Hullut elämät
Lähetetty: 29 Touko 2020, 23:26
Olisin sitä mieltä että minulla on kaksi peräkkäistä pitkää suhdetta ollut narsistisesta tai psykopaattisesta häiriöstä kärsivän kanssa. Väkivaltaa henkisenä eniten mutta kummatkin satuttivat lapsia, joten olen pääasiassa pitänyt heitä väkivaltaisina hulluina.Tilanteisiin liittyi toisenkihdalla alkoholismia ja pettämistä, toisen kohdalla taloudellisen hyödyn tavoittelu ja pettäminen ja kaikin puolin epäluotettavuus henkisellä tasolla, sen henkisen väkivallan lisäksi.
Kaikki ei voi olla minun vikaa, että kummassakin suhteessa minulta yritettiin ottaa luulot pois lasten kautta, koska tiesivät että ne tärkeintä mulle. Niin paljon kaikkea hullua ehtinyt tapahtua näiden yhteensä 16 vuoden aikana, jotka nämä kaksi edellistäsuhdetta kestivät. Kumpikin alkoi mennä jäätävää alamäkeä yhteen muuton jälkeen, ja kummastakin pyristelin useamman vuoden irti, yllättävän vaikeaa vaikka järki sanoo että oikeesti riittää. Olen yrittänyt antaa armoa itselleni tästä asiasta vaikka syytänkin pääasiassa itseäni etten saanut suhteita poikki silloin kun ne olivat jo näyttäneet huonoutensa. Minua piti paikallaan varmaan häpeä epäonnistumisesta. Kun on suhteita takana ja on jo lapsiakin, niin jotenkin kuvittelisi osaavansa olla astumatta sellaiseen ansaan. Mutta ei.
Nyt minulla on uusi suhde ja aika ajoin pelko nousee tästäkin. Sen lisäksi että entisten suhteiden jättämät pelot ja ahdistukset ja epäluottamuksen piinaavat, pelkään että mieheni osoittama tunne köyhyys on jokin varoitusmerkki. Hän ei osaa tulla tunteisiini mukaan, eli jos kerron että tuo tuntui pahalle, ja kysyn ymmärrätkö tätä, hän vastaa että en ymmärrä. Eiitelytaidot ovat surkeat, jättää minut huomiotta ei puhu minulle kääntää selän eikä suostu puhumaan enää. Tällainen käytös ahdistaa minua tosi paljon, mutta nyt saatan nähdä mörköjä siellä missä niitä ei ole. Hän kertoo itse olleensa narsistin kanssa parisuhteessa, joten luulisin hänen ymmärtävän miksi kavahdan. En tiedä , minun sisin on niin herkkä ja rikki etten kestä oikein mitään emotionaalista hylkäämistä, jollaiseksi koen mieheni käytöksen riitatilanteessa. Hän jättää minut selviämään yksin tunteista, vaikka tietää sen olevan suurta kärsimystä minulle.
Traumataustani ei todellakaan auta tässä suhteessa yhtään ja pelkään että reagoimalla itse aika isosti näihin, poltan tämän suhteen loppuun.
Nytkin valvon siksi että mieheni suuttui minulle ja käänsi selkänsä.
Kaikki ei voi olla minun vikaa, että kummassakin suhteessa minulta yritettiin ottaa luulot pois lasten kautta, koska tiesivät että ne tärkeintä mulle. Niin paljon kaikkea hullua ehtinyt tapahtua näiden yhteensä 16 vuoden aikana, jotka nämä kaksi edellistäsuhdetta kestivät. Kumpikin alkoi mennä jäätävää alamäkeä yhteen muuton jälkeen, ja kummastakin pyristelin useamman vuoden irti, yllättävän vaikeaa vaikka järki sanoo että oikeesti riittää. Olen yrittänyt antaa armoa itselleni tästä asiasta vaikka syytänkin pääasiassa itseäni etten saanut suhteita poikki silloin kun ne olivat jo näyttäneet huonoutensa. Minua piti paikallaan varmaan häpeä epäonnistumisesta. Kun on suhteita takana ja on jo lapsiakin, niin jotenkin kuvittelisi osaavansa olla astumatta sellaiseen ansaan. Mutta ei.
Nyt minulla on uusi suhde ja aika ajoin pelko nousee tästäkin. Sen lisäksi että entisten suhteiden jättämät pelot ja ahdistukset ja epäluottamuksen piinaavat, pelkään että mieheni osoittama tunne köyhyys on jokin varoitusmerkki. Hän ei osaa tulla tunteisiini mukaan, eli jos kerron että tuo tuntui pahalle, ja kysyn ymmärrätkö tätä, hän vastaa että en ymmärrä. Eiitelytaidot ovat surkeat, jättää minut huomiotta ei puhu minulle kääntää selän eikä suostu puhumaan enää. Tällainen käytös ahdistaa minua tosi paljon, mutta nyt saatan nähdä mörköjä siellä missä niitä ei ole. Hän kertoo itse olleensa narsistin kanssa parisuhteessa, joten luulisin hänen ymmärtävän miksi kavahdan. En tiedä , minun sisin on niin herkkä ja rikki etten kestä oikein mitään emotionaalista hylkäämistä, jollaiseksi koen mieheni käytöksen riitatilanteessa. Hän jättää minut selviämään yksin tunteista, vaikka tietää sen olevan suurta kärsimystä minulle.
Traumataustani ei todellakaan auta tässä suhteessa yhtään ja pelkään että reagoimalla itse aika isosti näihin, poltan tämän suhteen loppuun.
Nytkin valvon siksi että mieheni suuttui minulle ja käänsi selkänsä.