KESKUSTELUFOORUMI

Vähän vähemmällä kontrollilla pääsin..
Pidin itse kiinni parista viikonlopusta, toisinaan edes yhdestä viikonlopusta vuodessa. Silloin menin kavereiden kanssa, mutta olihan siinä samoja piirteitä. Olisi pitänyt illalla lähetellä viestejä ja samoin heti aamusta. Ja kun näin ei tapahtunut, olin hänen mukaansa pettämässä. Yleensäkin oli kotiin palattuani aina valehdeltava kuinka paska reissu kaikenkaikkiaan oli. Ei voinut sanoa kuinka kiva ilta tai viikonloppu oli takana. Harkitsin jossain vaiheessa jopa salaa ulkomaille lähtöä jollain työverukeella. Niin tukahdutettuna ja unelmat riistettynä jouduin tarpomaan. Tuntui, etten olisi ikinä saanut minkäänlaista ulkomaanreissua toteutettua.

Yleensäkin huomasin jo varhain parisuhteemme viestittelyn olevan reissujen aikana ja muutenkin toispuoleista ilman järjellistä selitystä. Hän ei juuri koskaan lähettänyt reissusta mitään viestejä, mutta minun olisi pitänyt. Ja siitäkin raivottiin, jos en kysynyt miten hänellä siellä reissussa menee. Tosin narsistiseen tapaansa, hänhän vastasi monen tunnin jälkeen, jos vastasi. Kun minä palasin reissusta, arki alkoi samalta istumalta. Olihan minulla kaikki kotityöt jääneet rästiin ollessani pois. Tietty ensin piti huomioida sohvalla makaava puoliso. Hänen palatessa reissusta, asiat tapahtuivat toisin. Minun piti olla eteisessä vastassa halailemassa ja järjestettävä syötävät ja juotavat hänen sulkeutuessa olohuoneeseen parantelemaan oloaan loppupäiväksi sohvalle TV:n ääreen.. Tuntui todellakin välillä, että roolini oli joku kodinhoitajan ja tarjoilijan sekoitus. Siihen vain salakavalasti ajautui voimien puutteessa, ei enää jaksanut sitä huutoa ja riehumista. Aivot narikkaan ja robotinlailla väsymättömästi hommiin.

Tuttua tuo, että kun hän lähti jonnekin, hän viestitteli silloin kuin viestitteli ja oli monia tunteja poissa puhelimelta. En tiennyt missä hän on ja kenen kanssa. Hän tosin aina sanoi että "tiedäthän sinä". No, empä tiennyt. Monesti nautin siitä, kun sain ns. itsellenikin tuolloin vapaata eikä tarvinnut päivystää puhelimessa. Tosin, koin tuota samaa kuin sinä. Minun olisi pitänyt laittaa viestejä ja ikävöidä häntä.

Tuokin on tuttua, että häntä piti olla vastaanottamassa niin, että on kaikki kotona valmiina ja itsellä ykköset päällä ja antaa hänelle kaikki mitä hän tarvitsee. Jos hän oli luonani ja tulin esim. töistä, ei minulla ollut ikinä aikaa laskeutua alas. Se oli saman tien hyppy hänen juttuihinsa ja kovalla sykkeellä. Hän ei ikinä sanonut, että lepää hetki.

Yhden asian huomasin jo varhaisessa vaiheessa parisuhdettamme. "Alkuhuuman" jälkeen en ollut koskaan huolissani tai mustasukkainen hänen lähtiessä viikonlopuksi jonnekin. Vaikka minulle jäi koko talous lapsineen hoidettavaksi, olin ennemminkin huojentunut ja helpottunut niistä viikonlopuista, myös niinä parempina aikoina. Painostava ilmapiiri oli poissa ja kaikki sujui mukavasti. Sama tyytyväisyys tuli myös silloin, kun olisi pitänyt mennä yhdessä jonnekin ja hän joutui jättäytymään pois reissusta tai juhlista. Pahimpia paniikkeja toi minulle viikonloput, kun kaikki lapset olivat menossa yökylään ja olisi pitänyt viettää kahdenkeskistä laatuaikaa. Ikinä ei voinut olla varma, mistä tällä kertaa aletaan "keskustelemaan". Ja kun tiedossa oli aina totaalinen lynkkaus, ei ollut ihme, että vältelin sellaisia tilanteita. Huomaamattani käytin omia lapsia puskurina. Hänen huomionsa kiinnittyi enemmän lasten tekemisiin, eikä minun sanojen analysointiin, jotta saadaan riita aikaiseksi jostain.

