KESKUSTELUFOORUMI

Jasmiini kirjoitti: 20 Tammi 2019, 14:44 Sam Vaknin on kirjoittanut paljon asiasta, mutta jostain syystä ne sivut eivät netissä nyt toimi. Narsismista löytyy tosi paljon kirjoja kirjastoista, mutta jos narsistisi on ollut covert-narsisti, siitä löytyy vähemmän. Tältä palstalta on löytynyt paras apu. Mutta narsisti ottaa yhteyttä vielä. Ja jos odotat yhteydenottoa, et pääse irti. Vasta kun voit sulkea hänet elämästä niin että et vastaa mihinkään, pääset irti. Se työ on usein vuosien työ..

”Ja jos odotat yhteydenottoa, et pääse irti.”
Auts tämä osui ja on kyllä varmaan ongelmani... Kyllä taidan odottaa, että hän ottaisi yhteyttä ja kaikki saataisiin sovittua...myönnän. Aikaa ei kai ole kulunut tarpeeksi.

Yritän tutkia covert-termiä. Jos löytyisi engl.kielistä materiaalia. Kiitos vinkistä.

Luin tätä ketjua ja pystyn moneen kohtaan samaistumaan. Anteeksi todellakin pitää antaa silloin kun narsisti sitä pyytää. Hän on oikeutettu anteeksiantoon. Ihan sama, mitä hän on sanonut tai miten hän on käyttäytynyt. Meillä sitäkin, että asiasta ei saa puhua, kun sovinto on tehty. Jos erehtyy kertomaan, miten hänen sanansa ovat satuttaneet, alkaa uusi riita. Kaikki, pienetkin asiat, voidaan tulkita tahallaan ärsyttämiseksi tai riidan haastamiseksi.

Toinen, mihin kiinnitin huomiota, oli mitä Rauha kommentoi ensimmäisellä sivulla narsistin itsensä lietsomisesta. Mieheni pystyy uskomattoman hyvin lietsomaan itsensä täyteen raivoon ja voi seurata yksinpuhelua/viestejä kymmeniä ja jokaisesta omasta viestistänsä hän saa lisää vettä myllyyn ja raivostuu enemmän. Vaikka olisin hiljaa, hän tietää, mitä ajattelen. Hän näkee sen esimerkiksi siitä, miten räpäytän silmääni. Ei auta sanoa, että ”en ajattele niin”, ”en sanonut niin” tai ”tarkoitin, että..”. Hän ei kuuntele.

..Crazymakingiä parhaimmillaan tai pahimmillaan, miten sen nyt ottaa... sitä itsekin huomaa seisovansa
monesti monttu auki, että mitä just tapahtui? Samassa lauseessa saatetaan sanoa läski huora, otatko suihin rakas?
Kauheinta siinä on se, että yleensä suostun, koska en vaan jaksa väittää vastaan, ja toimin niin, että vaan kaikki
jatkuu "normaalisti", siis narsistin normaalisti. Mitään oikeasti normaalia mun elämässä ei olekaan, työtä ja ystävyyssuhteita
lukuunottamatta. Kaikki mikä tapahtuu kodin seinien sisällä on usein sairasta, niin monella tapaa...

Meillä tyypillisesti hyvyydestä pahuuten vaihtelu tapahtuu yön aikana, mutta joskus kesken päivänkin.

Toissapäivänä mies oli 'normaali' ja meillä oli ihan kiva, nauravainen ja normaali päivä. Myös eilen aamulla mies oli töihin lähtiessä 'normaali' , mutta kun hän tuli eilen töistä niin näin jo hänen ilmeestään että nyt on narsuilme kasvoilla ja tästä ei hyvää seuraa. Siis sellainen halveksiva ja mulkoileva katse kulmien alta ja katsoo minua kuin halpaa makkaraa. En tiedä mitä hänen työpäivänsä aikana on tapahtunut, mahtoiko työpäivä olla huono vai oliko joku muu syy mutta meillä kahdella ei ole ollut mitään erimielisyyksiä. Koko eilisen illan mies oli hankalalla tuulella, kaikki tuntui olevan hirveän vaikeaa, joten välttelin hänen seuraansa.

