenmielistä roolia. Translapsen kohdallahan tuo olisi eri juttu.

[Harmaus]

Shortlie, anna tulla vaan. Suuttumus kertoo että käsittelet tuskaa etkä patoa sisälles. Asia mitä teen ite turhankin usein ja sitte teksti on kahta kauheempaa eikä purkamispaikka ole aina ollut yhtä järkevä kuin tää foorumi. Mut sanallisesti kun saa ulos, ei lähe tekemään mitään peruuttamatonta kun lopulta viimenen sulka katkasee kamelin selän. Etenkin kannustan tohon kun tiedostat että noi on sun tunteita ja ajatuksia eikä realistisia aikomuksia.

Transaiheeseen kommentoin sen verran että tietty translapsen pakottaminen syntymäsukupuoleen voi vahingoittaa yhtä paljon kuin cis-pojan pakottaminen siihen mistä hän ei tykkää, mikä tässä tapauksessa voi olla perinteiset tyttöjen jutut tai betamiehen rooli. Tietty on arvostettavaa rohkeutta jos miehellä on niin hyvä itsetunto että vaikka hän tietää voivansa olla alpha, hän osaa silti ottaa myös betan aseman eikä koe että itsetuntoa tai identiteettiä on uhattu. Tässä tosin tilanne pitää ottaa huomioon, onko se pakosta vai siitä että valitsee antaa muillekin tervettä tilaa. Stereotypioiden, median, politiikan, uskonnon yms ulkopuolelta sukupuolirooleilla ei taida mitään selkeetä rajaa ollakaan. Mulle toimii ettei niitä tarkkoja rajoja ole mutta esimerkkejä saa olla. Ite tykkään että kaikki on samanarvosia riippumatta siitä mitä on jalkojen välissä ja jokanen saa harrastaa mistä tykkää.
Valkkaisin myös ite muovimiekat aina yli barbien! Sitähän käsittelen nyt akuutisti, miten mua leimattiin, moralisoitiin (hypokriittisesti) ja syyllistettiin jälkeenjääneeksi, väkivaltafanaatikoksi ja fantasiamaailmassa jumittajaksi, koska satuin olee kiinnostunut armeijasta, airsoftista ja kamppailulajeista.... sekä peleistä ja elokuvista joissa nää oli keskeisessä osassa. Kyllähän temperamenttia mulla on mutkun "eihän semmosta saa purkaa, hyi miten vulgaaria..." Negatiivisten assosiaatioiden luomista etten uhkaisi toisten egoa saamalla mahollisuutta tulla taitavaksi jossain mistä oon aina ollut utelias.

[Shortlie]

Shortlie, et kirjoita mitään hassusti. Sinun tarinassasi on hyvinkin paljon tuttua, ja se järkyttää ja avaa omia haavoja ja järkyttää sitä kautta lisää. En silti useinkaan tiedä, mitä sanoa tai omastani jakaa, että siitä olisi apua. Mutta näistä asioista pitää voida kirjoittaa ja lukea. Äitimme ovat sairaita, koska he tekevät näitä juttuja lapsille. Heiltä puuttuu terve moraali. He siirtävät oman häpeänsä lapsiinsa, joiden on mahdotonta puolustautua.

Huoh, on tämä vaan yhtä muistamisen horroria päivästä toiseen ja jos ei päivällä niin yöaikaan nukkuessa. Muistoja ei pääse pakoon eikä tätä tuskaa kukaan näe ulospäin. Onneksi edes tänne voi kirjoittaa.

Luulenpa ymmärtäväni, mitä tarkoitat tuon kommentoimisen osalta. Itellekkin välillä käy samoin, ei vaan löydy sanoja. Kiitän kuitenkin rohkaisusta, se merkkaa mulle paljon.

Lisäks voin sanoa, että mulle käy myös välillä ihan samoin lukiessani, omat haavat vaan repeää auki. Pahoittelen puoleltani, että näin kävi.

Samaa mieltä: KIRJOITA Shortlie! Ei foorumi tällaisten juttujen takia hiljene. Itse en ole viime aikoina ehtinyt kirjoitella tänne ja tämäkin viesti jää lyhyeksi mutta se ei johdu näistä jutuista.

Oletko muuten miettinyt kuinka paljon tuo äitisi sairas käytös sukupuoliroolien suhteen on liittynyt isääsi? Sinähän poikana olet kenties voinut olla jonkinlainen isäsi ylpeydenaihe tai itsen jatke. Tuhoamalla sinun miehisyytesi äitisi on saanut tuhottua jotakin isällesi tärkeää. Tai siis yrittämällä tuhota.

Kiitos myös sulle rohkaisusta, se merkkaa paljon mulle.

Tuo kysymys on kyllä raju. Mä luulen, että isäni maskuliinisuus oli uhka äidille. Hän oli erittäin alfa mies, jopa hieman koppavalla tavalla. Uskon, että se miten isäni kohteli äitiäni sai äitini satuttamaan mua(koska ei saanut mieheltään, mitä halusi(isäni ei taipunut herkällä)).

Mä isäni perässä tietty toistin samoja juttuja, mutta mun kohdalla ei ollut sitten mitään tajuntaa siitä, että minkä ikäinen olin. Menee melkein blackouttiin, kun yritän muistella enemmän..Eilinen muistelu sai mut meinaa aivan hajalle.

