KESKUSTELUFOORUMI

Äitini ja isäni olivat yhdessä noin viisi vuotta kunnes erosivat. Isällä oli kuulemma tapana käyttää henkistä väkivaltaa, siskoni muistaa hänen raivoamisensa. Hän myös saattoi hakea minut ja siskoni päiväkodista, ja sanoa tuovansa vaikka mummolaan, mutta saattoi kadota neljäksikin pöiväksi lasten kanssa. Äitini oli aivan paniikissa, kun ei ollut kännyköitä tuohon aikaan. Hän saattoi muutenkin vain kadota, ja esim. soittaa toisesta kaupungista puhelinkioskista aikovansa tappaa itsensä.

Kun äitini oli asunut isän kanssa puoli vuotta, paljastui vuokranantajalta, että isä oli maksanut vuokraa huonosti ja ilmeisesti käyttänyt rahoja itse johonkin muuhun. Hän lainaili tutuilta rahaa eikä maksanut takaisin.

Lisäksi hänellä oli tapana huijata. Siskoni muistaa, että isä oli luvannut lähettää matkamuistoja ulkomaanmatkaltaan, mutta ne eivät koskaan saapu neet perille. Isä kertoi, että "joku mies unohti laittaa ne postiin". Siihen siskoni totesi, että "taas isi huijaa", vasta 6-vuotiaana.

Äitini kertoi että isä oli hyvä isä, kun hän oli läsnä, mutta muuten ei voinut elää hänen kanssaan, sillä äiti tunsi persoonallisuutensa hajoavan. Viiden vuoden sisällä äidille paljastui, että isä oli valehdellut monesta asiasta. Esim. koulutuksestaan. Hän teki opettajan sijaisuuksia, mutta hänellä ei ollut todellisuudessa koulutusta siihen.

Isäni oireili, ja isä hakeutui lääkärille. Isäni mukaan diagnoosina oli jokin persoonallisuushäiriö. Veikkaan narsistista, sillä isällä on laaja kokoelma narsismikirjoja.

He erosivat, ja äitini masentui.

Tapasin isäni parikymppisenä uudelleen (olen 32-vuotias). Minulle tuli outo olo, kun hän halusi tapaamisen sijoittuvan autoonsa. Ajelimme neljä tuntia ympäri kaupunkia, ja isäni puhui taukoamatta. Sanoin tapaamisen alussa että isä ei saisi puhua minulle äitini ja hänen suhteesta, mutta hän kierrellen ja kaarrellen sanoi, että äitini petti häntä ja halusi ryhmäseksiä ja oli pornoaddikti. Raivostuin ja poistuin. Myöhemmin kuulin, että isäni oli sanonut velipuolelleni, että olen alkoholisti, narsisti ja noita.

Paljon myöhemmin, pari vuotta sitten, otin isääni yhteyttä kun oli vaikea elämäntilanne. Isäni ja minä aloimme pitää yhteyttä. Hän kuitenkin pommitti minua soitoilla ja tekstareilla lähes joka päivä. Puihui pahaa perhetutuistaan ja existään. Hän lahjoiti minulle ja kihlatulleni pyörät, mutta vaati niitä pian takaisin, koska kuulemma aiomme myydä ne. Sanoi että kihlattuni ei kannata mennä töihin, koska käyttää rahat väärin. Palautimme pyörät. Isäni pommitti minua eri numeroista (hänellä on neljä tai viisi kännykkää), ja en vastannut. Hän tiedusteli syytä. Sanoin että en jaksa puhua. Isäni sai raivarin, ja sanoi että on minun syyni jos hän katoaa elämästäni. Blokkasin hänet viime heinäkuussa. Hän on valitellut siskolleni välirikkoa, sanonut siskolleni että lähettää minulle lahjoja, mutta ei ole lähettänyt, vaan ainoastaan siskolleni. Mielestäni tämä on hänen uusi keinonsa pahoittaa mieleni.

Sain uuden puhelimen, ja siinä mulla ei ollut faijan numeroa. Eräänä päivänä tuli viesti "hyvää nimipäivää", ja blokkasin hänet uudestaan. Hän on aika vanha jo, ja ei tiedä, että voi blokata, että viestit eivät tule perille. Hän on varmaan lähetellyt koko tämän ajan viestejä, eli melkein vuoden.

Mitä mieltä olette tästä tapauksesta?
Tiedot hänen lapsuusajan käytöksestään olen saanut kummeilta ja äidin ystäviltä ja siskolta, äiti ei ole koskaan haukkunut isää, koska ei ole halunnut pilata meiltä lapsilta niitä hyviä muistoja.

Pidättekö häntä narsistina?

Toivoisin vastauksia, hirveä tarve päästä jakamaan ja kuulemaan näkemyksiä.
Kiitos jos jaksoit lukea viestini!

Huhhuh, kyllä tossa korostuu sosiaalisilla suhteilla pelaaminen ja valehtelu. Kuin pelaisi shakkia perheenjäsenillä, tutuilla ja kellä tahansa kuka vaan sattuu vastaan. Perusteetonta leimaamista, syyttelyä ja pahan puhumista selän takana, rakkauspommitusta lahjojen muodossa. Raivoamista ja kiristämistä? Rajattomuutta tossa viestittelyssä ja yhteydenotoissa. Jos hän on narsisti, hän on myös enempi sinne läheisriippuvaiseen päin. Ja vaikkei olisikaan, tossa on tarpeeksi perusteita silti toimia samoin kuin jos toimisit narsistin kanssa.

Kiitos vastauksesta!

Oliko lasten kidnappaaminen sinusta keino kiristää äitiäni?

Entä tulisiko minun pitää zero contact isään?
Blokkasin nyt uudes puhelimes koko ihmisen.

En välttis ole oikea henkilö sanomaan mutta päällisin puolin voisi vaikuttaa että motiivi kadota yhteisten lasten kanssa olisi sanaton uhkaus lasten menettämisestä tai kiristäminen sillä uhkakuvalla, riippuen mitä noihin tapauksiin liittyy. Tosin kyseessä voi olla myös perus huomion hakeminen ja voimakkaiden reaktioiden kalastelu vallantunteen ylläpitämiseksi. Terveellä vanhemmalla heräisi huoli lasten hyvinvoinnista jos he katoaisivat päiviksi, vaikka tunteet narsistipuolisoa kohtaan olisivatkin jo kylmenneet. Narsisti tietää että pidemmällä aikavälillä hän saa ihmissuhteissa mitä on tilannut, siksi näiden yhteisten tärkeiden asioiden luominen nopeasti (tulevaisuuden pelinappuloiksi) on niille tärkeä taktinen liike.

Mun mielestä sun kannattaa tunnustella miltä susta itestä tuntuu koska tiedät tilanteesi ja siihen liittyvät tekijät parhaiten. Näytön toiselta puolelta on helppo antaa neuvoa mutta siinä missä neuvo toimii yhdelle, toiselle se ei välttämättä toimikaan koska jokainen tilanne narskujen kanssa on erilainen. Oon huomannut kokemuksen kautta että paras tapa ottaa vastuu omista valinnoista kun otan kaikenlaiset neuvot vastaan mutta päätän sitten itsekseni lopulta minkä mukaan toimin, meinaan kun oon "sokeasti" seurannut jonkun neuvoja ja ne ei ookaan toimineet kuvatulla tavalla, syyttelen helposti muita harhaanjohtamisesta. No contact on yksinkertasin tapa irrottautua.

Ok kiitos. Kuulostaa järkevältä!