Eihän tällainen ajattelutapa ole minkään toimivan parisuhteen pohja, missä olet aina helpottunut kun pääset menemään ja olemaan ilman puolisoa. Sitä ei vaan ymmärtänyt, vaikka sama tunne jatkui vuodesta toiseen. Tuntui jotenkin oudolta kuinka kaverini tekivät ja olivat mielellään välillä puolisoiden kanssa. Toisaalta olin kuullut heidänkin hankaluuksista, joten tuollaisilta hyviltä asioilta oli helppo sulkea silmänsä. En ikinä kokenut lasten kanssa vietettyjä viikonloppuja raskaaksi, koska passattava puoliso puuttui. Kaikki sujui helposti, lapset olivat hyvällä tuulella, eivätkä kiukutelleet. Exän viikonloput olivat aina hänen mukaansa todella raskaita ja hän oli uhrautunut ja joutunut tekemään sitä ja tätä. Pari kertaa mainitsin asiasta, että mitenkä minä näen tällaiset helppoina ja mukavina.? No, enhän minä hänen mukaansa mistään mitään tiennyt.. ja soppa oli valmis.

Täällä käynnissä varsinainen pommitus taas. :/ Huomaan, että tämä ihminen ei herätä minussa mitään tunteita. Hän tuntuu vieraalta. Saan silti fyysisiä oireita. Sydämen muljahtelut ovat tulleet takaisin. Ja minuun on asettunut kamala stressi jostain, mistä en tiedä mistä stressaan. Ihmeellinen katastrofiajattelu päässä missä mietin miten kaikki elämässäni tulee kaatumaan jostain kumman syystä. Vaikka tälle ei ole mitään faktapohjaa. Viime yönä näin unta, missä oli tämä ihminen. Hän ei ollut hänen omassa kropassaan mutta tiesin sen olevan hän. Olimme keittiössä ja ruokaa tippui lattialle. Hän suuttui ja tiesin, että seuraavaksi hän lyö. Valmistauduin unen läpi lyönnin vastaanottamiseen. Heräsin siihen tunteeseen, kun jännitin kroppaani ja kasvojani ja yritin suojautua. Tämän jälkeen ei enää uni tullutkaan. Kello oli 04. Nyt tulee ehkä tilaa tälle, että alan käsittelemään asiaa. Vaikka en niin välittäisi. Mutta yritän ajatella, että sen jälkeen olen eheämpi.

Hän laittaa minulle viestejä joissa on vuoroin mielin kielin ja sitten taas syyttää minua.

Hyi olkoon.. voimia sinulle Dunya!
Miten kummassa hän ei osaa vain jatkaa elämää. Toivotaan, että hän löytäisi jotain muuta sisältöä elämäänsä.

Uniin minullakin exä tulee, jos tiedän että joudun hänet kohtaamaan vaikkapa lasten vuoksi. Unet ovat todella ahdistavia ja todentuntuisia. On kuin kaikki olisi palannut ennalleen. Tajuan, että minun on lähdettävä mutta en pääse pois. Onneksi niitä unia en näe kuin parina yönä ja tilanne useinmiten rauhoittuu. Minäkään en tunne häntä kohtaan mitään positiivista, enkä ole kiinnostunut hänen elämästä. Enemmän kiinnostaisi kuulla minkä tahansa nuoruuden tuttavuuden kuulumiset, mutta ei hänen. En ole kiinnostunut oikeastaan edes hänen perheen kuulumisista, vaikka he mukavia olivatkin ja meillä oli pitkä yhteinen menneisyys. Kaikki nämä ihmiset muistuttaisivat kuitenkin jollain tapaa exästä, joten kiitos ei.

