KESKUSTELUFOORUMI

Laitan tämän ealoituksella, vaikka tavallaan vastaankin aiempaan kirjoitteluun. Siellä on enimmäkseen narsistin käyttämiä lauseita, ajattelin tässä raapustaa ajatuksia ja havaintoja lähinnä teknisestä näkökulmasta.

Saatuani melkoisen kokemussarjan narsisteista, epävakaista, sun muista, olen opetellut analysoimaan kaikkia merkkejä, jotta en lähde taas selittelemään parhain päin kummallisuuksia, joita jotkut tapauksetvsitten alkavat tarjoilemaan. Yksi näistä on kielenkäyttö ja ilmaisu. En aio heittää pesuveden mukana kaikkia epäiltyjä elämän viemäriin, mutta itselleni on parasta pitää epäilyä yllä väjän pidempään, etten lähde kiintymään, panostamaan, tällaisiin epäilyttäviin tapauksiin tuosta vaan.

Kun narsistinen kirjoittaa esimerkiksi instagramiin, someen yleensä jostain tapauksesta, on teksti helposti mm. "hiukan asian vierestä". Tarkoitan tällä sitä, että lukaisun jälkeen päällimmäiseksi nousee joku muu juttu, kuin mikä oli aihe. Ja yllättäen se on usein hänen itsensä korostus jollain tavalla. Näkyvä viesti on esim. "Minä ratkaisin..Minun mielestäni.. Käytinpä sivistyssanoja (joita ette kaikki lukijat tainneet hallita)...Esittelinpä tietojani..." Osaa kirjoittaa vaikka koiransa kuolinilmoitukseen asiat niin, että lukija huomaa, millainen asiantuntijuus hänellä on biologiasta, sekä kytkeä siihen jotain oman uransa kehitysloikasta .

Sananvalinta. Eräskin narsistinen tapaus onnistui laittamaan kahdeksan sanan viestiin kuudesti minä-muodon, tyyliin: "Minun tätini teki minulle minun pihalleni kukkapenkin minulle." Esiintyy vaatimattomasti arjessa, mutta kun on alueella jossa ei vielä hallitse vaatimattomuus-showta, niin jopas minä-tulva näkyy. Sen jälkeen, kun joku kertoo tästä hän tulee piilottamaan senkin.

Teksteissä, kuin myös puheessa, on myös usein perusteluja, selityksiä. En tarkoita normaalia selvitystä asiantiloille, vaan sitä että syyllinen tai etäinen taustavoima, kaivetaan selittämään omaa tekoa (arveluttavaa) tai epäonnea - syypää osoitetaan ulkopuolelta itseä. Tyypillistä:"En olisi tehnyt, mutta kunnse käyttäytyi niin, että en voinut muuta..... Sen ei olisi pitänyt kiilata eteeni... Näissä olosuhteissa en voinut muuta..." Tässä tietysti pitää olla varovainen, sillä on myös tavallista selitellä vastoinkäymisiä ulkoisilla tekijöillä itsensä suojelemiseksi. Mutta tämäkin on yksi havainto, joka yhdessä monien kanssa, voi kertoa, että tuttavamme on narsisti.

Grandiosa narsisti tietysti maalailee, käyttää superlatiiveja, värikkäitä ilmaisuja, monet mokomat kun ovat hyviä tarinankertojia. Tämän tyypin tarinoissa on usein myös juoni, jossa hän itse on jotenkin näppärämpi, nokkelampi, kuin muut. Tai jos ei ole minä-tarina, niin sitten pilkallinen, tai päähenkilö on jotenkin sopivasti hänen kaltaisensa.

Kannattaa laskea epäilyttävän tyypin puheista kuinka paljon niissä on teemana minä, pilkka, halveksunta, kuinka usein hän antaa reilua tunnustusta ja ihailua, etsii monipuolista näkökulmaa, osoittaa ymmärrystä kaikille osapuolille, ja empatiaa! Tässäkin on salapoliisitaidot tarpeen, kun pitää erottaa lipevyys, mielistely ja voitelu, opittu hyvä käytös, aidosta toisten kunnioituksesta. Mikäli kehut ovat yhtäkkisiä ja ylenpalttisia, tai episodin jälkeen jää päällimmäiseksi tunne, että "kylläpä HÄN antoi hyvää palautetta", eikä huomio kohdistukaan kehumisen kohteeseen on jotain ehkä vinossa?

Tunteista puhuminen on narsistille ongelma. Se ei ole mieluista, tai siinä on jotain kömpeölöä, liioiteltua, ylihurmaavaa, mekaanista, tai se on 'omien suurten tuntojen esittelyä'. Tämä on paha alue - jos kipeästi kaipaa romantiikkaa, ystävää, haluaa uskoa kuulemansa aidoksi.

