Venica kirjoitti: 28 Elo 2018, 07:12
Ei kun mehän.oltiin yhdessä siihen asti kun tyttö oli melkein yksi vuotta.tein eroa siihen vuoden päivät. Hän aina manipuloi ettei tarvitse lähteä mun asunnosta. Toisin sanoen hän on mieshuora. Hän asuu muiden nurkissA ja että on enemmän rahaa ryypätä.
Huh huh! Karuuu
Harmaus kirjoitti: 28 Elo 2018, 14:54
Krizz, toi on tyypillistä narsistivanhempaa tai semmosta "hoivaavaa" narsistityyppiä oikeestaan. Kyseenalaistaa sun mielenterveyden heti jos kyseenalaistat hänet tai uhkaat lähteä. "Et sä pysty huolehtimaan ittestäsi" ja jos sulla on huono itsetunto, pelottelu toimii koska jää väkisinkin miettimään "mitä jos en pystykään"/"mitä jos se olikin oikeessa?" (mikä on tervettä realistisuutta mutta narsku pelaa sillä tunteella) ja sit jos oikeen härskiksi rupeaa, hän voi vielä koettaa lavastaa tilanteita niin että tää toteutuu ja alat epäilemään kykyäsi selvitä yksin. Jos oot jonkun mielenterveyteen liittyvän diagnoosin saanut, sit narsistivanhempi voi koettaa manipuloida virkavaltaa juuri sen diagnoosin kautta - narsistihan "on vain huolissaan ettei sulle tapahdu mitään/ettet tee mitään itellesi" mutta kun tavoite on saavutettu, hän jatkaa sun kontrollointia eikä anna sun elää omaa elämääsi juuri ollenkaan. Se on osa eristämistä myös. Ajetaan kaikki muut pois ja kun kukaan ei usko mitään mitä sanot, narsistista tulee ainut tuki ja turva, sitten henkinen vankila onkin valmis.
Ittelläni ahdistuneisuus ja ajoittainen masennus ovat olleet ongelmia jo pidemmän aikaa. Tässä kun historiaa yhteistyöstä eri tahojen kanssa on kertynyt, oon alkanut huomaamaan että kaikki tuppaavat näkemään sussa eri sairauden nykypäivänä vaikka koettasit vaan pyytää neuvoa millä sais ahdistukseen liittyviä ajatussolmuja auki. Viimeksi puhuin huonon itsetunnon kanssa elämisestä ja hankaluuksista sosiaalsissa suhteissa, ja sieltä tuli taas uusi diagnoosiarvaus.

Tähän asti sairaanhoitajilta on tullu koko klusterien kirjo, "skitsotyyppinen", "estynyt persoonallisuus", "epävakaahko" ja vielä päälle mahdollinen aspergeri pelkkien haastattelujen ja muutaman keskustelun perusteella. Yksi näistä oli vielä semmonen joka halusi diagnosoida mulla vaikeamman häiriön, ei sen takia että kriteeristö täyttyisi vaan sen takia että elinikäisistä tuista mitä sillon saisin, olis mulle enemmän hyötyä.Vaikka hän saattoi tarkottaa hyvää ja olis voinut haluta parantaa mun elämänlaatua, musta on väärin diagnosoida ihmsiellä yhtään mitään jos hän ei ihmisenä kumminkaan ole semmoinen että kriteeristö oikeasti täyttyisi. En usko että hän vois seistä aidosti sen diagnoosin takana sillon. Kummiskaan psykologit tai psykiatrit ei oo voinut diagnosoida näistä mitään muuta kuin sen ahdistuneisuuden ja masennusta samoin. Välillä väkisinkin miettii, kannattaako luottaa kenenkään muun mielipiteisiin ja näkemyksiin kuin omaani... vaikka sitten siinä on vaarana että luo itelleen illuusion siitä että on aina oikeassa ja pidemmällä tähtäimellä meno on samanlaista kuin narsistilla. Eikä kukaan välttis haluu olla kuin keisari ilman vaatteita.