Nyt olen käsitellyt menneisyyttäni isolla kädellä ja viime viikkoina nukkuminen ilman lääkkeitä on ollut todella vaikeaa. Kuitenkin pitkät YouTube "kuunnelmat" aiheesta ja tieto muualtakin on selventänyt päätäni huomattavasti ja alkaa olo taas tasaantumaan.

Lopulta sinäkin Dunya voitat ja mielesi saa rauhan.

Kiitos kauniista tuestasi, Merenelävä. Kyllä, jonain päivänä meillä on rauha tämän kanssa. Minä olen Nextoryn tilaaja ja siellä on hyviä äänikirjoja aiheeseen liittyen. Siellä on 2 viikon ilmainen tutustumistarjouskin, näin vinkkinä jos on tarpeen. Kuuntelin Helvetti jota kutsuin rakkaudeksi ja tämä tuntui osittain miedoltakin omiin kokemuksiini liittyen. Seuraavaksi kuuntelin Narsistit vankilassa ja vaikka nimi saattaa tuntua liian spesifiltä, tässä on tosi paljon tosi hyvää tietoa. Tämän haluan kuunnella uudelleen. Nyt löysin seuraavan kirjan joka on Jenni Kiviniemen Hyvästit narsistille. Kun katson youtube-historiaani, siellä on tunteja ja tunteja käytettynä videoiden katseluun tähän aiheeseen liittyen. Surullista sinällään, että nämä tekijäthään eivät itse tutustu aiheeseen ja mieti, voisivatko olla tyyppejä, jotka tuhoavat toisia...

Nyt, kun ei tunne tätä ihmistä kohtaan mitään, näkee oikeastaan hänen sisäiseen maailmaansa kun katsoo ja kuulee hänen viestejään. Kun hän kysyy, onko joku mies koskenut minuun, tekisi mieli sanoa että kuule kymmenen. Sanoa se mitä toinen odottaa kuulevaksi. Tekisi niin paljon mieli hieroa tämä hänen naamaansa! Mutta tässä kohtaa joutuu miettimään läheisiä. Haluan suojella heitä koska tämä ihminen on täysin rajaton ja arvaamaton. Hän voi alkaa lähestymään heitä ja tätä en halua. Tai kun hän pohtii itsekseen miksi en vastaa hänelle: joko ignooraat minut tarkoituksella koska haluat minun suuttuvan, tai olet kiireinen toisen miehen kanssa. Niin - tämä on hänen maailmaansa. Eikä hän osaa ajatella, että ihmiset eivät ole tällaisia. Joskus vain on tilanne että liika on liikaa ja ihminen siirtyy elämässä eteen päin. Ihan vain itsekseenkin. En kerro hänelle mitään tietoja elämästäni ja keitä minulla siinä on. Olen sanonut lapsillekin ettei hekään kerro. Ihan hanurista että joutuu vieläkin ottamaan tällaisia asioita huomioon.

Merenelävä, minua on auttanut unien tulkitseminen. Meidät ihmiset on aivan uskomattomalla tavalla rakennettu! Unissa alitajunta käsittelee kaikkea. Muistan kun näin unen, missä huomasin kädelläni kulkevan jotain. Se oli skorpioni ja kun yritin irroittaa sitä, se takertui ihooni kiinni. Unessa tajusin, että joudun repimään sen ihoineen päivineen tai muuten se tappaa minut. Kun luin tällaisista unista, tulkinta oli että elämässäni on lähelläni myrkyllinen ihminen joka saa minut uupuneeksi ja sairaaksi. Kuinka paikkansa pitävä asia! Nyt uneni ovat heijastaneet paljon uuden edessä olemista ja muutosta elämässä. Tämä tuo lohtua vaikka uni olisikin ollut voimakas nähtäväksi.

Kiitti vinkeistä, täytyy pistää kuunteluun!

