KESKUSTELUFOORUMI

Nyt sinua pelotellaan, älä mene paniikkiin! Neuvottelut oman asianajajasi kanssa mitkä on tavoitteet ja annat hänen tehdä työn. Onhan hän varmasti napakka ja pitää sinun puoliasi. Ei ehkä kannata puolisolle kommentoida mitään ettet aio suostua hänen vaatimuksiin, ettei hän hermostu. Pää kylmänä, kaikki kyllä järjestyy vaikka hetkittäin tuntuu kaaokselta. Uhkailu voi kieliä myös siitä että hänellä on paniikki. Voimia kovasti!!

Päivitän teille kuulumisiani. Olkoon tämä samalla vertaistukea ja ennakkotietoa teille, jotka olette eroamassa narsistista.

Luin juuri ennen avioeron virallista käynnistymistä kaiken mahdollisen tiedon mitä avioerosta narsistiin on kirjoitettu. Ja KAIKKI, siis ihan kaikki, näyttää toteutuvan kuin oppikirjasta.

Mies riitelee kaikesta. Mies uhkailee ja pelottelee kaikella. Uhkailee jopa väkivallalla. Ja syy riitoihin on, että mies on keksinyt omasta päästään säännöt avioroon, lasten huoltajuuteen ja omaisuuden ositukseen. Hän ei ole halukas noudattamaan Suomen lainsäädäntöä avioeroon ja ositukseen liittyen. Lasten huoltajuus- ja elatusmallitkaan ei hänelle sovi, vaikka lastenvalvoja hoitaa näitä asioita. Mies syyttää, että olen hankala, koska en suostu hänen itse keksimiinsä sääntöihin. Minun pyyntöni on vain ja ainoastaan, että noudatamme avioerossa Suomen lakia. Ei kai se ole liikaa vaadittu?

Lisäksi miehen on vaikea ymmärtää ja sisäistää, että emme ole enää aviopari. Hän luulee, että hänellä on edelleen minun henkilökohtaisiin asioihin puuttumiseen täysi oikeus. Mies 'pommittaa' minua sähköposteilla, tekstiviesteillä ja whap- viesteillä monia, jopa kymmeniä, kertoja päivässä. Osa asioista koskeen aiheellisesti lapsia, mutta osa on aivan aiheettomia haukkumisviestejä. Hän yrittää kysellä henkilökohtaisista asioistani yhtä ja toista ja kun en vastaa niin mies saa järjettömät huutoraivokohtaukset. Eli hän ei ymmärrä että en ole enää osa häntä kuin lasten huoltajuuteen liittyvissä asioissa.

Pyrin noudattaamaan mieheen NC (no contact) periaatetta. Suosittelen teitä kuuntelemaan youtubesta NeviSalesin videoita narsismiin liittyen, koska kaikki näistä on toteutunut 100% meillä. Jos minun on pakko vastata miehen viesteihin niin ensisijaiset vastausvaihtoehtoni ovat 'ei' tai 'kyllä'. Eli lyhyt, ytimekäs vastaus, ei mitään ylimääräistä tekstiä. Ja tämä tuntuu saavan miehen vielä suurempaan raivon valtaan.

Askel kerrallaan menen eteenpäin, mutta on tämän sellainen kokemus että kukaan ei ansaitse tällaista kokea. Elän elämääni nyt enintään muutaman tunnin eteenpäin katsoen. Tuntuu että huominenkin on jo niin kaukana, että sitä ei voi ajatella eikä nähdä.

Voin allekirjoittaa sen mitä narsisteista kirjoitetaan. Avioeron jälkeen se muuttuu entistä pahemmaksi ja on kuin itse piru puhuisi narsistin sisällä. Ehkä syy on se, että nyt narsistin kaikki verhot on poistettu kasvojen edestä ja paholainen on päässyt vapaaksi.

Mikä on tilanteesi nyt?

Haluan vaan etänä toivottaa ihan kamalasti voimia. Olen kahlannut matalat pohjamudat ja luullut että en ikinä
Pääse pois sieltä. Että parempi vaan lopettaa koko elämä. Mutta haluan luoda uskoa siihen, että pois pääsee. No contact on tietysti tärkein.