Loppuillasta kun olin sisällä ja tein kotihommia (tiskit, pyykit, lasten läksyjen tarkastus jne) mies alkoi taas vähättelemään tekemisiäni. En tiedä miksi, ilmeisesti se nyt vaan oli taas joku keino saada minulle paha mieli. Mies kyseli mikä lasten läksyjen tilanne on ja sanoin, että voin tarkastaa lasten kotitehtävät, mutta olisin iloinen jos mies auttaisi siinä hiukan niin minulla ei mene niihin ja kotihommiin koko iltaa. Siihen mies sai yllättäen raivokohtauksen ja huusi "sama aika mulla menee niiden läksyjen katsomiseen kun sullakin" ja lähti ulos ottamaan aurinkoa. Vastasin miehelle rauhallisella äänellä, että minä kyllä katson lasten kotitehtävät. Ja niinhän minä katsoinkin samalla kun mies otti sitten aurinkoa ulkona. Muutakin piikittelyä oli, mutta päästin toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Mitään konkreettista mies ei tehnyt illalla, kunhan piikitteli minun tekemiäni kotihommia. Ainiin, toki mies raivosi kuinka kaikki hänen nilkkasukkansa ovat jo melko kuluneet ja se ei vaadi kuin kauppaan menoa ja uusien ostamista. Tällä mies tarkoitti että minun pitäisi mennä sinne kauppaan ostamaan hänelle sukkia - olin hiljaa. En edes uskaltanut sanoa miehelle, että hän voi toki itsekin ajaa Citymarketiin ostamaan itselleen sukkia vaikka heti.

Tänä aamuna mies olikin sitten taas iloisella tuulella ja hymyili kuin aurinko. Mitä lie yöunien aikana tapahtunut kun olikin herännyt hyvällä tuulella. Nyt sitten jännitän millaisella tuulella mies on kun hän tulee tänään töistä. Sitä kun ei voi koskaan tietää - sieltä tulee kotiin joko raivohärkä tai nauravainen enkeli.

Lotelle ja kaikille muille:
Elämää narsistin kanssa usein verrataan munan kuorilla kävelemiseen ja sitä se todellakin on. Taiteilua. Nuorallakävelyä,
pienikin väärä ele, ilme, sana tai ääni tai äänettömyys, niin putoaa...Siihen oppii itse ja niin surullista ja julmaa kun se onkin,
jopa lapset oppii kuulostelemaan kodin ilmapiiriä ja sopeuttaa itsensä siihen. Kun narsisti on hyvällä tuulella, sitä odotetaan myös
muilta, huolimatta siitä mikä kenenkin silloinen olotila oikeasti on, ja kun taas on se pimeä hetki, niin muut yrittävät tehdä
itsensä näkymättömäksi parhaan tapansa mukaan. Itse olen jo ymmärtänyt (näillä opinnoilla), että EN VOI YMMÄRTÄÄ...enkä
myöskään tästä johtuen vaikuttaa noihin mielialan vaihteluihin. Syitä voi olla niiiiiiin paljon, ihan kiusaamisesta, omaan pahaan oloon,
häpeään, epävarmuuteen, omiin tarkoitusperiin, mikä parhaiten milloinkin toimii. Aikani itsekin yritin luovia tuossa aallokossa,
nyt todetakseni, että se on mahdotonta. Paras tapa on vaan antaa olla. Mieheni piti aikoinaan mykkäkoulua ja kuljin perässä kysellen, että mitä
olen tehnyt, mistä tämä johtuu, pyytelin anteeksi vaikka en edes tiennyt miksi? Sitä hän minulta odotti, näki että vaikuttaa minuun. Enää se
ei toimi, koska anyday kestän mykkäkoulun kun jatkuvan arvostelun ja haukkumisen. Ja koska hän ymmärtää, että se ei toimi, ei enää
käytä mykkäkoulua metodina. Ovat hyvin fiksuja ja kun oppivat tuntemaan sen millä kenenkin nappuloita painellaan, niin voitte uskoa, että
niitä myös painellaan. Eikä greyrock metodin käyttäminen itselle ainakaan vielä toimi joka kerta kun isketään suoraan kipukohtiin ja
arkoihin paikkoihin. Mutta ainoa/paras tapa on todellakin se, että et näytä miehellesi, että hänen sanansa satuttavat tai että menetät malttisi.
Koska juuri se on se mitä hän ajaa takaa. Myönnettäköön, olen tossa itsekin vielä noviisi, mutta tunnistan jo tilanteet kun on vaan parempi kävellä
pois. Elän edelleen hänen kanssaan, mutta en edes yritä ymmärtää miksi. En sitä miksi hän toimii
niin kuin toimii. Koska hän on sairas. Koitan sen sijaan kääntää katseen itseeni ja miettiä miksi edelleen elän hänen kanssaan.
Se on hyvin hyvin vaikeaa, välillä tuntuu, että olen mahdottoman tehtävän edessä mutta niin kauan kun hengitän niin on toivoa.

