KESKUSTELUFOORUMI

Varmasti helpottaa kun alkaa olla joku päämäärä eikä kaikki ole enää toivotonta tahkoamista. Siitä se elämänilo palailee varmasti pala palalta ja sitä alkaa nähdä mahdollisuuksia ympärillään! Pidä poikaa hyvänä ja ole läsnä hänelle

Niipper kirjoitti: ↑13 Marras 2020, 16:27 Varmasti helpottaa kun alkaa olla joku päämäärä eikä kaikki ole enää toivotonta tahkoamista. Siitä se elämänilo palailee varmasti pala palalta ja sitä alkaa nähdä mahdollisuuksia ympärillään! Pidä poikaa hyvänä ja ole läsnä hänelle

Päivämäärä on selvä, jolloin tämä shitti loppuu. Kyllä tässä on ero yö ja päivä henkiseen oloon vs viikko takaperin. Minä en tästä erosta mene palasiksi, koitan vaan hoitaa pojan mahdollismman oikeuden mukaisesti ja pitää omat puoleni asiassa tulevaisuudessa.
Kiitos vinkeistä ja neuvoista.!

Nyt on keskusteltu. Olemme sovussa. Löysimme yhteisiä ajatuksia paljonkin. Huoltajuudesta ja aika pitkälti kaikesta. Kumpikaan ei halua riitauttaa mitään, kumpikin haluaa vaan tän sovussa ja ohi nopeasti jotta voidaan jatkaa eteenpäin. Rouva on järkevämpi kuin uskoin tässä asiassa, vaikka hän oli hyvin närkästynyt tilien osalta tehdystä asiasta sekä siitä, että tein kaiken selän takana. Olisi kuulemma kirjotitanut alle lapun....
Vaikea sanoa oliko totta, mutta koin ettei tässä ollut muita vaihtoehtoja, kun katson taaksepäin ja mietin miten minua on kohdeltu.

Vaikea ymmärtää tätä kaikkea.

Mutta sen ohjeen nyt annan KAIKILLE, jotka ovat pskassa tilanteessa parisuhteessaan, on henkistä shittiä narsismia ym.vaikka mitä kiusaamista ja kostamista ja väkivaltaa ja kaikkea mitä EHJÄ REHELLINEN KUNNOLLINEN PARI SUHDE EI PIDÄ SISÄLLÄÄN:

Hae Apua.
Puhu kaikille joihin luotat, vanhemmat ihmiset etenkin puhu heille, heillä on näkemyksiä joita et ehkä osaa ees ajatella.
Usko itseesi.
Älä anna pelolle ja uhkauksille sijaa yhtään pääsi sisällä.
Selvitä kaikki mahdollinen itsellesi selväksi.
Toimi kylmästi, mieti mitä he ovat sinulle tehneet ja toimi sen mukaan, ei armoa.
Älä puhu sanaakaan mistään mitään ikinä puolisollesi, äläkä etenkään uhkaa erolla, vaikka kaikki tuntuisi kylmältä. Suojaat itsesi näin parhaiten.
Teet sen vain ja turvaa selustasi, naapurit ystävät, puhelimeen pikapolut numeroille ym.
Uskot itseesi ja teet sen.
SInä pystyt siihen ja sinä selviät siitä.
YKSI ELÄMÄ. ELÄ SE.

KIITÄN KAIKKIA TUESTA VIELÄ KERRAN.

Päivittelen tänne jatkossa mitä tapahtuu, mutta eiköhän tämä tästä. Tuntosarvet ovat herkät nyt, jos alkaa näyttää oudolta, niin pitää sitten vaan keskustella ja ottaa yhteyttä viranomaisiin lähinnä pojan huoltajuuksiin liittyvien asioiden osalta.

Onnea ja tsemppiä uuteen elämään PM!
Kuulemani pohjalta suosittelen kaiken sopimista kirjallisena, huolimatta siitä että tilanne näyttää nyt sopuisalta. Se voi olla hetkellistä ja jopa harkittu siirto, silloin kun on kyse narsistista.

Hyvältä vaikuttaa! Onnea! Pidä edellen hyväksi havaitsemasi linja!

Vendetta kirjoitti: ↑16 Marras 2020, 09:02 Onnea ja tsemppiä uuteen elämään PM!
Kuulemani pohjalta suosittelen kaiken sopimista kirjallisena, huolimatta siitä että tilanne näyttää nyt sopuisalta. Se voi olla hetkellistä ja jopa harkittu siirto, silloin kun on kyse narsistista.