Hyvä esimerkki tutuilta tuli juuri. No contactin jatkuttua pitkään eräs tuttu narsisti järjesti hillittömän shown, ambulanssit paikalle ja lapsen sairaalaan vaan koka halusi että alistettava ottaa yhteyttä. Draaman suuruudesta usein näkee helposti läpi. Lapsella ei ollut siis mikään vikana mutta hän hysteerisesti esitti miten lapsi on kuolemassa jne. Tuntui niin pahalta kun mitään kontaktia ei saanut että piti tuollaista järjestää. Aika säälittävää lapsen hyväksikäyttöä ja pelottelua.

Päivitän kuulumisiani, toivottavasti joku muu samassa tilanteessa joskus oleva saa kokemuksestani vinkkejä selvitymiseen.

Ero ei ole kokonana loppuun viety, mutta käytännön asioiden osalta se on jo hyvin pitkällä. Ex- mies on ollut kuin oikea piru ja paholainen koko ositusprosessin ajan. Taistelin lähes puoli vuotta oikeuksieni puolesta eli meillä kun ei ollut avioehtoa halusin ehdottomasti 50% omaisuudesta, kuten laki määrittää. Mieshän ei olisi tätä hyväksynyt vaan keksi omasta päästään ositusmalleja ja luonnollisestikin hänen pelisääntöjensä vuoksi olisin saanut vain noin 30% omaisuudestamme. Luulin jo kuolevani henkiseen paineeseen kun taistelin osuudestani, aloin oirehtimaan fyysisesti, oksentelin enkä pystynyt nukkumaankaan. Mutta en antanut periksi ja sain 50% omaisuudesta. Talouteni on nyt turvattu. Mutta se piru mikä miehestä kuoriutui oli kuin Jack Nicholson Alfred Hitchcockin elokuvasta Psyko. Mies huusi kasvojani vasten kurkku suorana, kävi fyysisesti käsiksi minuun, uhkasi vahingoittavansa minua lisää fyysisesti ja hänen silmänsä leiskuivat kuin tuli. Lopulta mies luovutti ja antoi periksi Suomen lain edessä. Mutta sitähän ei tiedä jäikö miehelle katkeruutta minkä kostaa minulle myöhemmin.

Oma neuvoni on, että taistelkaa oikeuksienne puolesta! Päättäkää omassa mielessänne, että selviätte voittajina, mutta siihen vaaditaan kuukausien työ. Minulla tehosi se, että puhuin miehelle koko ajan tasaisella, rauhallisella äänellä, en haastanut riitaa, en reagoinut hänen haukkumiseensa enkä lähtenyt riitelyyn mukaan. Olin miehen edessä tyynen rauhallinen vaikka sisimpäni itki ja huusi tuskaa.

Prosessi jatkuu nyt lasten huoltajuuden osalta.

Wau. Olen todella ylpeä sinusta!!! Että vaadit sitä mitä ansaitset ja et provosoidu. Mieletön suoritus. <3

Elämä eron jälkeen on alkanut ja sujuu miten sujuu. Muuten menee hyvin, mutta ahdistusta aiheuttaa se että alaikäisten lasten vuoksi on pakko olla miehen kanssa välillä tekemississä. Edelleenkään en tee mitään oikein ja itse asiassa olen miehen silmissä vielä huonompi ihminen kuin avioliitossa ollessa. Hän on nyt sanonut minulle moneen kertaan että tulemme olemaan yhteydessä loppu elämämme koska meillä on yhteisiä lapsia. Olen sanonut, että meillä ei ole tarvetta olla tekemisissä sen jälkeen kun huollettava lapsi täyttää 18 vuotta, mutta hän ei hyväksy tätä vaan sanoo että olemme aina yhteyksissä, myös eläkkeellä. Hän sanoo, että aikoo soitella minulle esimerkiksi sitten kun olemme eläkkeellä. Miehellä on jo uusi nainen ja he seurustelevat vakituisesti. En tunne naista enkä haluakaan tuntea. Mies petti minua tuon naisen kanssa jo avioliiton aikana.

