Sivu 1/1

Tunnen syyllisyyttä

Lähetetty: 11 Helmi 2014, 19:51
Kirjoittaja minävaan
Tunnen isoa syyllisyyttä..

Elin 20 vuotta suhteessa jossa ex mieheni oli narsisitinen osapuoli.. Se alistaminen kyttääminen kyykyttäminen käskyttämistä jota jouduin kokemaan.. Siihen meni monta vuotta ennekun ymmärsin että ex mieheni käytös ei ole normaalia..

Meilä on 3 lasta. Jotka ovat nyt aikuisia.. Mutta heidän elämänsä ei oo oikeilla raiteilla .. Ja nyt tunnen syyllisyyttä siitä että 5 vuotta sitten jouduin tekemään niinkin radikaallisen liikken että pakkasin omat henk.kohtaset vaatteeni salassa ja totesin eräs aamu että en tuu tähän huusholliin.. Jätin kaiken entisen.. Lapset jäivät entiselle miehelleni.. Ja hänen kasvatus tapansa ei ollut teineille sopivaa ..Antoi heidän mennää niinkun itse haluisivat. Ei pitänyt heille rajoja .. Joten koulun käynti oli sitä sun tätä...

Ja nyt mutkien kautta nuorin asuu tässä minun luonani ja yritän patistaa häntä koulun käyntii..Mutta ei näytä maistuvan..

Ja keskimmäinen ja vanhin ovat sossun elätettävänä.. Tunnen syyllisyyttä siitä että läksin siinä vaiheessa kun he olivat teinejä je en pysytyt olee tukena heille..

Kieltämättä ex ei edes auttanut yhteyden pidossa lasten kanssa....
:(

Re: Tunnen syyllisyyttä

Lähetetty: 14 Helmi 2014, 23:51
Kirjoittaja Itkevääiti
Hei minävaan

hienoa, että jaoit pelkosi täällä. Mutta ensimmäiseksi minun täytyy sanoa, että ei sinun täydy tuntea syyllisyyttåä. Miksi aina narsistin uhrit kokevat syyllisyyttä, vaikka se pitäisi olla toisinpäin?

Sinä teit siinä tilanteessa itsellesi ainoan sopivan ratkaisun, peruutuspeilillä ei voi ajaa.

Meillä on aika erilainen tilanne. Minä tajusin vasta vähän aikaa sitten,että ex-mieheni on narsisti ja olen kaikki nämä vuodet lähettänyt lapset hänelle joka toinen viikonloppu. Lapset ovat tulleet takaisin reagoiden tunneköyhyyteen ja alistamiseen ja vanhempi lapsi sanoi jo pienenä, että isä on narsisti. Mutta minä en uskonut, sillä ei-ammattilaisten ei kuulu tehdä diagnooseja. Häpeän tätä, mutta se ei vie elämää eteenpäin.

Tajuavatko sinun lapsesi,että heidän isänsä on sairas? Vanhempi lapseni ymmärtää tämän ja on suostunut terapiaan. Voitko ehdottaa lapsillesi sitä? Kerrot, kuinka sinua on kyykytetty ja käskytetty ja alistettu. Todennäköisesti ex-miehesi on tehnyt sitä samaa lapsille. He tarvitsevat apua ja todennäköisesti terapiaa. Yritä saada heidät ymmärtämään se. Mitään ei ole vielä menetetty, vaikka lastesi itetunto on todennäköisesti rikki revitty.

Tsemppiä!