Katsotaan miten tää menee. Suuri väännön kohde on nyt tuo mökin osuus. Mulle on tärkeetä, että tämä menee juridisesti oikein, moraalisesti sekä oikeudellisesti oikein vaikka se tekee kipeetä kun rahaa ei aina ole mistä repiä. Mutta katsotaan nyt. Toistaiseksi on hyvin asiat tässä, sain tänään hommattua uuden oman auton tohon ositukseen asti vieressä olevalle perhekipolle, nyt on taas yksi muutos tehty kohti uutta.

krassi kirjoitti: ↑16 Marras 2020, 13:14 Hyvältä vaikuttaa! Onnea! Pidä edellen hyväksi havaitsemasi linja!

Kyllä kiitos joo sullekin tuesta! Pidän, mutta sääliä ei saisi nyt alkaa tuntea. Oikeus pitää toteutua nyt tän mökin suhteen niin, ettei se jää kaivelemaan. Se on kaikkien etu. Katsotaan.

Päivitystä taas.

Muutto on nyt takanapäin, rouva lähti pojan kanssa tohon lähistölle ja minä jäin tähän meidän vanhaan asuntoon. Saan myös jäädä tähän pankin puolesta. Eilen kun kotiin tulin, oli todellinen super shokki. Puoliksi tyhjä kämppä, pojan huoneessa ei mitään muuta ku järjetön määrä pölyä ja hiekkaa, reikiä seinillä ja enemmän ja vähemmän tutut asiat poissa. Ei ees kissaa, joka tulee vastaan.
Ymmärsin juuri sillä sekunnilla, miksi joskus ihmiset palaavat narsistin luokse. SE tyhjyys, kylmyys ja totaali shokki siitä erosta on niin suuri, että tulee hetkellinen epätoivon olo.

SE olo tuli minullekin eilen, pitkän työpäivän jälkeen. Onneksi olin ostanut imurin valmiiksi, joten siivosin puoli iltaa ja kävin saunassa rentoutumassa. Kyllä se aika vaan ihmeitä tekee, nyt on hyvä fiilis. Päätös on osottautunut täysin oikeaksi ja olen saanut pojalta vahvistuksia siihen nyt pariin kertaan, että miten innolla hän sitä muuttoa odotti ja auttoi ja järjesteli asioita ja oli myös sitä mieltä, että kotona oli todella vaikeaa olla ennen eropäätöstä.

Lapset..... kaikista mahdollisista reaktioista tämä oli se, mitä vähinten olisin ikinä osannut odottaa. Mutta ilmeisesti poikani oli aika puhki kotona olevaan pskaan ja kyllä tää nyt vaan oikea päätös oli. Paluuta ei ole entiseen missään tilanteessa.

Nyt kohti uutta omaa elämää pojasta välittäen ja huolehtien. Putkiremonttikni tulossa, joten tulevalle exälle tämä oli vähän pakotie siitäkin sotkusta. Mutta joka tapauksessa, pian olen vapaa. Yhden asunnon yksin omistavana. Muistan kun kesällä mietin miten ylivoimianen se päätös olisi avioerosta, että sitä ei vaan yksinkertaisesti pysty tekemään. No kyllä sen pystyy. Ihmisessä on voimia mitä ei itsekkään tiedosta.

Sen kun muistaisi aina yksinäisyyden hetkellä että se tunne menee ohi. Itse en muistanut ja nyt rämmin täällä paksussa suossa. Kaduttaa että palasimme yhteen. Lapsuudesta muista että kun äitini erosi narsisti isästäni niin se oli valtava helpotus ja ahdistus ja pelko kaikkosi saman tien. Tsemppiä ja päivä ja asia kerrallaan. Nostan hattua sulle!

Joo kyllä se ohi menee. Aina kun on hankalaa pään sisällä, että miksi näin piti käydä kun katselee pojan kuvaa valokuvakehyksessä..... Muistaa sen, että miten iloinen poikani on tästä kaikesta. Vaikka se on täysin vastoin aikuisen järkeä, eroa niin lapsella on asiat paremmin - niin se vaan on. SE antaa sen vakuuden siihen, että tämä oli oikea ainoa oikea päätös.

Toivottavasti Niipper sinäkin pystyt vielä ottamaan elämäsi itsellesi. Rohkeutta se vaatii ja tahtoa. Pystyt siihen kyllä.!

Niipper kirjoitti: ↑03 Joulu 2020, 20:13 Sen kun muistaisi aina yksinäisyyden hetkellä että se tunne menee ohi. Itse en muistanut ja nyt rämmin täällä paksussa suossa. Kaduttaa että palasimme yhteen. Lapsuudesta muista että kun äitini erosi narsisti isästäni niin se oli valtava helpotus ja ahdistus ja pelko kaikkosi saman tien. Tsemppiä ja päivä ja asia kerrallaan. Nostan hattua sulle!