On totta, että on turhaa yrittää saada narsisti tajuamaan tekonsa tai havahtumaan itsetutkiskeluun. Niinhän sitä on jossain sanottu, että narsisti ei lähde edes kokeilemaan testiä, olenko narsisti. Toisaalta, jos kokeilisi, pystyisikö hän rehellisesti vastaamaan kaikkiin kysymyksiin. Ja jos pystyy, hänen näkemyksensä saattaa olla kokonaan toinen..
Kostokaan heitä kohtaan ei ole hyvä asia, koska he ovat kokolailla arvaamattomia. Se mitä jossain neuvottiin oli juuri tuo ignooraus. Ei kannata antaa siimaa yhtään, eikä alentua heidän tasolleen.

Tuntuu oudolta että ajan kuluessa heidän käsityksensä menneisyydestä vääristyy entisestään. Tämä on tullut esiin eron jälkeisissä lynkkausviesteissä tai puheluissa. Entistä enemmän syyllistetään ja väitetään silmät kirkkaina kuinka et tehnyt mitään tai vääristetään ne positiiviset asiatkin negatiiviseksi. Alkuun lähdin tähän väittelyleikkiin mukaan, mutta myöhemmin tajusin antaa olla. En ymmärrä mikä pointti on saada vääristynyt näkemys läpi eron jälkeen, kun kukaan ei ole palaamassa. Tai se omituinen syyllistäminen, jos epätoivoisena eron jälkeen ilmaisin haluttomuuteni etsiä uutta kumppania hänen niin suositellessa. Pitkän ajan jälkeen jaksettiin vedota siihenkin mitä olin epätoivoissani luvannut. Hyvää hyvyyttäni olin avoin. Nyt olen oppinut, että ei kannata. Kaikki on ihme peliä ja joka asiasta vaan haetaan tartuntapintaa. Nykyään olen jo sen verran vahva, etten kerro enää mitään henkilökohtaisia asioitani. Tiedostan kyllä hänen stalkkaavan liikkeitäni tiettyjen ihmisten kautta, tai ainakin se riski on olemassa. Se hänen toivoma eron jälkeinen avoimuus, kun ei toiminut kuin yhteen suuntaan. Jotenkin menin aina siihen lankaan, että toinen siellä kärsii. No, ei voi kärsiä, jos joka tiedon murunen käytetään sinua vastaan myöhemmin.

Kaikesta huolimatta jännitän ja pelkään edelleen kaikkea. Tiedän, että hän saa tietää asioita. Jotenkin ajattelen edelleen, mitenkähän hän reagoi siitä ja tästä kun saa kuulla. Pelkään olla onnellinen, vaikka asiat ovat parhaimmalla mahdollisella tavalla. Olen mielessäni jo valmiiksi puolustuskannalla, jos yhteyden otto tulisi. Vaikkei minunkaan tarvitsisi edes vastata. Näitä asioita varmaan kantaa vielä jokusen vuoden.

Unet toden totta viestivät alintajunnasta. Muutama kuukausi eron jälkeisen lynkkausshown jälkimainingeissa, tajusin vihdoin päästää irti. Olin yöllä itkenyt viimeiset itkut, totaalisen jyräämisen jälkeen. Seuraavana yönä näin unen, missä olin menossa autolla siltaa pitkin suuren merialueen yli. Uni jäi niin hyvän olon unena elävästi mieleen, että olihan se tutkittava. Sehän tarkoitti, että olin menossa elämässä eteenpäin ja jättämässä vanhan taakan menneisyyteen. Sillan tukevyys symboloi kuinka varmoin askelin on elämässä astumassa uuteen.

Ihana uni Merenelävä, vau!

Kuvaat niin hyvin narsistin toimintaa ja ajatusmaailmaa. Ja se heidän oman navan ympärillä pyöriminen on ihan omaa luokkaansa. Samoin manipuloinnin taito. Taidot ovat niin hyvät ja aivot niin kylmät, että heidän touhujensa vuoksi tarvitaan terapeutteja ja vertaisryhmiä (kuten tämä) tukemaan ihmisiä jatkamaan elämässään eteen päin. Se on tosi kylmäävää.