Noita teijän kuvaamia kommentteja on tullu myös äidiltä pitkin mun teini-ikää. Oli totta että mulla oli ongelmia, mutta äiti odotti jotain täydellistä alistumista ja omien tarpeitteni huomiotta jättämistä. Kaikki piti vaan "kestää hiljaa". Silloin kun vielä asuin kotona, äiti saattoi haukkua hulluksi jo siitä että korotin ääntäni jos hän katsoi jotain telkkariohjelmaa liian kovalla volyymilla, tai jos kieltäydyin lähtemästä sukuloimaan vaan siksi ettei mulla ole siellä mitään tekemistä tai jos sanoin miltä musta tuntui lähteä "koristeeksi" kylään.
Saako sairaanhoitajatkin diagnosoida ihmisiä? Aika kieroa tuo, että tukirahojen takia diagnosoi.
Joo, on masennusdiagnoosi jne, ja olen nyt sairaslomalla vuoden loppuun asti. Sitä se äiti käyttääkin vipuvartena, että "et sä turhaan sairaslomalla ole, sä olet sairas". Ja joo just toi henkinen vankila, siltä tää tuntuu, ja kun ei edes asunnosta saa poistua. En oo oikeasti koskaan muuten vain käynyt ulkona tmv, aina jokin syy, ja vaikka asuin omassa kerrostaloyksiössä, niin en silti jotenkin uskaltanut liikkua ulkona vapaasti. Aina pelotti että no kohta se soittaa puhelimella jne.
Mitään itsetuntoa mulla ei oo koskaan ollutkaan, ja vieläkin jumitan täällä, en vaan saa lähdettyä. On suunnitelma miten pääsen täältä pois, ja toissapäivänä se oli jostakin sen saanut kuulla, haukkui kuinka aion "sossupummiksi alkaa", ja että aivan säälittävä suunnitelma muuttaa kotipaikkakunnalle. Ja että "on siinä, kun 25-vuotiaana suurin haave päästä eläkkeelle". Vaikka en oo koskaan sanonut haaveilevani siitä.
Haukkuu että oon erakoitunut muista ihmisistä, no eipä ihme jos ei saa edes ulkona liikkua, ja kaikista kavereista eristettiin jo monta vuotta sitten.
Joo ei passaa yhtään korottaa ääntä, heti on joko käyttänyt huumeita tai psykiatrisen hoidon tarpeessa.
Sitten sekin ihme, että sillon kun mulla ei oo mikän huono olo, ei masenna, aivan hyvä olo olla, niin sitten se alkaa rääkyä, että "asioihin on tultava muutos, saatana nyt on tultava muutos, monta vuotta tätä samaa paskaa". Ja ei auta selittää, että ei mulla ole mitään vakavia ongelmia nyt, vaan sitten taas mainitaan se, että "et sä turhaan ole sairaslomalla niin pitkää aikaa".
Ja yrittää pakottaa mua terapiaan, mutta musta tuntuu, että se on terapian tarpeessa itse enemmänkin. Mutta ei mene terapiaan, vaan luulee voivansa mun läpi elää niin paljon, että hyötyisi itsekin siitä terapiasta. Että mä sen puolesta kävisin siellä, koska se mut terapiaan ilmoitti mun tiedoilla, oli kirjoittanut mun nimellä ja tiedoilla sen terapiajutun, ja mun näkökulmasta mun ongelmat. Ja terapeutin mielestä siinä ei ollut mitään ihmeellistä, että noin oli menetelty.
Joo, mistäköhän ne oppii ne manipulointitaktiikat?
krassi kirjoitti: 29 Elo 2018, 14:13
Minua harmittaa se, että narsismista on niin vaikea puhua "tavallisten" ihmisten kanssa. He eivät tunne narsismia ja pitää käyttää esim. sanoja: vaikea, hyökkäävä, tahditon, rauhaton ihminen. Tosiasia on se, että vain narsismin kokenut tietää, mitä se on. Harva terapeuttikaan tuntee oikeasti narsismia. Sitä ei opi pelkkiä kirjoja lukemalla.
Joo, terapeutille vahingossa sanoin suoraan, että äiti on narsisti, niin heti sain kuulla saarnan, kuinka narsistiksi kutsuminen on vain viime vuosien muotivillitys ja kaikki ihmiset ovat jonkin verran narsistisia. Olisi pitänyt juuri tuollalailla kierrellen sanoa.
Ja eipä se terapia tätä ympäristöäkään muuta :\\