Ei haittaa mitään Shortlie:) Kirjoita kirjoita niin olo kevenee!Onko äidilläsi "erikoinen" isä-suhde jos saa kysyä?

Sulle Krizz iso kiitos monesta syystä. Eka varmaan koska aihe on sun avaama. Tokana noista kysymyksistä, mihin vastatessa pääsin käymään todella syvällä ja käymään läpi unohduksissa olleita asioita + Harmaus myös. En oikeesti olis ehkä muistanut näitä, jos joku ei olis kysyny multa noista jutuista.

Viimeinen kysymys on ehkä helpoin. Kyllä mun äidin ja papan välinen suhde oli hyvin erikoinen. Pappa piti käsittääkseni äitiäni "palkintolapsena" ja äitini puheiden mukaan vei kaikkialle mummoni sijasta häntä. Mun vahva epäilys on insesti, koska se selittäisi niin monta asiaa. Koko äitini perhe on hyvin sekava ja miten siellä on asiat toiminu..isovanhemmat kuoli kun olin todella nuori, joten en oikein ehtinyt tutustua heihin.

[Shortlie]

Shortlie, anna tulla vaan. Suuttumus kertoo että käsittelet tuskaa etkä patoa sisälles. Asia mitä teen ite turhankin usein ja sitte teksti on kahta kauheempaa eikä purkamispaikka ole aina ollut yhtä järkevä kuin tää foorumi.

Ite tykkään että kaikki on samanarvosia riippumatta siitä mitä on jalkojen välissä ja jokanen saa harrastaa mistä tykkää. Valkkaisin myös ite muovimiekat aina yli barbien! Sitähän käsittelen nyt akuutisti, miten mua leimattiin, moralisoitiin (hypokriittisesti) ja syyllistettiin jälkeenjääneeksi, väkivaltafanaatikoksi ja fantasiamaailmassa jumittajaksi, koska satuin olee kiinnostunut armeijasta, airsoftista ja kamppailulajeista.... sekä peleistä ja elokuvista joissa nää oli keskeisessä osassa. Kyllähän temperamenttia mulla on mutkun "eihän semmosta saa purkaa, hyi miten vulgaaria..." Negatiivisten assosiaatioiden luomista etten uhkaisi toisten egoa saamalla mahollisuutta tulla taitavaksi jossain mistä oon aina ollut utelias.

Kiitos vielä sullekkin kannustuksesta.

Luin tuon, mitä kirjoitit lapsen kiinnostuksenkohteista ja tuo on kyllä tosi väärin tehdä noin lapselle, ettei saa tehdä asioita, mitkä kiinnostaa(tuttu tunne ).

Mulla oli nuoruudessa yksi tyttö(ystävänä), jolla oli muistaakseni vähän sama tilanne, mikä sulla. Muistan myös, miten paljon häntä kiusattiin asiasta. Me oltiin kai kavereita, koska mä en välittäny siitä, millaisista asioista hän oli kiinnostunut(siis mulle oli ihan ok, ettei hän ollu täysin stereotyyppinen tyttö)..mutta muut pojat kyllä kiusasivat häntä, enkä ymmärtäny sitä touhua ollenkaan. Luulin silloin, että tuo tyttö oli tehty kivestä, mutta nyt vasta ymmärsin jotain olennaista.

Nyt jälkeenpäin harmittelen ja oon aiemminkin miettiny, että miksen osannut ymmärtää sillon aikanaan, että hän oli myös kiinnostunut musta. Se meni jotenkin ohi siinä nuoruuden sähellyksessä ja kiireessä. Oppia ikä ja kaikki!

Edit: Tää kirjoittamalla ilmaisu ei ole mun parhaita puolia(käytän paljon edittiä). Piti lukea ja korjata muutama kohta, koska jäi sellanen fiilis, että jos en täsmennä, niin tuon mitä kirjoitin voi ymmärtää väärin.

[Harmaus]

Miten tota sun ystävää kiusattiin sen kiinnostuksista? Sulla on ollu hyvä itsetunto siinä mielessä ettet oo lähtenyt kiusaamiseen mukaan ja oot antanut hänen tykätä mistä tykkää!

Tota toipumisprosessia taas ajatellen, monesti oon koettanut sulkea korvani siltä mitä kiusaajat sanoo (tai tekee) ja olla miettimättä miksi näin mutta toisaalta koen terapeuttiseksi kuulla... koska yleensä se mitä kiusaajat sanoo tai tekee on heijastus siitä mitä heille on tehty aiemmin tai mitä hän pelkää eniten tapahtuvan itselleen ("ultimaattinen kosto"?). Ainakin saman ikäluokan kesken. Perhesuhteissa tapahtuva voi olla monimutkasempi... vai onko niin että koska yhteiskunnassa myrkyllinen maskuliinisuus on arvostettu tapa säilyttää oma valta/status, narskuäiditkin kokee että paras tehdä lähimmille noin ettei ite ole se kelle puetaan sukkahousut ja pakoteta nukkumaan prinsessateltassa... mikä alentaisi heidän asemaansa.
Vaikka arvostan tietyllä tavalla ansaittua valtaa ja statusta, en tue myrkyllistä maskuliinisuutta tai feminiinistä vastaavaa pitää niitä yllä... myrkyllisyys on nimenomaan merkki syvästä haavasta itsetunnossa, liiasta riippuvuudesta siihen millä koettaa suojata haavaansa. Henkinen vankila. Narsisti ei parane koska ei osaa vapauttaa itseään siitä vankilasta.