KESKUSTELUFOORUMI

Olen reilun vuoden tajunnut eläväni narsistin kanssa ja nyt tässä alkaa tajuta kaikkia piirteitä ja reaktioita. Huvittavaa, toisaalta säälittävää, miten hän reagoi jos häntä arvostellaan. Esim. nyt kun ollaan paljon puhuttu meidän parisuhteen tilasta ja ongelmista, ja minä olen saattanut hyvin rauhallisesti, ilman syyttämistä arvostella häntä. Niin hän ei suutu siitä silmittömästi, vaan lähinnä loukkaantuu suuresti. Ehkä jopa lievästi masentuu siitä että hän ei olekaan ylivertainen ja täydellinen. Sanoo minulle, että kuinka voin sanoa hänelle noin, kuinka voin loukata häntä noin. Yllättävää.

Jostain syystä mulla tuli mietteitä liukuvasta rajasta, mm milloin narsisti suuttuu suuresti siitä kun hänen yli-ihmisyytensä kyseenalaistetaan, eli hän ei enää voikaan olla koko hovin silmissä aina paras kaikessa vaan samalla tasolla muiden kanssa, ja millon ei-narsisti loukkaantuu intensiivisesti kun ei olekaan kumppanilleen se ykkönen... tai ylivertainen-termiä käytettäessä "se ihminen laumasta jonka toinen valitsi kumppanikseen koska näkee tietyt piirteet hänessä ylivertaisina, kumppaninvalintakontekstissa".

Ehkä kyseessä oli vaan tapa millä ilmaisit asian. Haluatko kertoa mitä konkreettisesti tapahtui?

Minusta on tosi vaikea etukäteen tietää, miten hän reagoi. Joskus tosiaan kauhea suuttumus ja joskus verinen loukkaantuminen. Sitä liukuvaa rajaa se todella on. Ihan kuin hän haluaisi olla arvaamaton, jotta saa pidettyä minut varpaillaan... (Tämä saattaa olla jo vainoharhaista )

Voihan se tosiaan olla siitäkin miten ilmaisen asioita... Olen kyllä kokeillut monia eri tyylejä. Nyt puhuttiin hänen mustasukkaisuudestaan. Sanoin ihan rauhallisesti, syyttämättä, lähinnä totesin, että minusta on aika tylsää ja masentavaa olla aina vain kotona kun ei voi käydä missään enkä voi nähdä ystäviä. (Hän on siis nyt kieltänyt minulta ystävien tai kenenkään tapaamisen, mustasukkaisuus on mennyt tosi pitkälle. Hän esim. vaatii minun menevän suoraan töistä kotiin ja kaiken vapaa-ajan vietämme yhdessä.) Tästä hän tosiaan pahasti loukkaantui. Kuinka voin sanoa hänelle noin, miksi en arvosta häntä ja miksi hän ei kelpaa ja riitä minulle. Huoh

Iuli kirjoitti: ↑03 Kesä 2020, 20:16 Minusta on tosi vaikea etukäteen tietää, miten hän reagoi. Joskus tosiaan kauhea suuttumus ja joskus verinen loukkaantuminen. Sitä liukuvaa rajaa se todella on. Ihan kuin hän haluaisi olla arvaamaton, jotta saa pidettyä minut varpaillaan... (Tämä saattaa olla jo vainoharhaista )

Voihan se tosiaan olla siitäkin miten ilmaisen asioita... Olen kyllä kokeillut monia eri tyylejä. Nyt puhuttiin hänen mustasukkaisuudestaan. Sanoin ihan rauhallisesti, syyttämättä, lähinnä totesin, että minusta on aika tylsää ja masentavaa olla aina vain kotona kun ei voi käydä missään enkä voi nähdä ystäviä. (Hän on siis nyt kieltänyt minulta ystävien tai kenenkään tapaamisen, mustasukkaisuus on mennyt tosi pitkälle. Hän esim. vaatii minun menevän suoraan töistä kotiin ja kaiken vapaa-ajan vietämme yhdessä.) Tästä hän tosiaan pahasti loukkaantui. Kuinka voin sanoa hänelle noin, miksi en arvosta häntä ja miksi hän ei kelpaa ja riitä minulle. Huoh

Sitähän tuo juuri on, vallan käyttöä parhaimmillaan, että juuri kun olet "oppinut" jonkun asian tekemään hänen mielensä mukanaan tai toimimaan tietyllä tapaa, puhumaan niin, että et silitä vastakarvaan, niin hän tekee täyskäännöksen ja jättää sinut miettimään, että mitä hittoa juuri nyt tapahtui? Mikä tahansa tapa millä saa pääsi sekaisin on sallittua. Eikä siinä ole mitään vainoharhaista sinun puoleltasi. Kannattaa tutustua narsismiin ja termeihin, se on ollut itselle oikeastaan ainoa asia mikä auttaa noissa tilanteissa, kun TIEDÄN mitä hän tekee. Vielä joitain vuosia sitten olisin luullut itse tulleeni hulluksi näissä tilanteissa missä ensin hän sanoo yhtä ja muutaman minuutin päästä voi väittää kirkkain silmin, että ei ole koskaan sanonut niin. Tai kun historiaa yritetään kirjoittaa uusiksi, tapahtumat jotka itsellä on kirkkaana mielessä ja lisäksi myös päiväkirjojen sivuilla sivuutetaan ja kielletään täysin. Gaslighting ja crazymaking.
Oma elinpiirini on myös hänen toiveestaan pienentynyt sille tasolle, että käyn töissä ja harvoin mitään muuta. Työpaikasta johtuen joudun päivittäin todistelemaan hänelle, että ei, minä en ole huora, erittäin turhauttavaa koska olen AINA ollut uskollinen, eikä voisi vähempää kiinnostaa. Mutta narsistille tunne on totuus, eli jos hänestä tuntuu siltä, niin sen on oltava silloin totta, vaikka se olisi niin kaukana totuudesta kun olla voi. Mustasukkaisuus kumpuaa omasta epävarmuudesta ja meidän tapauksessa ainakin kontrollin puuttumisesta, ei tiedä mitä työpaikalla tapahtuu, eikä hän voi ulottaa lonkeroitaan sinne asti, joten kokee sen uhkaksi.
Ja miten se vähentää sitä miten paljon (tai vähän) arvostat miestäsi jos haluat elämältä muutakin? Mutta kun narsistin elämään ei mahdu kun narsisti itse, hän ja hänen tunteet ja mielipiteet ja unelmat ja pelot ja kivut ja toiveet, siinä syy miksi ei halua että sinäkään yrität omaasi mahduttaa mitään tai ketään muuta.