Luulen, että meidän on monesti vaikea aidolla tasolla ymmärtää sitä todellisuutta, mikä narsistin aivoissa on. Vaikea ymmärtää, että siellä oikeasti osa aivolohkoista toimii toisella tavalla. Tai pitää mielessä tämä fakta. Tämä minun tapaukseni sanoi kuinka hänellä on ikävä minua. Vanha versio minusta olisi tässä kohtaa ehkä heltynyt. Kertonut ehkä että minulla on ikävä meidän yhteisiä hyviä aikoja. Antanut vähän sitä siimaa. Nyt kuulin tämän näin: "Minulla on ikävä sitä, kun palvelit minua, tottelit minua, ihailit minua ja kunnioitit minua. Ikävä sitä kun uhrasit aikasi minulle vuorokauden ajasta välittämättä". Kaikki kääntyy häneen. Ei kyse oli MINUN ikävöinnistä vaan siitä, mitä tein hänelle. Hän haluaa olla näkyvä. Muutoin hän tuntee, ettei häntä oikein ole olemassakaan. Kun en lähtenyt tähän mukaan, alkoi rummutus "soita minulle. Tai anna minä soitan sinulle. Sinun ei tarvitse puhua. Kuuntele minua vain 5 minuuttia. Haluan puhua sinulle." Näillä ihmisillä on addiktiogeenit, jotka pitää saada jollain tavalla tyydytetyiksi. Tapoja voi olla useita. Yksi addiktion kohde on toisen rajojen tallominen tavalla tai toisella. Tai toisen saaminen takaisin. He saavat oikeasti kiksit siitä. Tuossakin tulee esiin heidän itsekkyys. Heille ei tule mieleenkään ajatella sitä, että toinen ihan aidon oikeasti haluaa olla juttelematta. Eivät he mieti mitä toinen on tekemässä, ehkä käymässä nukkumaan.

Olen iloinen siitä, että olen vahvistunut. Siitä, etten enää tipu vanhoihin kuoppiin. Olen niin iloinen siitä, etten koe enää syyllisyyttä. Tämä on kadonnut minusta. Tunnistan tuon mitä kuvaat Merenelävä, kun sanot että edelleenkin mietit mitä hän sanoo tästä tai tuosta kun kuulee. Se, että hän varjostaa onneasi, on minulle tuttu tunne. Tuo kertoo siitä syvyydestä, missä määrin he asettuvat toisen sieluun saakka asumaan, potkien sieltä oman itsen (minut) pois. Minä varasin kevään loppuun itselleni ja lapsilleni etelän matkan. Se kutkuttava ilo, mitä tunsin kun mietin ettei ole mitään väliä sillä, mitä tämä ihminen asiasta ajattelee, oli aivan ihanaa. Aikaisemmin tällainen suunnitelma olisi ollut ihan katastrofi. Se olisi vienyt isoon syyllistämiseen ja riitaan. "Sinä ajattelet vain lapsiasi. Kiittävätkö he sinua tästä? Eivät. Laitat kaikki rahasi ja energiasi heihin ja unohdat meidät. Unohdat minut. Lapsillesi teet kaiken pyyteettömästi ja myöhemmin he tavalla tai toisella satuttavat sinua. Minulle et tee mitään. Et rakasta minua oikeasti." Aloin kuuntelemaan eilen Jenni Kiviniemen Hyvästit narsistille ja olin vaikuttunut ensimmäisistä viidestätoista minuutista. Hän kuvasi aivan kuin minun elämääni ja tätä minun tapaustani. Hän kuvasi tätä toisen rajattomuutta ja minun rajojen tallomista minusta välittämättä. Sitä kuinka toista hyysää kuin isoa pientä lasta joka on äidilleen loukkaantunut. Uskon, että tämä kirja vahvistaa minua entisestään.

