KESKUSTELUFOORUMI

Enpä mennyt halpaan, 20 v kusetusta riitti. Päätin kun lähdin , että as.ajaja hoitakoon asiat ja no contact. Tuli ruikutusta perään , keksi kaikki keinot mitä ikinä voi keksiä, mutta no contact. Helmikuun alussa häivyin, oditus selvä 6.5. Olin tosi tiukka ja tiukilla. Sairaslonallakin, kylläpä nyt on helppo hengittää. Enää haen lopullisen eron elokuun lopulla. Thats it. Ihan sama mitä kiusaaja juoppo ruikuttaa!

Moi. Kerron omia ajatuksiani aiheeseen liittyen. Ensinnäkin huomaan, että kukaan meistä ei näköjään ole täällä yksin. Ihana saada jakaa kokemuksiaan.

Tänään pohdin kriisikeskuksella käydessäni, että olenko sekaisin, kun mietin olevani tyhjä astia ilman mitään tunteita narsistista eroamisen jälkeen. Seksi oli mahtavinta ikinä, ja se tunnemaailma minkä koin hänen kanssaan, oli kuin toisesta maailmasta.

Tällaisen vuoristoradan jälkeen mietin ihan ääneen vastaanotolla, että kuinka voin koskaan enää tyytyä vähempään, kun on kokenut jotain näin äärimmäistä.

Minulle tämä on yhtä kuin huumekoukku. Joskaan en sellaisesta onneksi mitään tiedä sanan varsinaisessa merkityksessään. Nyt on mennyt kohta kaksi viikkoa siitä, kun narsku päätti suutuksissaan estää minut joka tuutista, sillä minä olen sekopää ja hullu. Ja minulla ei ollut oikeutta sanoa hänestä mitään sellaista mitä olin sanonut (muut naiset). Hän ilmeisesti säikähti kiinnijäämistään niin pahasti, että ei enää uskalla ottaa minuun yhteyttä.

Toipumiseni on vasta alussa. Olen itkenyt ja huutanut, mietin jopa että loppuispa oma elämä tähän, kun en halua olla ilman häntä.

Oli hurmaamista sanoilla, vihjauksia yhteisesyä tulevaisuudesta, kehuja siitä miten hyvä missäkin olin. Mut annas olla kun olin ystävällinen miespuolisille ihmisille. Heti olin iskemässä muita olevinaan.

Suhteen alusta n 2 v sitten tähän eroon, minulla hiljalleen kaventui elinpiiri ja aloin mukauttamaan käytöstäni sen perusteella mistä arvelin hänen suuttuvan.

Jos se ottaa muhun yhteyttä vielä jotenkin, en tiedä pystynkö pitämään pään kylmänä ja olemaan kontaktoimatta itse.

Mielestäni hän täyttää covert narcsissismin eli piilotetun narsismin piirteita niin täydellisesti kuin joku vaan voi.

Voimia kaikille kanssaeläjille.

Hei. Olen ollut kuukauden ilman narsistia. Kirjoitit kuin minun elämästä. Ne värit palaa. Paljon voimakkaampina kuin narsistin kanssa. Ne ovat sinun omat värisi. Maalaat ne itse. Sinussa ei ole mitään vikaa. Lue kirja sydänjuttu. Keskity siihen mitä itse haluat. Opit rakastamaan itseäsi.

Kuulostaa niin tutulta. Huvin muotoiltu nuo tunteet elämän välittömyydestä.
Uutena forumin jäsenenä ja vasta tilanteeni tajunneena on ajatukset vielä täysin sekaisin. Ei haluaisi uskoa, että se suuri ”elämäni rakkaus” olikin vaan näytelmää ja illuusio. Nopeasti ja kiihkeänä edennyt suhde oli hämmentävä ja koukuttava. Vähitellen mukaan tullut mustasukkaisuus, kontrollointi ja manipulointi alkoi muuttaa käytöstäni. Jotenkin vaan halusin toimia siten, että toisen hylkäämisen pelko ei aktivoituisi, edes ilman kummempaa syytä. Niin kovasti halusin ja tarvitsin sitä läheisyyttä ja intohimoa, jota suhde antoi. Kuten hän sanoi, ei ole erillistä sinua ja minua, on vaan me ja me yhdessä muodostetaan kehykset, jossa ollaan. Toisinsanoen, hän muodosti, minä pääosin menin mukana, koska jos kyseenalaistin, tuli ongelmia.

En edelleenkään tiedä, onko kyseessä narsisti, mutta ominaisuudet osuu hyvin kohdilleen. Ja oma hämmennys ja olo siitä, että on monessa tilanteessa tullut täysin manipuloiduksi puhuu sen puolesta. Merkkejä oli jo alussa, mutta huumassa kieltäydyin näkemästä ja kuuntelemasta. Toivoin vaan ”särmien hioutumista” ja vuoristorata suhteen tasaantumista.

Onneksi kyseessä on etäsuhde, erossa fyysisesti on pakko olla, mutta nyt elämä tuntuu harmaalta. Eroa takana kk verran ja haaleita värejä alkaa hahmottua sillointällöin, kun saa miehen pois mielestä hetkeksi. Mutta en tiedä, kestääkö omat rajat, jos toinen alkaa taas pommittaa. Sen verran vieroitusoireet on tuskallisia ja hyvien hetkien kaipuu on vahva. Mutta yritän.

Tsemppiä ja toivotaan, että värit palaa vähitellen. Nyt on hyvä hetki työstää myös omia lukkoja, ettei lankea vastaavaan koukutukseen jatkossa.