Re: Listataan narsistien "universaaleja" piirteitä?
Lähetetty: 20 Huhti 2020, 12:11
Minulla päättyi juuri suhde, missä kiitos tämän foorumin ja sivuston olen melkoisen varma että ex-puolisoni on narsisti. Alla joitain asioita mitä itse huomasin ja mitä olen kelannut, kuulostaako tämä teistäkin siltä että hän on narsisti eikä vika välttämättä sittenkään ole minussa?
Minä olen siis mies ja ex-puolisoni nainen.
- Asuimme yhdessä (minun asunnossani) vain lyhyen aikaa kun hän päätti muutta pois "koska hänestä hän ei ollut tervetullut asuntooni". Mitä siis tein, hänen sanojensa mukaan? Sammutin telkkarin joka oli jätetty päälle eikä kukaan katsonut sitä ja kommentoin "miksi tämä on päällä". Kysyin miksi hän lattoi olohuoneen sälekaihtimet kiinni kun menimme nukkumaan, koska minusta ne voisi olla raollaan. Pyysin että hän voisi myös osallistua ruuanlaittoon ja pöydän kattamiseen ja -siivoamiseen koska käytönnässä minä tein ruuat ja katoin pöydän. Jotain tuollaista... en vieläkään oikein ymmärrä mitä tein väärin, mutta onko nuo asiat sellaisia mikä saa toisen ajattelemaan ettei ole tervetullut asumaan minun kanssani?
- Herään aikaisemmin aamulla ja vien koirani lenkille heti kun herään. Minun piti viedä ulkovaatteet muualle jotta en vahingossakaan herätä häntä aamulla kun puen päälle. Ulos piti hiipiä niin hiljaa ja laittaa ovi lukkoon ilman ääntä ettei hän vahingossa herää. Sisällä piti hiipiä keittiöön antamaan koiralle ruokaa ettei hän herää. En saanut keittää kahvia koska se piti ääntä ja voi herättää hänet. Jos hän kuitenkin heräsi tähän (vaikka kaikin tavoin yritin olla todella hiljaa), hän oli vihainen koska herätin hänet.
- Aamulla ei saanut puhua hänen kanssaan koska hän ei jaksa rupatella heti aamusta.
- Jos juttelimme jostain, juttelimme hänen työstään. Hän ei käytännössä kysynyt mitä minulle kuuluu.
- Minun piti nukkua selkä häneen päin koska kuorsaan, vaikka hänellä oli korvatulpat. Kuitenkin se on minun vika että kuorsaan ja häiritsen hänen nukkumistaan. Siksi ei voinut nukkua lusikassa tai halailla kun mennään nukkumaan.
- Ostin hänelle kihlasormuksen, jonka olimme yhdessä aiemmin valinneet kuvaston perusteella. Hän kuitenkin huomasi että siihen oli käytössä (parin päivän jälkeen) tullut naarmuja ja hän oli ihan varma että se on viallinen sormus. Vaikka hän kävi myymälässä missä myyjäkin sanoi että kyllä sormukseen tulee jälkiä kun sitä käyttää, hän oli varma että se on viallinen ja halusi purkaa kaupat. Sitten hän syytti minua miksi minä olin ostanut niin huonolaatuisen sormuksen. Tämä päättyi niin että sorumuksesta en saanut rahoja takaisin mutta ostin silti hänelle uuden sormuksen, joka oli kalliimpi.
- Eromme tapahtui niin että olin surullinen minkä hän huomasi ja mistä hän sitten kommentoi rajusti "mikä vittu sulla taas on". Kerroin lopulta että olin surullinen koska en ole varma että rakastanko häntä enää (kts. yllä) ja siksi toivon ettei hän ole raskaanakaan. Mistä hän sitten oli tosi vihainen ja ilmoitti (pitkän riidan jälkeen) että suhde on ohi ja hän muuttaa pois. Tuntui ettei hän edes halunnut yrittää ymmärtää minua ja koska olin surullinen ja ilmoitin etten ehkä rakasta häntä enää, se oli jotenkin niin suuri loukkaus hänelle ettei kukaan mies voi sanoa tuollatti. Tuntuu myös ettei hänen puoleltaan ollutkaan rakkautta jota halusi pelastaa.
En väitä ettenkö minäkin ole varmaan tehnyt virheitä, mutta tuntui että häneltä puuttui kaikki ymmärrys miksi sanoin asioita ja miksi tunsin niin kuin tunsin. Hän myös muisti jokaisen riitamme ja nosti niitä esiin kun tuli uusia juttuja mistä riideltiin. Tästä johtuen olen melko varma että hän on narsisti. Mutta eniten tässä loukkaa ja ahdistaa se että hän antoi niin vahvasti ymmärtää että minussa on viat ja siksi me erotaan. Kaikkeni yritin koko aika että hän olisi onnellinen ja sekin loukkaa koska en todellakaan tahallaan halunnut olla koskaan ilkeä.
