Kadotettu elämäni
Lähetetty: 11 Kesä 2020, 09:30
Jotakin olen aiemmin kirjoittanut omasta tapauksestani. Lyhyesti: olin yhdessä narsistipuolisoni kanssa 30 vuotta. Enkä tajunnut narsismia, luulin kaiken johtuvan siitä kun hän oli masentunut ja hänen traumaattinen lapsuus aiheutti kaiken (siinä olin oikeassa). Kunntajuain hänen narsismin ja aloin nähdä naamion taa, hän dissasi minut ja vaihtoi 16 vuotta nuorempaan naiseen. Erosin ja muutin lasten kanssa pois (nuorin 5v).
Nyt erosta on kulunut 4kk. Ja mieli on maassa. Olen 45v, ylipainoinen ihmisraunio. En ole ikinä harrastanut seksiä kenenkään muun kanssa kuin mieheni. Tunnen itseni friikiksi. Ja se kun tajuaa, ettei kukaan ole koskaan rakastanut mua, on musertava ajatus. Itse rakastin ja yritin tehdä kaikkeni suhteessa.
Olen saanut paljon viestejä miehiltä ja treffipyyntöjä mutta en uskalla lähteä koska sitten näkevät muutakin kuin vain kasvot. Okei, musta saa kauniita kuvia, mutta vartalo on hirveä. Dieetillä olen ollut aina, nytkin vaan paino ei vaan tipu, pikemminkin nousee.
Ja nyt on tullut tuo seksujutut mieleen. Kaverit jotka on eronneet ovat olleet jo monen kanssa sängyssä. Itse ole edes uskaltanut kahvilla käydä. Ja ajatus siitä että pitäis jakaa niinkin kaunis asia kuin rakastelu jonkun randomtyypin kanssa, tuntuu ihan hirveältä, kadottaisin itseni lopullisesti. Ja tää kaikki on kamalaa vielä siksi kun minä olin aina suhteessa se aktiivinen ja haluava, kyltymätön osapuoli. Mä oon oikeasti ihan hajalla kun kaipaan rakkautta ja läheisyyttä niin paljon vaan itsetunto on romuna. Ja kaikki näkevät mut vahvana naisena. Mt-puolella oon käyny keskustelemassa vaan en pääse terapiaan ja tuollakin käynnit on ihan harvoin enää. Miten tästä suosta pääsee ylös?
Nyt erosta on kulunut 4kk. Ja mieli on maassa. Olen 45v, ylipainoinen ihmisraunio. En ole ikinä harrastanut seksiä kenenkään muun kanssa kuin mieheni. Tunnen itseni friikiksi. Ja se kun tajuaa, ettei kukaan ole koskaan rakastanut mua, on musertava ajatus. Itse rakastin ja yritin tehdä kaikkeni suhteessa.
Olen saanut paljon viestejä miehiltä ja treffipyyntöjä mutta en uskalla lähteä koska sitten näkevät muutakin kuin vain kasvot. Okei, musta saa kauniita kuvia, mutta vartalo on hirveä. Dieetillä olen ollut aina, nytkin vaan paino ei vaan tipu, pikemminkin nousee.
Ja nyt on tullut tuo seksujutut mieleen. Kaverit jotka on eronneet ovat olleet jo monen kanssa sängyssä. Itse ole edes uskaltanut kahvilla käydä. Ja ajatus siitä että pitäis jakaa niinkin kaunis asia kuin rakastelu jonkun randomtyypin kanssa, tuntuu ihan hirveältä, kadottaisin itseni lopullisesti. Ja tää kaikki on kamalaa vielä siksi kun minä olin aina suhteessa se aktiivinen ja haluava, kyltymätön osapuoli. Mä oon oikeasti ihan hajalla kun kaipaan rakkautta ja läheisyyttä niin paljon vaan itsetunto on romuna. Ja kaikki näkevät mut vahvana naisena. Mt-puolella oon käyny keskustelemassa vaan en pääse terapiaan ja tuollakin käynnit on ihan harvoin enää. Miten tästä suosta pääsee ylös?