Ju:)))kirjoitellaan vaanEbinesa kirjoitti:Morjesta! En voi tuhon yksityisviestiisi vastata kun pitää kirjoitella tänne, tähän asti vaan lueskellut muiden tarinoita. Viestitellään aluksi nyt tässä:)
Huoli kyllä nousee kieltämättä sun kokemuksiasi lukiessa. Narskusi on saanut sut uskomaan ettet pärjäisi ilman häntä. Niin ne tekee, ei vaan yksinkertaisesti anna itsenäistyä. Se on istuttanut sun päähän ne epäilevät äänet, älä usko niihin. Toivottavasti tämän foorumin ja vertaistuen avulla saat itseluottamusta enemmän. Kyllä se paremmaksi siitä muuttuu vaikkei siltä vielä tuntuisikkaan.
Ootko miettinyt jos etsisi kämpän jostain rauhalliselta alueelta jossa ois mummoja naapureina niin olisivat äänet minimissä?
niiii ootellut vaan että milloin muuttuu. Voisihan sen kämpän vaihtaa, ei siinä ois muuta kuin muuttaa. Mulla ollut oma asunto nyt puoli vuotta "tyhjillään", en saata olla siellä. Huonekalut vaan pölyttyy jne. Aivan hirveä olo tulee kun menee sinne......semmoinen kolkko
Oikeesti oliko samanlainenEbinesa kirjoitti:Itsellänikin oli muuten täysin samalainen käsitys omastatunnosta kuin sinulla. Yhtä kehittymätön oli käsitykseni myös luottamuksesta. Ajattelin luottamuksen olevan sitä, että pelastaisiko ihmisen roikkumasta kielekkeeltä.
Välillä sitä tuntuu, että olisi kuin pikkulapsi monessa asiassa. Itse kun alkaa kasvattamaan itseään ja opettelemaan asioita niin se omatunto paranee siitä.
Mitähän luottamus tarkoittaa oikeasti
Mitenköhän voi kasvattaa itseään