Kun ei haluaisi antaa periksi

[LiianRikkiHajoamaan]

Oon lukenut paljon tätä sivustoa ja saanut itselleni monta kertaa tunteen kuin olisin itse kirjoittanut. Meillä 10v suhdetta takana ja yksi yhteinen lapsi. Riidat on rajuja mut silti tässä pyristellään yhdessä. Oon sairastunut paniikkihäiriöön ja välillä mietin onko tämä elämä tätä yhtä taistelua. Toisaalta olen myös huomannut itseni olevan läheisriippuvainen/piilonarsisti. Vertaistukea? Yv?

[LeylaB]

Lue enemmän narsismista, katso ulkomaalaisia videoita myös aiheesta (täälläkin oli hyviä linkkejä). Havannoi puolisosi käytöstä narsismin näkökulmasta ja myös omaasi uhrin näkökulmasta. Tee muutos omaan käytökseen, älä enää anna narsistin ottaa otetta. Näe hänen käytös. Pian huomaat että hän tajuaa sinun näkevän hänen sisälle ja että olet vahvistunut. Sen jälkeen hän alkaa etsiä uutta kumppania ja sinä pääset hienosti eroon. Ala heti valmistella eroa, jemmaa käteistä jonnekin turvalliseen paikkaan yms.

[LiianRikkiHajoamaan]

Pää hajoaa. Mieli murtuu. Järki sanoo anna olla mutta tunne vetää puoleensa. En haluaisi erota. Roikun ja ruikutan. Samalla tiedän että teen niin väärin kun edes haluan miestäni yli kaiken... oon riippuvainen ja mies nauttii kun voi kyykyttää mielensä mukaan. Aina syy minussa. Sanat sattuu ja hajottaa. Kaksoisviestintää. Syyttäminen, syyllistäminen ja itsetunnon romutus. Koen itseni niin heikoksi ja en löydä sitä viimeistä vahvuutta tehdä tilanteelle mitään.

[LiianRikkiHajoamaan]

Muuria pitäis osata rakentaa kun pääsee liikaa ihon alle. Sanavalmis ja siinä kohtaa monesti minä käyn änkyttää, ei ehkä älli leikkaa niin paljon. Tai sit leikkaa kun en sanoilla ammu toista.
Oon lukenut paljon narsismista ja persoonallisuushäiriöistä ja tuntuu että nekin alkaa jo sotkea omaa ajatusta.
Viimeisin mitä nyt oon kuullut: - hän haluaa aikuisen naisen?
Mielenkiinnosta , kertokaapa mikä on aikuinen?
Itse olen 35v , 3 lapsen äiti, vakituisessa työssä, raha-asiat pikkuisen huonossa jamassa ja alkokin maistuu mutta näytin että 6kk tipatontakin onnistu helposti.(hänen sanelemana, muuten olis ero) . Kaikista someista poistuin kun hän itse ei niissä ole ja lopulta en jaksanut kuunnella somehuora haukuntaa.
Hän oli 10 päivää työreissussa ja heti kun tuli kävi kaikki paikat kotoa läpi ja kyselyt mitä oon tehnyt. Kävin kaverin kaa lähikuppilas , siitä sellain tiltti ettei edes samaan sänkyyn mahduta. Mul oli oikeesti ikävä ja nyt sattuu. Miks ikävöin/rakastan/himoitsen ihmistä mikä ei pidä minusta,kaikesta epäillään, huora, idiootti, tyhmä, teini jne... naimisiin, erotaan, naimisiin , erotaan korttia vähän väliä.
Silti tekis mieli mennä ja rutistaa tot ukkoa ja sanoo että anna nyt olla , äläkä peittele että ikävöit minuakin.

[Kirsikkamustikka]