Ja moni narsisti joko heiluu huutomerkeillä, isoilla kapiteelikirjaimilla tai sitten viestii niukan asiallisesti, viiveellä, kylmästi. Narsistin viestintärytmi on epäjohdonmukaista: voi tulla solkenaan viestejä, ja mihin aikaan yöstä tahansa, sitten tulee yhtäkkiä taukoja. Vuorovaikutus on hatara - hän ei niinkään osaa ylläpitää vuorottelua, vaan purskahtelee itseriittoisesti tai sitten häntä ei juuri nyt kiinnosta. Hurmaushommissa narsisti toki on koko ajan kontaktissa, mutta se onkin päällepuskemisvaihe. Kaikki narsistit eivät silloinkaan pelaa vuorovaikutuspeliä tasaisesti vaan temppuilevat katoilullaan ja välinpitämättömyydellään,nähdäkseen mitä sinä tästä tykkäät, huolestutko, oletko koukussani.

Tämmöisiä havaintoja. Mitäpä olette mieltä?

Mielestäni hyviä huomioita sulla ja pystyn löytämään useita yhteneviä tekijöitä tästä ja kokemuksista missä olen epäillyt jonkun olevan narsisti tai siihen suuntaan taipuva kiusaaja.

Onnekseni pystyn aika hyvin äänenpainosta tulkitsemaan kasvotusten toisen tunnetiloja mutta internetissä tää on vaikeampaa, ellei toinen liioittele selkeämmin. Mutta silti yleensä manipulatiivisuus paljastuu sillä että joku kommentoi "aiheen vierestä" ja heittää ivasävyistä kommenttia sen sijaan että olisi edes neutraalin asiallinen tai olisi hiljaa. Viesteistä tuntuu puuttuvan asiasisältö ja kiinnostus kuunnella (ja ymmärtää?) mitä toisella on sanottavana.

Tosiaan varovainen saa silti olla, sillä kaikki välinpitämättömät ja tylyt ihmiset eivät ole narsisteja. Narsistin ympärillä tapahtuvaan dynamiikkaan viitaten, he ovat kumminkin potentiaalisia hiljaisia hyväksyjiä, mahdollistajia ja hovin jäseniä. Jos narsisti on myös kiusaaja, mieltäisin vastaavat ihmiset sivustakatsojiksi jotka eivät tee mitään, sillä niin kauan kun narsisti ei satuta heitä, heidän ei tarvitse välittää mitä uhrille tapahtuu.

Myös kaikki "minä"-keskeiset viestit eivät välttis ole narsistisia. Itse (joo, nyt mennään tähän) tykkään sanoa "mielestäni..." tai "jos olisin sinä, tekisin näin" ilmaistakseni että sanottavani on mielipiteeni enkä yritä esitellä sanottavaani kuin universaalia faktaa esim "asia on näin". Ehkä tässäkin tarttee katsoa onko toisella halua ymmärtää tai nähdä asioita oman näkemyksensä ulkopuolelta sillä kun tarpeeksi kaivaa jokaisen sanomisista voi löytää jonkun narsismin siemenen. Lapsuudessa mm. koin paremmaksi olla hiljaa etten tulisi sanomisistani negatiivisesti ja liioitellusti leimatuksi (kotona tai koulussa) mutta monesti kun en sanonut mitään ja myöhemmin olin vihainen etten päässyt mihinkään mukaan, ihmiset sanoivat olettaneensa että olen ok sen kanssa että mut jätetään huomiotta/olisi pitänyt sanoa jotain. En edelleenkään tiedä missä menee "oikea tapa toimia ja olla" mutta toivottavasti dysfunktionaaliset elämänmallit eivät automaattisesti tee narsistia tai mielisairasta. Jotkut narskuthan tekee tätä hulluksi leimaamista ja gaslightingia uhreilleen tapana lavastaa ja projisoida, mutta nyt meen itte jo aiheen ohi...

Myös tuosta voitelusta ja mielistelystä on kokemuksia. Olin yllättynyt hiljattain huomatessani kun eräs nettituttava (jonka kanssa olimme aluksi paljon yhteydessä ja sitten pitkä tauko eriävien kiinnostusten johdosta) yllättäen otti yhteyttä ja puhui vähän niinkuin toistellen mulle samoja asioita joita joskus olin sanonut muille hänen kuullen mm. mitä pidän tärkeänä jne. Silti jokin siinä tuntui mielistelevältä... en ole varma saiko pitkä tauko ja tämä yhtäkkisyys epäilykseni aikaan vai muuten vaan ettei sanat ja teot aina kohdanneet hänellä. En koe että tämä ihminen olisi siis narsisti mutta huomasin tämmösen manipulointiyrityksen, oli hänen perimmäinen tarkoituksensa mikä hyvänsä.

En tiedä, miten suhtautua näihin jotka kertovat huonomuistisina minulle takaisin omia tarinoitani. Suurin osa vaan ilmeisesti piti jutuista ja napsi niitä omiin katalogeihinsa?
Toki täsdäkin on aina paikka epäilykselle. Moni tuntemani narsku kertoo tarnoita, jotka oikeastaan eivät ole hänen. Eräskin vaihtoi roooleja tarinassaan: se mitä itse teki, olikin sitten se ex-puoliso joka teki niiin... eikä muuten ollut.
Hyvä juttu voi olla houkutteleva jalokivi. Sen voi ottaa omaan kokoelmaan?