Willow74 kirjoitti: 03 Syys 2020, 12:53 Lotelle ja kaikille muille:
Elämää narsistin kanssa usein verrataan munan kuorilla kävelemiseen ja sitä se todellakin on. Taiteilua. Nuorallakävelyä,
pienikin väärä ele, ilme, sana tai ääni tai äänettömyys, niin putoaa...Siihen oppii itse ja niin surullista ja julmaa kun se onkin,
jopa lapset oppii kuulostelemaan kodin ilmapiiriä ja sopeuttaa itsensä siihen. Kun narsisti on hyvällä tuulella, sitä odotetaan myös
muilta, huolimatta siitä mikä kenenkin silloinen olotila oikeasti on, ja kun taas on se pimeä hetki, niin muut yrittävät tehdä
itsensä näkymättömäksi parhaan tapansa mukaan. Itse olen jo ymmärtänyt (näillä opinnoilla), että EN VOI YMMÄRTÄÄ...enkä
myöskään tästä johtuen vaikuttaa noihin mielialan vaihteluihin. Syitä voi olla niiiiiiin paljon, ihan kiusaamisesta, omaan pahaan oloon,
häpeään, epävarmuuteen, omiin tarkoitusperiin, mikä parhaiten milloinkin toimii. Aikani itsekin yritin luovia tuossa aallokossa,
nyt todetakseni, että se on mahdotonta. Paras tapa on vaan antaa olla. Mieheni piti aikoinaan mykkäkoulua ja kuljin perässä kysellen, että mitä
olen tehnyt, mistä tämä johtuu, pyytelin anteeksi vaikka en edes tiennyt miksi? Sitä hän minulta odotti, näki että vaikuttaa minuun. Enää se
ei toimi, koska anyday kestän mykkäkoulun kun jatkuvan arvostelun ja haukkumisen. Ja koska hän ymmärtää, että se ei toimi, ei enää
käytä mykkäkoulua metodina. Ovat hyvin fiksuja ja kun oppivat tuntemaan sen millä kenenkin nappuloita painellaan, niin voitte uskoa, että
niitä myös painellaan. Eikä greyrock metodin käyttäminen itselle ainakaan vielä toimi joka kerta kun isketään suoraan kipukohtiin ja
arkoihin paikkoihin. Mutta ainoa/paras tapa on todellakin se, että et näytä miehellesi, että hänen sanansa satuttavat tai että menetät malttisi.
Koska juuri se on se mitä hän ajaa takaa. Myönnettäköön, olen tossa itsekin vielä noviisi, mutta tunnistan jo tilanteet kun on vaan parempi kävellä
pois. Elän edelleen hänen kanssaan, mutta en edes yritä ymmärtää miksi. En sitä miksi hän toimii
niin kuin toimii. Koska hän on sairas. Koitan sen sijaan kääntää katseen itseeni ja miettiä miksi edelleen elän hänen kanssaan.
Se on hyvin hyvin vaikeaa, välillä tuntuu, että olen mahdottoman tehtävän edessä mutta niin kauan kun hengitän niin on toivoa.

Tämän kirjoituksen kanssa en voisi olla enempää samaa mieltä. Ei sitä pysty ymmärtämään. Vuosia haaskasin aikaani ja energiaani yrittäen ymmärtää ja löytää jonkin logiikan. Kaikkien episodien jälkeen tajusin että käytöksessä kyllä onkin selvä logiikka, se on vain niin käsittämättömän sairas että menee yli ymmärryksen vaikka sen näkee. Sitä kykenee jonkin verran ohjailemaan kun sen logiikan löytää, mutta siinä touhussa kyllä menee samalla oma jaksaminen ja mielenterveys. Narsistin pelaaminen ja manipulointi on loputonta. Kaikki on kilpailua ja täysimittainen sota jos uskallat sanoa vastaan, ja minähän sanoin joka johti vuosien parisuhdesirkukseen. Vaikka tekisin juuri kuten hän haluaa, siltikin asiat ja tilanteet kääntyy ja säännöt muuttuu. Se mitä en koskaan käsittänyt oli se, miten hän voi kaikille muille olla aina tasaisen mukava ja hyväntuulinen ja auttavainen. Sitten kuitenkin pitää olla se yksi jota yrittää rääkätä minkä ehtii. En siis ollut ensimmäinen uhri hänelle enkä varmasti viimeinen.

Btw. Olen uusi palstalla ja vertaistuki kelpaa

Tuo on niin tuttua että säännöt muuttuvat. Yhtenä päivänä PITÄÄ tehdä jotain ja toisena päivänä EI SAA tehdä sitä. Ja sinun tulee vaan arvata ja yrittää osua oikeaan vaihtoehtoon. Tai säännöt koskevat vaan muita, ei narskua, ainakaan just silloin se sääntö ei päde kun hän sitä rikkoo. Mutta kyllä sit vartin kuluttua taas koskee sinua. Ja vahingot, virheet tms saat tuntea nahoissasi, mutta hänen tekemille samoille vahingoille ja virheille nauretaan tai sivuutetaan hipihiljaa kuten ei olisi käynytkään.

