KESKUSTELUFOORUMI

Mietin sitä että miten kauan narsisti pystyy olemaan ns.tasapainoisessa suhteessa,ennen kun se todellinen luonne tulee esiin? Kyllähän narsisti varmaan ihastuu, ja kun pitää sopivan etäisyyden ja sopivalla tavalla antaa niitä hyviä hetkiä,jopa parempia kun kukaan muu pystyy antamaan, pystyy hän varmaan olemaan suhteessa aika kauankin. Narsisti ottaa vain kaiken hyvän, saa uhrin haltuunsa ja pikku hiljaa nämä jäykät piirteet tulevat esiin. Ja jos narsisti on introvertti, hän saa piilotettu itsestään aika pitkäksikin aikaa narsismin. Empatiakyvyttömyyden ja kyvyn asettua toisen asemaan. Ja pikku hiljaa nämä tulee esiin. Ensin on tunne siitä että kaikki ei ole Ok. Alat perehtymään narsismiin, et halua uskoa rakkaastasi sitä. Ja ennen pitkää paluuta ei ole.

Mutta kiinnostaisi tietää montako ns. hyvää ja jokseenkin normaalia vuotta narsistin kanssa voi elää?

Minä sain elää noin puoli vuotta "normaalia" elämää. Sen jälkeen alkoivat hänen raivokohtauksensa ja katoamisensa.

Oma kokemukseni oli puoli vuotta - vuosi. Ensimmäisiä merkkejä ei yhtään vielä ymmärtänyt yhdistää mihinkään. Pikkuhiljaa alkoi ymmärtämään, että autolla kaahailu pelottelumielessä, kiukuttelu, vähäinen empatia ja lähes joka asiaan, joka ei mene hänen mielensä mukaan liittyvä kosto eivät ole ns.normaalia käytöstä.

Olen useammassakin kohtaa lukenut tuosta autolla kaahailusta pelottelumielessä ja meillä sitä on ollut myös. Haluaisin kuulla tarkemmin, miten se tapahtuu. Ilmeisesti kuuluu "taudinkuvaan" aika vahvasti.

Minä en ole uskaltanut päästää häntä autonrattiin jos on ollut vähänkään tunnetta siitä, että on hieman pahalla tuulella, vaan olen itse mennyt tällöin kuljettajan paikalle. Tilanne ikäänkuin saattaa yhtäkkiä revetä käsistä, yhtäkkiä hän painaa kaasun pohjaan, renkaat ulvoo, holtittomia ja nopeita ohituksia, tööttäilyä, edessä ajavaa liian lähelle ajamista jne... Ja vaikka huudan vieressä että "lopeta, minua pelottaa", on kuin hän ei edes kuulisi.

Meillä kävi tuo niin, että kun riidan jälkeen olin hiljaa, niin iski hiekkatiellä kaasun pohjaan ja sitten äkkijarrutus. Jäin hetkeksi "killumaan" turvavyön varaan eli retkahdin eteenpäin ja satutin kaulaani tuon liikkeen seurauksena. Turvatyynyt ei kuitenkaan lauenneet.
Toisella kerralla kiihdytti auton kurviin täyteen vauhtiin talvella. Varsinkin tällä kerralla pelkäsin ihan hulluna. Toi eka kerta pääsi yllättään, koska en ollut tuollaistakaan kenenkään muun toimesta koskaan kokenut. En osannut siis ajatellakaan, että joku tekisi tuollaista tosissaan Mutta riidan jälkimainingeissa tämäkin. Tai no, hänelle riidaksi riitti mikä vain..

Täysin kahelia käytöstä. Meillä on myös kyydissä istuvana tehnyt pari kertaa sellaista, että on hypännyt liikkuvasta autosta ulos. Ja muutaman kerran uhkaillut sillä, ovi jo avattuna.

Ensimmäiset kerrat säikäyttivät tosi pahasti, sen jälkeen sitä oppi itse varomaan ja ennakoimaan ja tapahtui harvemmin.

Siinäkin pystyy käyttämään valtaa.. ja valta on oltava heillä.

Autolla kaahailu oli tuttua täälläkin! Muistan kerran kun narsku ajoi minun autoa, niin kesken riidan tööttäsi pitkää tööttiä ja meinasi ajaa pyöräilijän päälle. Hän vielä avasi auton ikkunan, nosti keskisormen, ja huusi raivopäisenä pyöräilijälle "Painu v*ttuun siitä!". Tervettä touhua...

Kun narsisti on paljastunut ja etsinyt uuden uhrin, on jotenkin niin masentavaa huomata että narsistin kanssa ei ole mitään mahdollisuutta käydä läpi menneitä asioita, niin kuin normaalit ihmiset tekevät. Ja miettii onko mahdollista että itse on tehnyt asioita väärin, narsisti olisi muuttunut ja kykenee tasapainoiseen parisuhteeseen, se että narsisti ei halua/pysty/kykene juttelemaan millään tasolla menneitä asioita läpi antaa kyllä vastauksen että narsisti ei muutu. Ja tulee suuri säälin tunne uutta uhria kohtaan.

Luin jostain artikkelista että narsisti on vähän kun kameleontti, ja vaihtaa väriä kulloisenkin uhrin mukaan. Mikä liittyy varmasti Katariinan kuvaamaan narsistin kykyyn ottaa opiksi ja muuttaa toimintaa sen osalta mikä on mennyt edellisissä suhteissa pieleen. Tuon kyvyn ansiosta narsisti voi olla tarpeen tullen rakastaja, kiltti perheenisä jne. Mutta perussyy ei poistu, ja ennemmin tai myöhemmin todellisuus tulee esiin. Vähän varmaan siitä riippuen mikä on narsistin motiivi missäkin suhteessa. Ja miten joustava, muokkautumuskykyinen ja läheisriippuvainen uhri on. Miten kauan hän pystyy antamaan ehdoitta ja pyyteettömästi narsistista lähdettä, koska narsisti heijastaa toisen huomiota. Niin kauan asiat on hyvin kun jaksetaan keskittää kaikki narsistin hyvinvointiin. Eli niin kauan kun toinen jaksaa rakastaa, huomioida eikä kyseenalaista mitään, homma toimii. Mutta ei terve ihminen pysty siihen loputtomiin.