KESKUSTELUFOORUMI

Fleetwoodmac kirjoitti: Toinen asia mihin kiinnitin huomioita oli se, että hän kertoi äitinsä olleen sadisti ja isänsä narsisti. Molemmat siskot olivat muuten ääliöitä. Samoin exät, joista hän puhui hyvinkin avoimesti vikoineen. Samoin suurin osa työkavereista oli kelvottomia ja häntä oli kiusattu valheilla työpaikalla. Työnantajakin oli paska. Maailmassa ei vaikuttanut olevan yhtään kunnollista ihmistä.

Tämä kuullostaa tutulta. Oma narsistinaiseni heti suhteemme alkumetreillä haukkui elämänsä ihmisiä. Hänen äitinsä oli kuulemma vainoharhainen psykopaatti joka aivopesee tämän narsistini lasta ja väittää kuinka hän on lapselleen huono äiti. Lapsensa isä taas on narsisti joka myös aivopesee lastaan ja yrittää saada yhteishuoltajuutta (tämähän ei tälle exälleni sopinut). Hän syytti myös parhaan kaverinsa poikaystävää narsistiksi joka rikkoi joskus puoleksi vuodeksi välit hänen ja tämän parhaan ystävänsä kanssa. Tilanne oli kuulemma tällainen: tämä narsistinaisexäni oli pyytänyt tämän parhaan kaverinsa poikaystävää hakemaan maitoa kaupasta tälle exäni omalle isoisälle kun ei itse ehtinyt käydä maitoa isoisälleen ostamassa. Tämä poikaystävä oli suuttunut tästä pompottelusta ja saanut tämän edellä mainitun välirikon aikaiseksi.

Myös toinen tämän exäni ystävätär oli pistänyt välit poikki liittyen tähän pompotteluun ja juoksuttamiseen. Hänkin sai haukut "paskan puhujana". Monet muutkin tämän exäni tutut ja työkaverit saivat haukut, olivat "laiskoja ihmisiä" ja vaikka mitä muuta. Yksi työkaveri oli kuulemma narsisti kun oli vienyt tältä exältäni erään ihastuksen kohteensa. Joskus kun satuin kehumaan tai antamaan tunnustusta yhteisistä tutuistamme, hän väänsi vaikka mitä ikäviä tarinoita ja juoruja näistä ihmisistä. Hän halusi latistaa minun käsitykseni siitä että pitäisin jostain ihmisestä. Viesti oli selkeä: Ei siitä ihmisestä voi tykätä, se on tehnyt tämmöistä ja tämmöistä.

Mulla oli ihan sama suhteen alussa. Kumastelin hänen vihaansa kaikkia exiään kohtaan. En edes tiedä heidän tarkkaa lukumääräänsä. Joka tapauksessa useita lyhytaikaisia ja pari pidempää suhdetta. Useimmiten ei kyennyt puhumaan heistä, ajautumatta raivon valtaan. Ja ihmisten pompottelu kuulosti myös hyvin tutulta. Kumma miten nopeasti sitä itse kuitenkin tottui hänen kielteisyyteensä pompotteluunsa ja äkillisiin mielialan vaihteluihinsa alkaen pitää tätä käytöstä normaalina!
Ja yksi merkki tuli vielä mieleeni. Vaikka hän myönsikin tehneensä ikäviä asioita, siihen oli hänen mielestään ollut aina oikeutus, eli ei oikeastaan ottanut vastuuta tekemisistään, vaan ajatteli jonkin ihmisen tai tilanteen pakottaneen hänet toimimaan.

Se että en itse kuunnellut vaistojani, ensivaikutelmaa, sitä tunnetta että "kaikki ei ole ihan hyvin". Vaan tulikin tarve lähteä "selvittämään" miksi ei ole hyvin. Järki ei löytänyt syytä vaan selitti "et sinä itsekään kummoinen ole" tai jotain muuta vähättelevää ja mitätöivää jolla alensin oman ihmisarvoni samalle nollatasolle kuin aiemmassa elämässä olin oppinut ajattelemaan itsestäni (narsistin lapsena).