Se osin helpottaa, kun ymmärtää ettei toinen vaan ikinä tule tajuamaan.. Se ei tosin pyyhi menneisyyttä pois, eikä kyseessä ole syyntakeeton ihminen. Ei tarvitse kuitenkaan kuluttaa energiaa siihen, että ymmärtäisikö toinen myöhemmin tekonsa ja sen mitä menetti.. ei. Minä olen nyt eron jälkeen todellakin nähnyt sen karmeuden, mikä suhteen aikana oli läsnä vain aaltomaisesti. Enää ei ole vaaleanpunaisia laseja päässä.. Muistan nyt paremmin myös alkuajan ja ns. rakkauspommituksen. Olihan hän täysin erilainen ja huomioiva. Paljon aktiivisempi aloitekykyisempi seksuaalisesti. Sitten kaikki alkoi vain katoamaan.

Itselle on tullut moneen otteeseen tunne eron jälkeen hänen puheidensa perusteella kuin olisin jotain velkaa hänelle. Ihan kuin minun pitäisi edelleen osallistua jollain tapaa hänen heikompaan tulotasoon tai johonkin. Tai hän olisi ollut jotenkin oikeutettu isompaan sivuun yhteisestä omaisuudesta, kun "minä aiheutin" kaiken tämän. Tiedän toki, etten todellakaan ole vastuussa kenenkään edesottamuksista eron virallistamisen jälkeen. Minullehan on aivan sama vaikka hänestä tulisi pankinjohtaja viisinumeroisella kuukausipalkalla. Se ei ole minulta pois. Narsisti tuntuu näkevän asian toisin ja rivien välistä voi lukea kateuden.

Yksiyhteen yksityiskohta tuli taas esiin tänään kuunnelmia kuunnellessa. Yhteinen taival oli pitkä, mutta silti tässä asunnossa ei ole paria pientä juttua lukuun ottamatta mitään minun tavaroita. Suurin osa niistä on hivutettu jo aikaa sitten pois silmistä ja kaapeista. Aikamoinen taistelu on ollut vuosien varrella, että on pystynyt pitämään kiinni edes niistä parista omasta tekemisestä. Niitäkin olen tehnyt salaa, on jopa treenattu salaa ja katseltu ja kuunneltu omia juttuja toisen ollessa pois. Kaikki tämä vain siksi, että ne oli toisen mielestä "paskaa". En ehkä kokonaan hukannut itseäni, mutta ei se kaukana ollut.

Minä luin salaa, katselin sarjoja salaa... Kaikki muu paitsi kuntosalilla käyminen oli täysin turhaa. "Jos sulla on ylimääräistä aikaa, käytä se minun kanssani." Ja jos hän jotain osasi, pitää minut kiireisenä. Aina piti olla selvittämässä hänelle jotain. Hän halusi tietynlaiset kengät ja minun piti selvittää, mistä päin maailmaa ne saisi halvimmalla ja mitkä on postikulut ja tullit ja mitkä on palautusehdot. Ja lopulta ne eivät olleetkaan halvemmat kuin mitä ihan Suomen sisältä olisi saanut jos niitä täällä myytiin. Mutta yleensä ei myyty koska hän halusi jotain, mitä muilla ei ollut ja haaveili siitä miten häneltä tullaan kysymään että mistä nuo on ostettu... Jos joku oli materialistinen, niin hän. Tai minun olisi pitänyt laittaa sydänvereni hänen fitness-juttujen tukemiseen. Hänen haaveensa oli se, että minä laittaisin kaikki ne sadat vitamiinitkin aina valmiiksi ja muistaisin kaiken hänen puolestaan. Olisi aina ruoka valmiina odottamassa grammalleen kaikki oikein laskettuna ja sopivan lämpimänä. Hän halusi orjan itselleen. Joka samaan aikaan pitää itsensä mintissä jotta on ilo silmälle. Sulaa hulluutta. Hän kadehtien kertoi kavereista, jotka kertoivat heidän naisistaan jotka tekevät tämän kaiken ja sen lisäksi sanovat että "mitä tahansa haluat tilata, tässä on visani. Sano vain kulta minulle ja minä tilaan. Älä välitä rahasta, se on vain rahaa! Haluan että olet onnellinen."

Tämä "mies" oli varmaan lyönyt päänsä jo pienenä melko pahasti. Eli aivan satumaailmassa minne yritti survoa minutkin.