Niipper kirjoitti: 02 Loka 2020, 22:01 Tuo on niin tuttua että säännöt muuttuvat. Yhtenä päivänä PITÄÄ tehdä jotain ja toisena päivänä EI SAA tehdä sitä. Ja sinun tulee vaan arvata ja yrittää osua oikeaan vaihtoehtoon. Tai säännöt koskevat vaan muita, ei narskua, ainakaan just silloin se sääntö ei päde kun hän sitä rikkoo. Mutta kyllä sit vartin kuluttua taas koskee sinua. Ja vahingot, virheet tms saat tuntea nahoissasi, mutta hänen tekemille samoille vahingoille ja virheille nauretaan tai sivuutetaan hipihiljaa kuten ei olisi käynytkään.

Juurikin näin! Pää meni sekaisin, kun säännöt muuttui niin tiuhaan tahtiin. Eikä ne tietenkään koskenu narsistia.

Täällä yksi vahingollisesta suhteesta toipuva ja yrittänyt nyt takoa päähäni järkeä etten vaan ikinä enää luisu takaisin tuohon entiseen. Olen jopa sopinut treffit huomiseksi erään tuttavamiehen kanssa, vaikka aluksi meinasin luistaa koko jutusta. En voinut uskoa että joku pyytää Minua johonkin. Koska oma arvo on niin rikottu ja tallottu enkä voi tajuta, että joku voisi ihan vapaaehtoisesti viihtyä seurassani. Exän mielestä mussa ei ollut mitään hyvää paitsi seksissä olin hyvä. Se jäänyt jotenkin päähäni päällimmäiseksi, että muuten olen aivan turha. P***u on yhtä kuin minä.

Luin tässä laajan englanninkielisen kuvauksen sosiopaatista ja vaikka termi onkin vanhentunut, niin tajusin lukevani täydellisesti ex-miesystävän luonnekuvausta. Kylmäävää. Ja se on oikeastaan vielä kylmäävempää, miten hän sai minut vangittua vaikutuspiiriinsä samantien ja kuinka paljon hänen magneettinen persoona minua kiehtoi. Ja yllätys oli kuinka salamannopeasti hän sitten häipyi elämästäni ilman mitään keskusteluja, kohtaamista, viestejä.... Mutta miten muuten sosiopaatti poistuisi elämästä kuin katoamalla? Enpä usko muita tapoja olevankaan. Ja pitäisi olla vaan hyvin kiitollinen, että olen välttynyt raivoamiselta, kostotoimilta ym eli hänellä on uusi tuore uhri ja siinä puuhaa... Muuten hän olisi täällä minua kiusaamassa, sen tajuan. Ehkä palaa ehkä ei, mutta mun elämääni hän ei ikinä tule enää kuulumaan.

Itse keräilen tällä hetkellä palasiksi hajotettua itseäni. 14 vuotta ja kaikki kaatui niskaan yhtenä iltana. Viitteitä jonkin sortin narsismista on ollut ilmassa jo pitkään (riehumiset humalassa ja minun syyttäminen kaikesta,kiellän joka viikonloppuisen juomisen, suhteessa menee hänen mielestä huonosti koska en kehu häntä tarpeeksi, älytön mustasukkaisuus jne.) mutta silti tämä kaikki on hajottanu minut ihan pohjalle ja sydän on niin palasina,että jouduin paniikkikohtausten takia sairaslomalle.
Kaikki oli hyvin päällisin puolin vielä pari kuukautta sitten,elettiin ihan suht onnellista elämää näistä joistain vaikeuksista huolimatta. Kertaakaan en ole saanut häntä keskustelemaan kunnolla suhteestamme,mutta nyt kun hän alkoikin avautumaan,niin kaikki muuttui! Hän ei yhtäkkiä tiedä enää rakastaako,muuttui todella kylmäksi minua ja koiriamme kohtaan,haluaa kyllä vielä katsoa tuleeko tästä mitään mutta ei voi luvata mitään,koska ei ole 100% varma mitä haluaa. Hän siis ohjailee nyt mitä tapahtuu ja vaikka tiedän mikä hän on,niin tämä sattuu niin helvetisti,etten tiedä miten tästä eteen päin! Järki sanoo että lähde,mutta kun rakastan häntä vielä niin paljon,ni tämä vaa sattuu!!!!