Hei,

Kuulostaa raskaalta sinun olosi, voimia! En voi muuta sanoa, kuin tuoda esille omia huomioitani, jospa niistä olisi jeesiä. Omasta erosta on aikaa nyt n.5 kk, ja olo on aivan ihana Kun on saanut riittävästi etäisyyttä niin näkee kaiken selvästi. Vielä on matkaa eheytymiseen, mutta joka aamu herään omasta kodistani hymyillen. Olen aloittanut pitämään itsestäni ja terveydestäni huolta, mikä tuntuu hyvältä, arvostan itseäni ja kehoani.Liikun paljon, syön terveellisesti, tupakka ja alko jäi melkein kokonaan pois ihan itsestään(tupakka kokonaan, loppui kuin seinään kun muutin pois ilman mitään ongelmia). Viinilasillinen on taas senautinto ruuan kanssa, ei apu selvitä tunteista. Käyn hieronnassa, kampaajalla, näen ystäviä, matkustan heidän kanssaan jne. Elämä on , noh, ihanaa❤ja 5 kk sitten se oli kamalaa...enkä olisi tuolloin voinut edes haaveilla tästä olosta. Minä pääsin eroon sillä, että hyödynsin narsistin toimia:erokortti vilahteli usein ja siihen tartuin, tein siitä julkista myös lapsille, vanhemmille jne. Ei voinut enää perääntyä, pakotin hänet tilanteeseen, jossa hänen oli pakko kertoa lapsille asia. Ja siitä se lähti, sillä eihän hän voinut kasvojaan menettää lapsilleen ja muulle hoville, vaan sankarinviittaa enemmänkin kantaa Joku heikkokohta on myös sinun miehellä, etsi se jos haluat elää elämääsi nauttien. Valitettavasti narsistit eivät muutu,ja jos haluat itsellesi toisenlaisen elämän niin sinun tulee se muutos tehdä. Ota ensin etäisyyttä, lähde viikoksi pois hänen vaikutuspiiristään. Tunnustele oloasi tällöin.

Minun kohdallani erosta alkoi uusi elämä, nautin perusasioista kuten tuulesta kasvoillani, ruuan tekemisestä jne. Hymyilen paljon, sillä elämä on taas edessä. Entistä en kaipaa hetkeäkään, en sitä ihmisraatoa, taloa enkä talon sisäisiä tapahtumia. Voimia itseluottamuksen rakentamiseen ja muista että sinä ansaitset kaiken hyvän ja kauniin❤

[LiianRikkiHajoamaan]

Koko yön itkenneenä ja silmät turvoksissa. Toinen sängyssä tyytyväisenä kuorsaa.
Meillä oli hauska viikonloppu, juhlittiin miehen kesäloman alkua. 3viikkoa yhteistä loma aikaa. Tänään vieteltiin sitten krapulaa ja kertoi kuinka rakastaa minua yms. Kunnes klo 22 otti esiin keväänä tapahtuneen tilanteen ja syytteli minua siitä että olisin pannut toista miestä meidän kodissa , hänen nukkuessaan. Mikä ei tosiaankaan pidä paikkaansa ja vaikka kuinka selitin , niin sai vaan lisä puhtia riitaan. Minä meen karkuun kun toinen vaan raivoaa ja raivoaa. Jokainen keskustelu oli minun syyttämistä ja haukkumista. Mun totuus ei riitä. Lopulta oli sängyssä "tyytyväisenä" ja minä itkin.
Itse en todellakaan osaa käydä nukkumaan jos on riita päällä ja koen etten kelpaa. Siinä sitten puitiin taas haluaako että lopetan välittämästä, ei tietenkään. Rakastaako minua, rakastaa. Mutta sukulaisteni mökille hän ei lähde viikonloppuna. Piste. (Tästä taisteltu jo viikolla, en haluaisi olla yksin sukulaisteni edessä aina mutta hän ei halua osallistua mihinkään minun suvun tapahtumaan) Hän lähtee kaverin kanssa toiseen kaupunkiin ja miettii sieltä tullessa takaisin tuleeko kotiin yöksi, loukkaako se mun tunteita jos ei tulekkaan ja tekee sitten valinnan. Kerroin mielipiteeni ettei tuollainen ole ok ja samat säännöt pätevät sitten minuun. Minullakin on oikeus toimia sitten noin. Tähän sain vastauksen että hän voi alkaa kyllä kiusaamaan ihan kunnolla.
Yritin keskustella kuinka hänen syyttelyt minua sattuu. Sanoi että ei ole ikinä arvostanut minua, olen itse hänet "pakottanut" suhteeseen kanssaan 10vuotta sitten, silloin hän jo näki ettei me kuuluta yhteen mutta minä väkisin hänet vaadin. Kuitenkin 1 yhteinen lapsi ja omakotitalolaina. -jos oltais vuokralla niin tää suhde olis ollu loppu jo 5vuotta sitten. Minä olen tehnyt hänestä ihan saamattoman, laiskan jne . Kysyi, Sovitaanko että kohtelen sinua kuin koiraa, katsot tv:tä silloin kun saat siihen luvan. Sanoin ettei tosiaankaan sovita. Ja taas minä itken ja kyselen miksi on niin ilkeä ja haluaako sitten erota. Ei halua erota. Miksi sanoo rakastavansa ja hetken päästä taas sanoo ihan toista. Miksi on puhunut naimisiin menosta yms. -sinä oot just niin tyhmä ettet tajua mitään mitä sulle sanoo. Juputat vaan niin kauan että menee hermot. Lopulta sanoi että haluaa eron ja ihan uuden elämän. Hermostui kun itkin, käski mennä muualle nukkumaan . Sanoin että sinä tämän aiheutit joten sinä voit poistua. Ei hänellä ole paikkaa mihin mennä. Hetken päästä hysteerisesti itkeneenä kysyin oliko tosissaan eroamisesta, joo , tämän hetken fiilis. Eiks se olis parempi. Minä sopersin etten haluaisi erota ,mihin vastas kylmästi että kai sitä sit on pakko jatkaa vielä. Siellä sitä kuorsataan nyt ja minä oon valvonut koko yön.
Miksen osaa olla yhtä kylmä ja välinpitämätön. Miksen halua päästää irti. Miksi elättelen toiveita paremmasta ja nostan suureen arvoon ne pienet positiiviset asiat. Miksi taistelen meistä kun toinen on jo luopunut yrittämästä edes. Miksi en halua luovuttaa.