JOs en tiedä mitä haluan, mitä ansaitsen, minkä arvoinen olen, otan tavallaan "armon paloja vastaan" mitä muut sattuu tarjoamaan ja poden suurin piirtein kiitollisuuden velkaa niistäkin. Melko surullista mutta tunnistan tällaisen arvottoman puolen itsessäni. Vamma mikä vamma.

rajallinen kirjoitti:Sen jälkeen alkaa muunlaiset ihmiset tuntua uudella tavalla "tutuilta". Aivan yhtä hyvin jo olemassa olevat ihmissuhteet voivat muuttua ja niissä voi kasvaa omaksi itsekseen kun niissä on tilaa siihen. Ihmissuhteet natisee paukkuu ja rätisee kun niissä kasvaa mutta parhaimmillaanhan niissä on suhteellisesti enemmän levollisuutta turvallisuutta ja luottamusta. Usein kuitenkin käy niin että ihmiset ei olekaan niin joustavia saati anna suhteissa tilaa itselleen ja toiselle kasvaa eli sitoutumishalua tai kykyä ei ole.

Tämä oli varmaan juuri se ongelma, miksi juuri tuon kyseisen ystävän kanssa tuli raja vastaan. Muut harvat ystäväni antoivat mulle tilaa muuttua ja sama toisinpäin. Tämä ihminen halusi pitää kiinni siitä kuvasta, minkä joskus oli luonut minusta. En enää vaan sopinut siihen muottiin.

rajallinen kirjoitti:Se että en itse kuunnellut vaistojani, ensivaikutelmaa, sitä tunnetta että "kaikki ei ole ihan hyvin". Vaan tulikin tarve lähteä "selvittämään" miksi ei ole hyvin. Järki ei löytänyt syytä vaan selitti "et sinä itsekään kummoinen ole" tai jotain muuta vähättelevää ja mitätöivää jolla alensin oman ihmisarvoni samalle nollatasolle kuin aiemmassa elämässä olin oppinut ajattelemaan itsestäni (narsistin lapsena).

JOs en tiedä mitä haluan, mitä ansaitsen, minkä arvoinen olen, otan tavallaan "armon paloja vastaan" mitä muut sattuu tarjoamaan ja poden suurin piirtein kiitollisuuden velkaa niistäkin. Melko surullista mutta tunnistan tällaisen arvottoman puolen itsessäni. Vamma mikä vamma.

Mulle kävi just näin kun otin vielä kerran yhteyden äitiini. Koin heti käytelyssä tunteen, että jos tuo ihminen puhuu tuolla hunajaisella äänellä, niin saatan olla pulassa, koska se hämää mua liikaa.

Päätin unohtaa sen tietoisesti ja yrittää luottaa omiin havainto kykyihini. 2-3kk ja homma alkoi ahdistaa. Syyllistyin hänen tekemistä virheistään ja voin pahoin. Silloin oli lyötävä yhteydenpitoa poikki, niin nopeasti kun sen voi rauhassa tehdä ja aiheuttamatta isompaa konfliktia.

Ps. Olin unohtanut tilata tän otsikon ilmoitukset ja ihmettelin pitkään, miksi ei kukaan vastannut mitään..AASI + FACEPALM.

Tulee oltua aika paljon äänessä foorumilla tällähetkellä, mutta ajattelin lisätä tän noihin outoihin merkkeihin.

Nyt kun olen maailmaa tuijottanut eri perspektiivistä jonkin aikaa, niin olen huomannut tämän asian narsismiin taipuvilta ihmisiltä. Ovat yleisessä huumorissa vähän kassalla, mutta pitävät toisen ihmisen mokailua tosi hauskana juttuna. Plus siihen päälle naureskelua toisen fysiikalle(miltä näytät). Mun mielestä ihan sairasta tällainen touhu!!

