Narsistin ailahtelevaisuus pahuudesta hyvyyteen

[Maaria]

Lisään vielä,että vihaan nyt sitä kun olen hänen edessä niin heikko,että itken ja murrun täysin. Hetken hän lohduttaa mutta ei tunnu jotenki aidolta. Mietinkin että onko tämä nyt joku vaihe mitä käy läpi,ennen ei siis tällaista ole ollut,vai onko nyt joku pysyvä totuus luonteesta että näin se jatkuu niin kauan kun toinen tekee sen päätöksen,että riittää.

[Maraika]

Meillä se hyviskausi on todella vähäistä. Hän saattaa kysyä kauhean shitstormin jälkeen että mikä sulla on?
Kun hän on lytännyt ja haukkunut minua viikon ja rikkonut mun sydämen. Pitäisi heti olla kuin ei mitään olisi tapahtunut. Se on pikemminkin niin, että hän ärsyyntyy jos olen rikki. "jos ajot hajoilla tolleen niin mä lähden kotiin, mä en jaksa katsoa kun sä mökötät"-meiningillä.

[LiianRikkiHajoamaan]

Ennen sokeasti uskoi että toinen on pahoillaan aidosti. Nykyään tietää että se on vaan pelaamista ja suurta näytelmää. Haukkui ja lyttäsi minut kokonaan, uhkaili ja puhui ihan sairaita asioita. Parin päivän päästä pyyteli anteeksi ja vei ulos ravintolaan syömään. Kaupassa kyseli mitä haluaisin ostaa yms. Viikon päästä olen taas se sama arvoton ihminen. Nyt tosin uusi kuvio meneillään mitä en vielä ole tajunnut tai onhan tää jonkin näköistä manipulaatiota. Nyt hän päätti (HUOM! päätti) ettei tunne minua kohtaan kuin puolella. Tappaa puolet tunteistaan minuun.
Ai että kun se olisikin itsellänikin niin helppoa.

[Laventeli]

Siis kuinka monta kertaa pitää nuo samat paskat ottaa naamalle, että tajuaa ettei tule olemaan mitään kaveruutta, ei välejä, ei sitten mitään. Välillä tyyppi onnistuu vaan olemaan niiiiiiin normaali ja fiksu että mun suojamuurit huomaamatta laskeutuu ja kappas silloin taas isketään. Nyt siis olin sairaalassa hyvin sairaana ja häntä ei paskaakaan kiinnostanu asia, saatika että olisi ollut avuksi. Ei edes kysynyt kuinka voin tai mikä mulla on jne. Kunhan katosi maisemista. Että tällä tasolla on se välittäminen. Ei vaan meinaa upota mun päähäni ettei häntä vaan kiinnosta mikään muu kuin hän itse ja hänen loputtomien tarpeidensa tyydyttäminen. Parisuhdehaaveet jo kuoppasin, mutta näköjään kuoppaan nyt kaikki toiveet mitä häntä kohtaan ikinä on ollutkaan.