KESKUSTELUFOORUMI

”[quote="KatariinaM70"]. Vasta keski-iän kohdilla voi odottaa narsistin luhistumista: nuoruus ja kaikkivoipaisuus katoavat .”

Mitä Katariina tarkoitat tällä? Tarkoittaako tämä että narsisti yrittää muuttaa elämäntyyliä, yrittää pyrkiä kohti normaalia? Vai että narsisti tajuaa itse olevansa sairas? Mitä narsistille tapahtuu sitten kun kaikkivoipaisuus katoaa, hän etsii uuden ns. helpon uhrin? Voiko narsisti kyetä tasapainoiseen parisuhteeseen kun tajuaa oman kuolevaisuuden, ei kai se perusongelma voi kuitenkaan poistua, empatiakyvyttömyys?

Tarkoitin, että hänen hyvä naamionsa luhistuu. Heidän näennäinen elämänhallintansa, rooli, jota ovat menestyksellä vetäneet, pettää. He ajautuvat keski-iässä masennukseen ja päihteiden käyttö karkaa useilta käsistä.

Hei eivät todellakaan kykene tasapainoiseen suhteeseen keski-iässäkään....

Ei näy mun keski ikäisessä narsistissa mitään luhistumista, kyllä ne aina jonkun kiusattavan löytää ja uuden hovin. Ikävä kyllä niin kauan, kun henki pihisee ovat meidän kiusana. Ystävän 80 kymppinen narsisti vanhempi vaan pahenee iän myötä

Exäni oli juuri keski-ikäinen mies. Masentunut alkoholin suurkuluttaja.. En tiedä kumpi ruokki kumpaa :alkoholi masennusta vai päinvastoin. Häntä ei oikein kiinnostanut mikään. Eikä hän jaksanut tehdä mitään. Pienessä hiprakassa hän oli tympeää seuraa vaikkei silminnähden edes humaltunut.

Hän tulkitsi hyväntahtoisuuden aina luonteenheikkoudeksi ja risti minutkin äiti Teresaksi. En tiedä minkälainen hän oli ollut nuorempana, mutta osasi kyllä edelleen kuninkaana elämisen taidon ja itsensä passuuttamisen sekä nälvimisen.

Pidemmän selvän kauden aikana hän oli kuin eri ihminen. Siitä ihmisestä pidin. Valitettavasti tämä huonompi versio hänestä näytteli kuitenkin sitä pääosaa.

Narsistit ovat myös taitavia peittämään omat jälkensä ajan kanssa, mistä syystä uusissa suhteissa narsisti voi tuntua maailman kilteimmälle ihmiselle. Narsistien historioissa on varmasti aika monta kuprua sinne ja tänne, mutta kiristämällä, pelottelemalla ja uhkailemalla he jatkavat sujuvasti eteenpäin ilman että joutuvat juurikaan vastuuseen teoistaan. Ja uusi uhri voi vaan taas ihmetellä miten ihanan ja täydellisen puolison onkaan löytänyt itselleen. Täydellistä teatteria. Ja narsisti voi taas sitoa puolison itseensä yhteisillä tileillä, yrityksellä jne. Tai seksillä, lapsella jne.

Minä olen yrittänyt luopua ajatuksissani siitä, miten ex tulee elämänsä elämään, miten uudet hänen suhteensa tulevat menemään, ylipäätänsä teen paljon töitä tuosta ajattelun lopettamisesta. Vaikka meillä on yhteiset lapset ja asutaan hyvin lähellä toisiamme - niin silti. Hän aiheutti minulle melkoisen kurjimuksen mutta toisaalta voin katsoa olleeni itse se toinen osapuoli kun annoin asioiden tapahtua enkä osannut pitää puoliani. Siksi on kahta korjattavaa asiaa - itseni sekä suhde lasten äitiin.

Mitä enemmän ajatukset menevät häneen, sitä hankalampaa eheytyminen on. Siksi ihan määrätietoisesti yritän lopettaa hänen ja tapahtuneen ymmärtämistä sillä se on pitkän kuluneen ajan jälkeen näemmä mahdotonta. Yhteydenpitoa hänen suuntaansa en harjoita muutoin kuin pakollisissa lasten asioissa. Etsiköön uuden polttoaineen ihan rauhassa.

Helppoja asioita nämä eivät kylläkään ole mutta kyllä tästäkin kokemuksesta voi selvitä. Huomaan vahvistuvani itse päivä päivältä kun vain pidän kiinni suunnitelmastani enkä lähde mukaan hänen peliinsä. Minä en ole syyllinen enää mihinkään.

Miten narskut suhtautuu siihen, jos uusi kumppani onkin häntä kovempi luu, eli ei välitä narsistin kiukutteluista, valehtelusta tai muusta epäloogisesta käyttäytymisestä? Ottaa vain sen, mitä suhteesta haluaa. Entä jos tämä kumppani on narskua selkeästi vauraampi? Todennäköisesti tilanne on ainakin aluksi win-win, toinen ottaa sen mitä miehestä tahtoo ja narsku saa statusarvonsa nostajan. Mutta mitäs sitten tapahtuu, tyytyvätkö ja taipuvatko narskut tällaiseen altavastaajan asetelmaan?

Minäkin (nainen) olen vahva persoona ja surustelen narskun kanssa. Olen sen vasta nyt tajunnut että hän narsku, hän sanoi sen itse. Puoli vuotta hän petti minua ja valehteli minkä kerkes...sovimme 15.3.2017 että hän on minulle uskollinen. Tämä varmaan pitääkin fyysisesti paikkansa, mutta kaikki "nettiseksi" kaverithan ei ole fyysistä (hän sanoo niin). Ei narsku ihmisen kanssa ole niin vahvaa persoonaa että jaksaisi. Minultakin pikkuhiljaa lähtee itsetunto ja tunnen olevani erittäin huono ihminen. Mutta mikähän siinä on että kun ne "narskupirut" eivät istu olkapäillä niin hän on ihana ihminen. Hänellä on lisäksi kaksisuuntainen mielialahäiriö mutta tämä on aika lailla hallinnassa. Pystyn kyllä antamaan vastuksen hänelle kaikkiin kiukutteluihin ja sanomisiin. Hän tykkää siitä että minussa on vastusta, mutta rajansa on kaikella. Mietintä myssyssä on kyllä suhteen lopettaminen.....

Hapuli, jos narsku tykkää siitä, että annat takaisin ja sinussa on vastusta, niin millä tavoin hän toteuttaa tuota narsistista käytöstään sinuun? Jos ja kun narskun pitää saada aikaisekai toisessa se tunnereaktio, niin miten, jos et provosoidu? Toisaalta, kuten totesit, onko niin kovaa ihmistä olemassakaan, joka ei mieltään pahottaisi pettämisestä tai toisten kanssa vehtaamisesta (fyysistä tai ei) tai väsyisi kaikesta siitä väännöstä mitä näiden kanssa yleensä on.