Tässä tuo video narsistin naurusta ja huumorintajusta.
https://youtu.be/ou0ep9pUpVA

Tuli tuossa mieleen yksi merkillinen asia liittyen suhteeseeni narsistin kanssa, onko muilla saman tyyppisiä kokemuksia: suhteemme alkutaipaleella tämä nainen hyvin usein mennessään tupakalle parvekkeelle hän kirjoitti jotain puhelimensa muistioon. Alkuaikoina vietimme siis pitkiä juttutuokioita iltaisin viinilasin ääressä, sitten kun hän poistui välissä parvekkeella niin hän sanoikin menevänsä kirjoittamaan. Ei ikinä halunnut kertoa tarkemmin mitä kirjoitti, jotain kuulemma henkilökohtaisia asioita. Voisiko tässä olla kysymys muistiinpanoista minun suhteen, voiko narsistinen ihminen olla niin häikäilemätön että laatii suunnitelmia?

Hänhän kerran jäi kiinni äänittävänsä salaa ipadillaan jotain ajatusmonologiani josta suutuin. Samoin hän äänitti lapsensa isän ja joidenkin sukulaisten puheluita joiden kanssa oli huonot välit

Tuo puheiden äänittäminen on tuttua. Kertoi äänittäneensä ex-vaimonsa puheita ja uhkasi äänittää minunkin. Että voi sitten toistaa miten asiat oikein meni. Kuitenkin väitti usein minunkin sanoneen sellaisia mitä tiedän satavarmasti, että en ole sanonut. Valkoinen käännettiin mustaksi ja siinähän meni pää sekaisin ja kuvitteli, että olenko ihan hullu. Kunnes tajusi, että soppakattilan hämmentäjähän se sekopää on ja että hämmentäminen kuuluu taudinkuvaan.

Tämä minun harrasti myös asioiden kääntämistä toisinpäin. Ja jäätyään valheistaan kiinni, keksi toisen ja vielä yhden. Sitten kun satuilu ei mennyt enää läpi, eli toddisteet olivat, väitti minulla olevan mielenterveyden ongelmia. Näin se tekee aina, kun vastaväitteet loppuvat tai tietää jääneensä valehtelusta kiinni. Tämä pysyy järkähtämättä tarinoissaan. Uskon, että ainakaan hän ei tule koskaan tajuamaan, kuka oikeasti on sekopää.

" Ai niin! Ja aivan suhteen alkuvaiheessa sanoi: "En ole koskaan muita rakastanut kuin sinua! Ajattele, olen vaan niitten muitten naisten kanssa ollut ihan huvikseen. Enkä ole kellekään muulle koskaan sanonut rakastavani, enkä ole tällaisia rakkaus-viestejä lähettänyt!"
Jälleen totean: voi minua kaiken uskovaa hölmöä.... "
TAJUANPA JUURI OLLEENI TOSI TYPERÄ NAINEN. Nuo sanat on kuin mieheni suusta...ja minä olen uskonut. Monesti kylläkin miettinyt montaa ristiriitaista asiaa näissä kuvioissa.
"Muita naisia minä pahoinpitelin, sinua olen vaan lyönyt koska rakastan sinua niin..."
JA MINÄ EDELLEEN MIETIN ONKO HÄN NARSISTI vai kuvittelenko kaiken?
Silmäni alkavat avautua...

riitti2017 kirjoitti: 30 Tammi 2018, 00:19 Tämä minun harrasti myös asioiden kääntämistä toisinpäin. Ja jäätyään valheistaan kiinni, keksi toisen ja vielä yhden. Sitten kun satuilu ei mennyt enää läpi, eli toddisteet olivat, väitti minulla olevan mielenterveyden ongelmia. Näin se tekee aina, kun vastaväitteet loppuvat tai tietää jääneensä valehtelusta kiinni. Tämä pysyy järkähtämättä tarinoissaan. Uskon, että ainakaan hän ei tule koskaan tajuamaan, kuka oikeasti on sekopää.

TÄMÄ VALHEIDEN VERKKO onkin ihan oma juttunsa...Joka asiasta miehellä on sata eri versiota ja kun kysyy tästä asia kääntyy minun pikkumaisuudeksi ja "hänen täytyy ruveta nauhoittamaan puheensa kun vaadin häneltä kohtuuttomia."
Olen oppinut että valhe on hänen totuutensa ja siinä ei ole hänen mielestä mitään outoa...päinvastoin minähän se hullu olen kun takerrun sanoihin