KESKUSTELUFOORUMI

Jasmiini kirjoitti: 05 Syys 2018, 13:23 Ainut mikä pelottaa on se,että tässä pyristelyprosessissa rikkoo itsensä enemmän ja enemmän.

Tämä on tärkeä näkökohta. Minulla on henkilökohtaisia kokemuksia siitä, että narsistin tavoite on tuhota uhrinsa. Asia mainitaan myös kirjallisuudessa. Irtaantumisessa minua auttoi varmuus siitä, että minut halutaan tuhota. Narsisti itse kieltäisi varmasti tämän väitteen ja sitä on turha hänelle sanoa. Narsisti ei ehkä myöskään itse ymmärrä tätä pahaa tavoitetta.

Olen miettinyt tätä aivan samaa. Kun narsistille sanoo että joku hänen tekemä asia tuntuu pahalle, ei hän ikään kuin ymmärrä mistä puhun. Ja kun olen romahtamispisteessä, tulee se ”kiva”, jolloin uskoo ja luottaa taas. Narsisti osaa oikeassa kohdassa pelata tuolla hyvällä, että sidos ei katkea. Ja joka kerta kun romahtaa, on kahta rikkonaisempi. Joskus myös mietin kokeeko kukaan muu näitä asioita näin, vaan onko tämä vain omaa herkkyyttä. Mutta olen miettinyt että narsisti varmaan jatkaa niin kauan, että olen niin rikki että minulla ei ole enää käyttöä. Ja kun näitä kokemuksia ja ajatuksia käy läpi, auttaa kyllä muiden kokemukset ja etenkin ne selviytymistarinat. Niitä vähemmän on missään.

Tosta minunkin mielestä on kyse. Ja juurikin niin, että se on narsistille ainakin lähes täysin tiedostamatonta. Oma narsistini möläytti pari päivää sitten mulle jotain niin typerää ja töykeää, että en oikein tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Sain kuin sainkin pidettyä pahemmat höyryt sisälläni etten sanoisi mitään typerää takaisin, mutta tästä alkaneen "kehityskeskustelun" antimia hämmästelen edelleen. Näiden keskusteluiden aikana korostui juuri se, että hän ei oikeasti tiedä, että mitä tapahtui tai että se oli lähellekään niin typerästi sanottu. Kun kuulemma ymmärsin tuon typerän kommentin väärin, ja tiedusteltuani sitten hänen tarkoitusperäänsä niin nämä kysymykset on täysin sivuutettu. En usko, että hän tahallaan loukkasi, eikä ymmärrä sitä tehneensä, mutta silti on pahoillaan. Kun keskustelu laajeni suhteemme nykytilaan ja ongelmiin, vastaukset olivat taas samaa: "En tiedä mutta en halua menettää sinua", "Olen itkenyt täällä kaksi päivää", "Kai uskot et oon todella pahoillani" ja "Haluan tehdä kaikkeni sun eteen".

On vaikea keskustella, jos toinen ei tiedä mistä puhutaan.

Oletko lukenut Jenni Kiviniemen hyvää kirjoitusta siitä miten elää narsistin kanssa. Kai siihen pystyy, mutta raskasta se on, koska narsismi ei poistu koskaan niin kuin tikku sormesta. Jostain luin myös juuri kirjoituksen siitä miten persoonallisuushäiriöisen kanssa kannattaa yrittää kommunikoida, siitäkin kaikki asiat oli niin tuttuja mutta sitä en nyt löytänyt.

https://jennikiviniemi.fi/2016/06/26/mi ... in-kanssa/

On minulla ollut narsistin kanssa tilanteita, joissa tuntuu, että romahdan. Yleensä lähdin pois tilanteista. Kerran kävelin 10 asteen pakkasessa viisi kilometriä, koska ei tullut bussia. Hienosti selvisi pää kävellessä. Romahdustilanteissani ajattelin myös tiiviisti: "Syy ei ole minussa vaan hänessä." Vaikeissa tilanteissa narsisti ei hyvitellyt minua. Jos juttelimme asiasta jälkeen päin, hän ei ymmärtänyt, miten oli loukannut minua. Tein tästäkin sen johtopäätöksen, että on parasta vain lähteä lopullisesti tiehensä selittämättä. Lähteminen vaatii ripauksen päättäväisyyttä ja rohkeutta. On tällä foorumilla ollut selviytymistarinoita. Selviytyneillä ei ehkä ole enää tarvetta kirjoitella tänne.

Luin Jenni Kiviniemen kirjoituksen. Hyviä ohjeita narsistin kanssa elämiseen. Omalla luonteellani en vaan ymmärrä, miksi ryhtyä tällaiseen peliin?

Varmaan useampi joka narsistin kanssa edelleen pyristelee on kokenut sen taivaan ensin, ja kärsii jonkinlaisesta läheisriippuvuudesta. Ja se vaatii työtä omassa päässä että pystyy repäisemään itsensä irti. Minä ainakin tiedostan sen, mutta tunteet ja järki ei kulje käsi kädessä. Mutta jokainen päivä vie asiaa eteenpäin.

Hyvä kirjoitus kyllä.

Joo eihän tätä kyllä kukaan varmaankaan oikeasti halua. Itselläni lopullista irtaantumista vaikeuttaa se, että aina kun olemme yhdessä niin kaikki vaan tuntuu hyvältä. Olkoonkin se mahdollisesti illuusiota, mutta minulle se on totta. Tuo hyvä tunne mikä on narsistin seurassa on parasta mitä olen kokenut. Ongelmallista minulle on myös, että tulee paljon muisteltua kaikkia ihania hetkiä narsistin kanssa ja että jos hänestä kokonaan luovun niin niitä ei enää tule. Tosin ei myöskään tulisi sitä helvettiä johon hän on minut vienyt. Ehkä hän ei ole vielä vienyt minua tarpeeksi pitkälle sinne. Mutta nyttenkin olen vaan ajatellut, että vielä yksi päivä hänen seurassaan ja sitten... Eli kyllä jonkinlainen riippuvuus on kyseessä.

Se riippuvuus myös syvenee ihan koko ajan, ja tekee asioista entistä vaikeampia. Kukaan joka ei ole narsistin kanssa kokenut asioita, ei tiedä mihin hulluuteen joutuu ja mihin kaikkeen he kykenevät. Ja toisaalta myös mihin kaikkeen itse suostuu.. Illuusio kuvaa asiaa aika hyvin. Joku päivä jos heräisi ja huomaisi että kaikki oli vain unta, olis aika hieno asia..

Minä voisin sanoa että olen selvinnyt narsistista. Mikään mitä hän tekee ei hetkauta minua pätkääkään. Minä kyllä koen etten halua enää puhua asioista koska en halua sitä paskaa miettiä. Jos tulee liikaa puhuttua se tulee uniin, niin sitä en halua.
Ja jotenki uskon siihen et kun puhuu jostakin, se alkaa vetämään negatiivisia asioita puoleensa varsinkin tätä ukkoa. Jos miettii positiivisesti tulee kivoja ja uusia asioita. Haluan ainakin näin miettiä.

Oon onneksi nyt saanut yhteyden otoilta olla rauhassa facessa.