Muita narsistista eronneita? Miten menee?

[LeylaB]

Itsellä ero on tuore, 3kk sitten laitettu ensimmäinen avioerohakemus ja muutin sen jälkeen melko pian kahden lapsen kanssa omaan asuntoon. Nyt on ositus tehty ja odottelen että aika tulee täyteen.

Nyt kun tuo kauhein eli ositus on selvä (oli saanut minut sellaiseen velkaloukkuun ja vienyt kaikki säästöni ja perintöni) ja sain järkevän osituksen ja suurin piirtein kaiken menettämäni takaisin (en edes uskonut että näin voi käydä!). Nyt on aika sitten keskittyä omiin henkisiin vaurioihin. Omituista on että edelleen tunnen syyllisyyttä ja sääliä vaikka petti ja hyväksikäytti minua törkeästi, yritti tappaa kiduttamalla jne. Ja toinen outo asia on, että tunnen nyt kipua niistä loukkauksista mitä minulle on aikanaan sanonut. Silloin en tuntenut mitään, tuhannet torjunnat yms eivät tuntuneet silloin mutta nyt niistä tulee kipua! Ja huomaan että minulla on nyt huijarisyndrooma; en uskalla treffata ketään miestä, koska minusta he luulevat minua kauniimmaksi kuin olen. Teen myös viikonloput töitä, koska mielestäni en saa tarpeeksi aikaiseksi palkkani eteen. Jopa koiran saavutuksista olen sitä mieltä, että tuomarit ovat joko sokeita tai antavat mulle erityiskohtelua asemani takia. En pysty vakuuttamaan itseäni näissä.

[Hennnna]

Ihan tuore ero. Toivottavasti eilen aamulla viimeisen kerran lähdin. Palata on pakko sen verran et omat tavarani saan haettua, kunhan ensin llydän asunnon..
Mulla meni kaikki. Viimeiset kuukaudet on olleet ihan hirveät... Lapset, kaikki menetin kun en pystynyt irrittautumaan aiemmin.
Paskaa tämä on... Mutta koitan kaikkeni et tälläkertaa onnistun. Ja ehkä joskus saan lapsenikin takaisin, edes jossain määrin.

Mikä siinä onkin, että on niin vaikea jättää paska suhde?

[lampunvarjostin]

Ei tämä helppoa ole. Itse lähdin nelisen kuukautta sitten. Tavaroiden haku ollut todella vaikeaa. Syyllistää koko ajan. Vaikka kuinka tiedän, että satutti minua koko ajan ja kärsin, oli viime viikolla kova pommi tajuta, että hänellä on jo uusi. Ja tämä uusi puoliso on jo majoittautunut osittain puoliksi omistamaani taloon, jossa on vielä tavaroita.
Onneksi jo aikuiset lapseni ovat tukenani ja vahvistavat päätöstäni. Silti menetin yöuneni ja ruokahaluni. Toisaalta en halua, että hän näkee että kärsin, saisi siitä vain lisää virtaa.
Osituksen kun saisin tehtyä ja vihoviimeiset tavarat haettua.
Syyllisyyttä tunnen ja pohdin olisinko vielä voinut tehdä jotain toisin. Minä kuitenkin rakastin häntä - niin hullulta kuin se kuullostaakin.

[LeylaB]

Itse aina ajattelin, että viimeistää erossa hän tajuaa kuinka paljon tein hänen eteensä ja kuinka paljon annoin hänelle hyvää (itsenikin unohtaen ). Mutta ei, näin ei todellakaan käynyt. Narsisti suuttuu vain kun menettää saavutettuja etuja ja se on tietenkin minun syy. Ja minun olisi syytä olla hänelle hyödyksi yhä edelleen koska hän on niin mahtava ihminen ja sain pitää häntä niin kauan itsellään. Minun pitäisi olla kiitollinen että edes hän sieti minua niin kauan. Kenellekään muulle miehelle en tule kelpaamaan koska olen haiseva läski.

[Willow74]

Itse aina ajattelin, että viimeistää erossa hän tajuaa kuinka paljon tein hänen eteensä ja kuinka paljon annoin hänelle hyvää (itsenikin unohtaen ). Mutta ei, näin ei todellakaan käynyt. Narsisti suuttuu vain kun menettää saavutettuja etuja ja se on tietenkin minun syy. Ja minun olisi syytä olla hänelle hyödyksi yhä edelleen koska hän on niin mahtava ihminen ja sain pitää häntä niin kauan itsellään. Minun pitäisi olla kiitollinen että edes hän sieti minua niin kauan. Kenellekään muulle miehelle en tule kelpaamaan koska olen haiseva läski.