Olenko minä viallinen vai hän narsisti?
Minä olen siis mies ja ex-puolisoni nainen.
- Asuimme yhdessä (minun asunnossani) vain lyhyen aikaa kun hän päätti muutta pois "koska hänestä hän ei ollut tervetullut asuntooni". Mitä siis tein, hänen sanojensa mukaan? Sammutin telkkarin joka oli jätetty päälle eikä kukaan katsonut sitä ja kommentoin "miksi tämä on päällä". Kysyin miksi hän lattoi olohuoneen sälekaihtimet kiinni kun menimme nukkumaan, koska minusta ne voisi olla raollaan. Pyysin että hän voisi myös osallistua ruuanlaittoon ja pöydän kattamiseen ja -siivoamiseen koska käytönnässä minä tein ruuat ja katoin pöydän. Jotain tuollaista... en vieläkään oikein ymmärrä mitä tein väärin, mutta onko nuo asiat sellaisia mikä saa toisen ajattelemaan ettei ole tervetullut asumaan minun kanssani?
- Herään aikaisemmin aamulla ja vien koirani lenkille heti kun herään. Minun piti viedä ulkovaatteet muualle jotta en vahingossakaan herätä häntä aamulla kun puen päälle. Ulos piti hiipiä niin hiljaa ja laittaa ovi lukkoon ilman ääntä ettei hän vahingossa herää. Sisällä piti hiipiä keittiöön antamaan koiralle ruokaa ettei hän herää. En saanut keittää kahvia koska se piti ääntä ja voi herättää hänet. Jos hän kuitenkin heräsi tähän (vaikka kaikin tavoin yritin olla todella hiljaa), hän oli vihainen koska herätin hänet.
- Aamulla ei saanut puhua hänen kanssaan koska hän ei jaksa rupatella heti aamusta.
- Jos juttelimme jostain, juttelimme hänen työstään. Hän ei käytännössä kysynyt mitä minulle kuuluu.
- Minun piti nukkua selkä häneen päin koska kuorsaan, vaikka hänellä oli korvatulpat. Kuitenkin se on minun vika että kuorsaan ja häiritsen hänen nukkumistaan. Siksi ei voinut nukkua lusikassa tai halailla kun mennään nukkumaan.
- Ostin hänelle kihlasormuksen, jonka olimme yhdessä aiemmin valinneet kuvaston perusteella. Hän kuitenkin huomasi että siihen oli käytössä (parin päivän jälkeen) tullut naarmuja ja hän oli ihan varma että se on viallinen sormus. Vaikka hän kävi myymälässä missä myyjäkin sanoi että kyllä sormukseen tulee jälkiä kun sitä käyttää, hän oli varma että se on viallinen ja halusi purkaa kaupat. Sitten hän syytti minua miksi minä olin ostanut niin huonolaatuisen sormuksen. Tämä päättyi niin että sorumuksesta en saanut rahoja takaisin mutta ostin silti hänelle uuden sormuksen, joka oli kalliimpi.
- Eromme tapahtui niin että olin surullinen minkä hän huomasi ja mistä hän sitten kommentoi rajusti "mikä vittu sulla taas on". Kerroin lopulta että olin surullinen koska en ole varma että rakastanko häntä enää (kts. yllä) ja siksi toivon ettei hän ole raskaanakaan. Mistä hän sitten oli tosi vihainen ja ilmoitti (pitkän riidan jälkeen) että suhde on ohi ja hän muuttaa pois. Tuntui ettei hän edes halunnut yrittää ymmärtää minua ja koska olin surullinen ja ilmoitin etten ehkä rakasta häntä enää, se oli jotenkin niin suuri loukkaus hänelle ettei kukaan mies voi sanoa tuollatti. Tuntuu myös ettei hänen puoleltaan ollutkaan rakkautta jota halusi pelastaa.
En väitä ettenkö minäkin ole varmaan tehnyt virheitä, mutta tuntui että häneltä puuttui kaikki ymmärrys miksi sanoin asioita ja miksi tunsin niin kuin tunsin. Hän myös muisti jokaisen riitamme ja nosti niitä esiin kun tuli uusia juttuja mistä riideltiin. Tästä johtuen olen melko varma että hän on narsisti. Mutta eniten tässä loukkaa ja ahdistaa se että hän antoi niin vahvasti ymmärtää että minussa on viat ja siksi me erotaan. Kaikkeni yritin koko aika että hän olisi onnellinen ja sekin loukkaa koska en todellakaan tahallaan halunnut olla koskaan ilkeä.
Olenko minä viallinen vai hän narsisti?
