KESKUSTELUFOORUMI

Hei!
Olen tässä viimeaikoina herännyt tajuamaan, että isäni on narsisti. Olen kieltänyt asian mielessäni pitkään. Heräsin ehkä tähän eniten teini-iässä, meillä oli paljon yhteenottoja silloin.

Tilanne on kuitenkin se, että olen ajautunut kiltteyttäni toimimaan isäni "omaishoitajana". Hän on oikeasti sairas fyysisesti ja käynkin hänelle kaupassa, apteekissa ja hoidan raha-asiat. Muuten en pidä kauheasti yhteyttä. Teen nämä asiat kerran viikkoon. Olen kuitenkin alkanut menettämään hermojani, kun valitusta tulee jos käyn hänen mielestään kaupassa "myöhään". Selitykseksi ei kelpaa, että olen ollut töissä. Sitten jos räjähdän niin asiaa ihmetellää. Nyt viimeisimpänä hän ihmetteli sisarukselleni miksi olen nykyään aina niin vihaisella päällä. Sisarukseni totesi että olisiko vika vaikka isässäni. Mutta yllätys yllätys hänen mielestään näin ei voi olla, vaan vika on varmasti minun parisuhteessa. Tästä asiatas kun tänään mainitsin, oli ainoa vastaus vain "ahaa kiitä (sisarukseni nimi) viestinviennistä".

En tiedä miten pystyisin sulattamaan vaan kaiken olematta vihainen. Olen koko ikäni (n.30vuotta) kuunnellut isältäni kuinka hän "kuolee kohta". Joskus mietin salaisesti olisiko tämä helpotus. Haluan kyllä hoitaa hänen asiansa, koska tiedän ettei kukaan muu niitä hoitaisi, ja siinä kohtaa hän varmasti itsensä ainakin tappaisi jos ei muuta. Tänäisen välien selvittelynkin takia aloin pelkäämään olinko kohtuuton ja tapahtuukohan jotain kauheaa (itsensä tappaminen??).

Ja vielä olisi kysymys että onko "normaalia" narsistin käytöstä väittää kaikkia muita narsisteiksi?

Olipas sekavaa, mutta kirjoittelin nyt ajatuksiani tänne ylös.