[Liina75]

Miksi ajattelet, että ero on luovuttamista?
Mistä luovut?
Entä, jos ero onkin itsensä arvostamista ja astumista omaan voimaan, omille jaloilleen. Kulkemista uutta alkua kohti, uskoa hyvään tulevaan ja siihen, että onnistuminen on itselle mahdollista. Ja samalla kieltäytymistä huonoon kohteluun, satuttaviin sanoihin ja epäluottamukseen. Kaikissa suhteissa on myös huonoa, mutta mikä on sellaista huonoa, joka kuitenkin lopulta vahvistaa, eikä hajota.

[Kirsikkamustikka]

Hei,

Liina75 veit sanat suustani. Todella, mistä luovut, onko noista kirjoittamistasi hetkistä vaikea luopua, siis miehesi kohtelee sinua huonosti, pahoinpitelee henkisesti sinua. Ne hyvät hetket, ne saat muutoinkin, siitä voit olla ihan varma.

Ota etäisyyttä, jotta voit nähdä tarkemmin. Nyt et näe, valitettavasti. Tiedän mistä puhun, sillä myös minut liian lähellä oleminen sokaisi, kunnes kyllästyin itseeni ja omaan käytökseeni, jatkuvaan itkemiseen, pahoinvointiin, arvottomuuden tunteisiin.

Nyt voin loistavasti yksin asuessani ja ihmettelen, miten pystyin olemaan sen hirviön kanssa. Elämä voi olla niin ihanaa❤ja sitä ei kannata tuhlata ihmisiin, jotka eivät koskaan muutu. Rakkaus saa ihan uuden ja eri merkityksen eron jälkeen, sitä huomaa että rakkaudesta ei ollut kyse, vain vallasta, omistamisesta, projejktioista, tyhjästä kuoresta.

Ps. Sinulla sikäli hyvä tilanne, että miehesi käyttää tuota erokorttia nautiakseen sinun romahtamisesta pönkittääkseen omaa itseään(kun kerrot ettet sinä halua erota=hänen täytyy olla mahtava tyyppi jne.) Hyödynnä se, että hän haluaa erota sitten kun olet valmis.

Pyyhi kyyneleet, kehu itseäsi. Suuntaa katse parempaan elämään itsesi takia.❤

[LiianRikkiHajoamaan]

Ajattelen liikaa sitä illuusioo siitä mitä suhteemme on kun kaikki on hyvin tai sitä mitä sen kuuluisi olla. Pidän luovuttamisena sitä että jo kolmannen kerran lapseni joutuu eroperheeseen. Olen aina ajattelut että nyt tämä perhe pysyy yhdessä ja taistellut siitä. Osittain pelkään myös mitä kaikkea lapsemme joutuisi eromme myötä kärsimään. Mieheni isä vainosi anoppiani heidän eron jälkeen ja mies on vahvasti perinnyt isänsä piirteet.
Toisaalta myös ajattelen ettei tämäkään tilanne ole lapselle hyvä. Vaikeaa ja hankalaa.
Tarvisi löytää itsestään se vahvuus olla välittämättä ja lopettaa olemasta toiselle itsestäänselvyys , mitä saa kohdella kuin paskaa. Eikä välittää yhtään mistään hempeistä rakkauden osoituksista , mitkä saa taas oman selkärangan mutkalle.

[LiianRikkiHajoamaan]

Kiitos teille kaikille tsempeistä ja neuvoista! Otan ne kaikki mielelläni vastaan.
Ehkäpä jonain päivänä olen niin rohkea että mies saa sitä mitä tilaakin.