Kaiken kaikkiaan sanoisin, että ex- mieheni on nyt vielä pahempi piru kuin ennen eron loppuun saattamista. En pidä häneen yhteyttä kuin pakon edessä, mutta hän lähettää minulle viestejä milloin mistäkin. Joskus viestit ovat aiheellisia, joskus täysin turhia. Vastaan hänen viesteihin vain jos ne liittyvät alaikäisen lapsen huoltoon ja vastaaminen on välttämätöntä. Mies näyttää seuraavan tekemisiäni ja menojani ja someani. Joudun häntä välillä näkemään lasten vuoksi lyhyesti ja silloin hän saattaa sanoa että "olit eilen paikassa X" ja hän on saanut tiedon joko lapsilta tai netin kautta. Lisäksi mies seuraa ostoksiani eli saattaa sanoa silloin kun olen joutunut näkemään lasten vuoksi häntä lyhyesti "mitä sä olet mennyt ostamaan tuollaisen tavaran X, milläs rahalla ostit kun sehän maksaa x euroa". On myös sanonut minulle "miksi ostit noin halvan version tavarasta x, olet vitun saita ja sairas".

Se vähäinen mitä joudumme puhumaan kasvotusten miehen kanssa on todella tylyä mieheltä. Hän puhuu kylmällä ja tiuskivalla äänellä ihan perusasioista. Ja lisäksi hän pystyy kettuilemaan ihan mistä vaan tuona lyhyenä aikana. Hän saattaa lähtiessään haukkua minua edelleen verenimijäksi ja syynä on se, että otin erossa 50% omaisuudesta kuten laki sanoo.

En ole puuttunut lasten ja heidän isänsä väleihin vaan olen antanut lasten päättää missä määrin ovat isänsä kanssa tekemisissä. Pikkuhiljaa näyttää käyvän niin että lapset loittonevat isästään. Eron loppuvaiheessa lapset joutuivat näkemään ja kuulemaan isänsä narsistiraivoa ja huutoa minulle ja se on vaikuttanut heidän suhtautumiseensa. Lisäksi isä antaa nyt katteettomia lupauksia lapsille. Lupaa ostaa heille yhtä jos toista, mutta mitään ei tapahdu. Lapset eivät myöskään pidä miehen uudesta naisesta.

Olisi upeaa nähdä kristallipallosta miten elämä sujuu vaikka viiden vuoden kuluttua. Tällä hetkellä tuntuu, että en pääse exän varjoa pakoon niin kauan kuin on alaikäisiä lapsia. Ja liekö senkään jälkeen.

Tilanteemme tuntuu pahenevan koko ajan.

Mies on yhteydessä minuun lähes päivittäin viestittelemällä eri asioista. Välillä oikeutetusti lapsiin liittyen, välillä aivan turhaan tikusta asiaa vääntäen.

Nyt hän myös tulee omin päin ja lupaa kysymättä ulko-ovelleni ja on jopa käynyt touhuamassa pihassani ilman että olen antanut lupaa tai että olisin ylipäätään tiennyt siitä. Mies perustelee oikeutusta toimilleen hyväsydämellisyydellään ja lasten parasta ajatellen. Olen joutunut kieltämään miestä, mutta hän sanoi että hänellä on oikeus toimintaansa. No ei ole. Pitääkö minun hakea jo lähestymiskieltoa? Mies ei vahingoita minua ja lapsia fyysisesti eikä uhkaile, mutta koittelee rajoja rimaa hipoen.

Lisäksi mies on jatkuvasti lastenvalvojaan yhteydessä ja moittii minua sinne. Olen huono äiti kuulemma vähän joka syystä. Yksi syy huonoon äitiyteeni ovat mm. liian niukkasanaiset vastaukset miehen viesteihin (vaikka itse oleellinen eli vastaus tulee minulta). En vaan jaksa alkaa jaarittelemaan viesteissäni vaan vastaan aina mahdollisimma lyhyesti ja napakasti.

Mies haluaisi kuulemma olla kaverini, mutta olen sanonut että en halua olla hänen kaverinsa. Ja mies ei hyväksy sitä. Miehen mielestä meillä on edelleen perhe. Ja miehen mielestä meidän pitäisi olla yhteydessä ja kommunikoida entisen ydinperheemme tapaan. Kun sanon hänelle, että meillä ei ole enää perhettä ja että meitä yhdistää ainoastaan alaikäisten lasten välttämätön huoltajuus, mies raivostuu. Eli hän ei jotenkin sisäistä että MEITÄ ei enää ole.

Onko jollakin kokemusta tällaisesta ja miten kävi ajan myötä? Onko jotain vinkkejä miten tästä selviää ilman että menetän oman mielenterveyteni?