KESKUSTELUFOORUMI

En ole asunut enää vuosiin samassa kaupungissa, meillä on välimatkaa satoja kilometrejä. Hänen takiaan muutinkin tänne. Lähestymiskieltoa en saa, olen yrittänyt sitä hakea, mutta ei ole tarpeeksi todisteita. Tämän takia ei onnistu myöskään turvakielto, joten joudun tyytymään tietojen luovutuskieltoon.

Tänne kyllä kirjoitan jos tulee sellainen tunne, onpahan edes jokin paikka johon purkaa ajatuksia ja ahdistusta. Minulla ei oikein ole muita kuin mieheni, joka ymmärtää mitä käyn läpi, hän kun katsoi tätä sivusta jonkin aikaa. Minulla oli ystäviä joille yritin puhua tästä, mutta he eivät uskoneet, ei heidän koskaan tarvinnut käydä tällaista läpi, eivät uskoneet sen olevan mahdollistakaan. Olen hyvin varovainen siinä, kenelle puhun tästä ja silti useimmiten saan osakseni silmien pyörittelyä.

On kyllä ollut puhetta kulteista ja laitoit jonkin linkinkin videoon, miten kultista eroon päässeet ovat toipuneet. Kultit kuulostavat pelottavan paljon samanlaisilta, kuin narsistit ja heidän hovinsa. Pitääpä katsastaa tuo kirja, jos jostain löytyisi!

Tilanne on nyt ollut ihan rauhallinen, eikä mitään tapahtunut. Taisin saada slaagin turhaan tällä kertaa, onneksi. En silti tiedä mitä olisi tapahtunut, jos mieheni olisi jäänyt tuonne paikalle, onneksi sai jonkun toisen tuuraamaan ja pääsi nopeasti pois, ennenkuin tuli huomatuksi. Sitten olisi voinut olla ainekset katastrofiin kasassa.

Pompin silti jokaisesta pienestäkin äänestä ikkunaan, toivottavasti pääsen tästä eroon pian. Takaraivossa hakkaa koko ajan ajatus, että hän tietää jotenkin nyt missä asun, muttei tule heti, etten osaa odottaa sitä.

Hei!

Taas on vierähtänyt aikaa viime kirjoituksesta. Haluan kuitenkin kirjoittaa tämän ylös, vaikka sitten vain itselleni.

Viime vuonna ei kuulunut tavanomaista yhteydenottoa kesän jälkeen ja hetken aikaa iloitsin asiasta. Hyvin nopeasti kuitenkin huomasin stressaavani sitä, ettei sitä tullut. Joka vuosi stressasin aina koko kesän tulevaa yhteydenottoa ja se ahdistuneisuus oli aivan valtava, kun se sitten viimein taas tuli. Viime vuonna sitä tosiaan ei tullut ja se ilo, innostus oli aivan sanoin kuvaamaton.

Kuitenkin jo parin päivän päästä huomasin ahdistuneeni siitä. Aloin miettiä, että oliko narsisti luovuttanut. Vai mahtoiko hän miettiä jotain toista tapaa, jotain kamalampaa? Vai oliko vain entisen osoitteeni nykyinen asukas kyllästynyt viemään kirjeitä postiin, eivätkä ne enää ohjautuneet uuteen osoitteeseeni? Pelkään, että jos näin on, narsisti uhkailee minua näissä kirjeissä, enkä voi varautua tulevaan, kun en tiedä viestien sisältöä. En osaa varautua, jos en saa kirjeitä.

Tämä tuntuu aivan hullulta! Kun viimeinkin on mahdollisuus, että hän on luovuttanut ja jättänyt minut rauhaan, minä vain mietin onko se oikeasti niin? Vai suunnitteleeko hän jotain muuta? Onko tulossa jotain vielä pahempaa? Käveleekö hän jonain päivänä minua vastaan?

Olen ollut tämän vuoden kuitenkin levollisin mielin, en ole kuullut hänestä yhtään mitään. En kirjeitse, en sähköpostitse, en saanut outoja puheluja, eivätkä sukulaiset ole kertoneet hänen kyselleen minusta. Nyt kuitenkin huomasin taas olevani hermostunut, kun kesä alkoi. Tämä on minulle niin normaalia, että koko kesän ajan stressaan ja hermoilen, tuleeko se yhteydenotto kesän jälkeen taas. Tuntuu siltä, etten osaa päästää irti tästä tunteesta, tuntuu siltä kuin se olisi osa minua, halusin tai en.

Näen vieläkin painajaisia välillä, mutta ne ovat hellittäneet roimasti tänä vuonna. Viime vuonna koin kyllä yhden unihalvauksen tai valveunen siitä, että tämä narsisti oli makuuhuoneessani, enkä päässyt pois. Sen jälkeen olen nähnyt onneksi vain painajaisia.

Inhoan tätä, tuntuu siltä kuin hän vieläkin pilaisi minulta osan elämästäni, ainakin kesät, kun stressaan kesän jälkeistä aikaa. Mietin vain, tuleeko se yhteydenotto vai ei. Nyt kuitenkin olen ensi kertaa toiveikas, että sitä ei tule, kuten ei tullut viime vuonnakaan. Vaikkakaan en voi olla miettimättä, johtuuko se vain entisen osoitteeni nykyisestä asukkaasta.

Aivan hullua, että hän hallitsee vieläkin minua näin paljon, vaikken ole kuullut hänestä.

Luin ensimmäistä kertaa tätä viestiketjua. Nyt ymmärrän sen, että narsistit ovat pahasti sairaita. Luulevat, että yhdellä anteeksipyynnöllä saavat kaikki pahat tekonsa anteeksi. Heidän ajatusmaailmansa on kiero. Hautovat kostoa vuosikymmeniä.

Niin pahaa vainoa en ole kokenut, kuin tässä ketjussa on kyse. Toivon todella, että yhteydenotot sinulle loppuvat.

Pävitelläänpä hieman ketjua

Tuon kesän viestini jälkeen olen ollut hyvinkin levollinen. Huomasin vasta tänään, että enhän minä herranen aika ole stressannut oikeastaan yhtään sitä mahdollista yhteydenottoa. Olen nauttinut kesästä ja tehnyt paljon haluamiani asioita, vaikka korona onkin jyllännyt ja rajoittanut jonkin verran. Välillä mielessä käväisee ajatus, että entä jos. Mutta se menee nopeasti ohi, eikä jää samalla tavalla hakkaamaan takaraivoon.

Tuntuu, kuin olisin ihan uusi ihminen. Tuntuu, kuin olisin saanut valtavan määrän uutta energiaa jostakin! Kaikki ajatukseni eivät enää todellakaan pyöri yhteydenoton ympärillä. vaan aivan muissa asioissa. Toki välillä mietin, että mitäs jos se tuleekin, mutta sitten se taas tosiaan unohtuu.

On aivan uskomatonta, mitä kaikkea pari vuotta rauhallista eloa saa ihmisessä aikaan!

Toivon todellakin, että yhteydenotto jää tulematta ja saan jatkaa tällä mielialalla! Ja toivon samaa kaikille muillekin uhreille!