Minäkin ajattelin vielä jokin aikaa sitten noin, että sitten hän katuu ja tajuaa mitä on menettänyt kun lähden. Mutta nyt ymmärrän, että niin ei tule koskaan käymään. Toisaalta sitä on vaikeaa ymmärtää, että miksi haraa vastaan tässä eroasiassa ja anelee, että älä lähde ja ei sun kannata ottaa eroa, mutta seuraavassa hetkessä haukkuu minut tyhmäksi, läskiksi huoraksi? Miksi ihmeessä sitten haluaa olla minun kanssani, jos olen hänen mielestään kaikkea tuota? Koska olen helppo supply, eikä laiskuuttaan ja sairauttaan jaksa lähteä etsimään uutta. Mutta salaa itsekseni mietin, että kun oikeasti saan lähdettyä, niin hänelle tällä tarinalla ei ole onnellinen loppu, mutta minulla on.

[lampunvarjostin]

Juuri noin minäkin ajattelin. Kun lähden hän tajuaa minun arvoni. Mutta kuinkas sitten kävikään. Hän löysi pian toisen. Tuskin oli muste avioerohakemuksesta kuivunut kun jo toinen nainen makasi sängyssäni. Kyllä sattuu ja kovasti. Toisaalta tuon pitäisi nyt osoittaa miten oikein tein, mutta silti....

[Cheeses2020]

Erosin jo kolme vuotta sitten. Minä vain läksin. Luonnollisesti seurasi ositusriita, joka käytiin juristein ja molemmat menettivät rahaa, hän vielä enemmän lopuksi. Eli klassinen tapaus. Tuon vapautumisen pitkittyminen ei tehnyt yhtään hyvää.

Olen vieläkin säikähtänyt ihmisten suhteen. Epäilen kaikkia miehiä, jossen narsistiksi, niin ainakin jostain luonneviasta. Jouduin narsistin käsittelyyn koska en halunnut uskoa kaikesta pahinta, koska halusin sopeutua, hyväksyä ja joustaa. Nyt olenkin ottanut niin opikseni, että en jaksa, enkä uskalla lähteä kohti uusia ihmissuhteita.

Kun totuus kaikesta levisi silmieni eteen pikkuhiljaa, olin aika pöllämystynyt. Ehdin jo ennen lähtöäni prosessoida sitä, että olin elellyt mielikuvitusolennon kanssa jossain rinnakkaistodellisuudessa. Tunnelmat olivat kuin olisin ollut huumattuna jossain ja yhtäkkiä kuuri loppui. Maa levisi alta, tunsin itseni tyhmäksi ja typeräksi. Olen kyllä tyytyväinen, että asioiden auettua en heti häipynyt vaan katsoin näytelmää edessäni niin ettei jäänyt mitään jossiteltavaa tai epäselvää. Näyttelin tyhmää ja annoin kapistuksen luulla, että huiputti menestyksekkäästi edelleen. Toki olin yrittänyt aiemmin nostaa kissan pöydälle, mutta sehän sujui juuri kuten arvata saattaa: mitään ei myönnetä, syy kiertyi ihan omiin suuntiin tai jotenkin minuun.

Olen vieläkin sen vaiheilla, että mennäkö terapiaan. Suosittelen sitä kaikille vaikeasta suhteesta eronneille olipa toinen narsisti tai jotain muuta. Oletin, että omilla tiedoillani saan asian järkeistettyä ja purkkiin, mutta ehkei itseään pysty auttamaan niin hyvin kuin muita.

On olemassa vaara, että kannat seuraavina vuosina roskia seuraaviin ihmissuhteisiin tai käperryt itseesi ja kipuilet näkymättömissä, kuten minä. Ja kun se syy ongelmiin ei ole vain se toinen, olipa se vaikka psykopaatti, syy ongelmiin on sinussakin kuten myös minussa. Jokin sai juuri meidät tekemään tuon valinnan, lähtemään tuon otuksen matkaan, kun moni muu ei niin ollut tehnyt. Tämä ongelma pitää kaivaa omasta itsestä esiin ja hoitaa.