Olinko suhteessa narsistin kanssa?
Lähetetty: 16 Kesä 2020, 16:31
Mietin että voisinko saada jonkinmoista selvyyttä päättyneeseen parisuhteeseen tätä kautta. Olen 40 vuotias mies, kaikenlaista elämässä kokenut ja yleensä ymmärtänyt kokemaani ja omia tunteinani ja käyttäytymistä.
Tapasin pari vuotta sitten itseäni 6 vuotta nuoremman naisen. Tietenkin ihastusvaiheessa tämä tuntui juuri siltä ihmiseltä kenen kanssa halusin tulevaisuuden. Hän vastasi kaikkineen arvostamiani asioita. Perus tarina.
Suhde kehittyi nopeasti. Naisella tuntui olevan kova halu yhteisiin asioihin, hän oli hellä ja huomaavainen. Etäisyyden takia hän muutti luokseni koirineen melko pian. Hän on lapseton, mutta hyväksyi omat lapseni.
Pari kuukautta meni hienosti, sen jälkeen hän jotenkin rupesi tunkeutumaan pääni sisään ja rupesi muuttamaan arvojani ja käyttäytymistäni itselleen sopivammaksi. Hän sai jotenkin nostettua itsensä lapsieni yläpuolelle. Hän ei koskaan tuonut kumminkaan julki tätä, keskusteluissa oli aivan eri sävy. Ei siis mitään suoraa eikä selkeää sanallista tai sanatonta viestintää.
Kerran suutuspäissään sanoi lapsiani erotiikantappajiksi. Loukkaannuin tietysti ja hän kuittasi sen sillä että hän nyt on semmonen että sanoo asioita. Anteeksipyyntöä en saanut. Itseasiassa en saanut ikinä anteeksipyyntöä häneltä vaikka aihetta olisi ollut. Ei siis mitään vakavaa sattunut, enemmänkin henkistä hyvin hienovaraista väkivaltaa.
Toinen asia mitä hän yritti uittaa minuun oli etten pitäisi yhteyttä läheisiini, äitiini ja sukulaisiini. Lasteni äiti oli hänelle myrkkyä, koska olemme (onneksi vieläkin) todella hyvissä ja läheisissä väleissä.
Kaikki tämä tapahtui hyvin hienovaraisesti, ikäänkuin kaksoismerkityksillä ja varovaisella suostuttelulla. Kysyessä asiasta hän kielsi kaiken ja piti kysymystäni huvittavana. Nauroi päin naamaa.
Hän ei myöskään tuntunut arvostavan tekemiäni asioita millään tasolla, ei osoittanut kiinnostusta omiin mielenkiinnon kohteisiini. Tuntui kuin olisin ilmaa hänelle.
Mutta hän osasi vaatia itselleen huomiota.
Hän ikäänkuin kalasteli sitä sillä että jos en olisi antanut sitä olisin saannut kuulla siitä jälkeenpäin.
Suhteen loppuvaiheessa hän muuttui kylmäksi ja laskelmoivaksi, todella itsekkääksi.
Siitä alkoi syiden etsiminen minusta. Olin liian sitä ja liian vähän tätä, ja sitämukaa kun muutin käytöstäni ja mielipiteitäni niin uusia vikoja tuli esille.
Viimeisen parin kuukauden ajan hän puhui että haluaa jonkun oman paikan itselleen. Mökistä hän puhui ja ostikin itselleen sellaisen. Kaupanteon jälkeen meni sinne viikonlopuksi. Vielä ennen lähtöä puhuttiin että se mökki voisi olla pelastus suhteelle. Tämän viikonlopun jälkeen maanantaina hän ilmoitti minulle puhelimessa että suhde oli lopussa.
Hän syytti minua kaikesta, sanoi pelkäävänsä minua. En ole ikinä edes juuri ääntäni korottanut hänelle, saati mitään muuta. Enemmänkin tukenut.
Voiko narsisti toimia näin salakavalasti ja muuttua täysin itsekkääksi ikäänkuin yhdessä yössä jos toisella osapuolella on kanttia pitää kiinni omista ajatuksistaan ja kyseenalaistaa hänen ajatuksensa? Koska mielestäni suhteissa on kaksi ihmistä ja jos se loppuu niin yleensä molemmissa on vikansa.
Se vielä että hän ei ole ottanut yhteyttä kertaakaan eron jälkeen vaikka olen koittanut olla mahdollisimman ystävällinen ja autoinkin häntä eron jälkeen auto ja muissa käytännön asioissa? Nyt on siis kulunut 6kk erosta.
Tapasin pari vuotta sitten itseäni 6 vuotta nuoremman naisen. Tietenkin ihastusvaiheessa tämä tuntui juuri siltä ihmiseltä kenen kanssa halusin tulevaisuuden. Hän vastasi kaikkineen arvostamiani asioita. Perus tarina.
Suhde kehittyi nopeasti. Naisella tuntui olevan kova halu yhteisiin asioihin, hän oli hellä ja huomaavainen. Etäisyyden takia hän muutti luokseni koirineen melko pian. Hän on lapseton, mutta hyväksyi omat lapseni.
Pari kuukautta meni hienosti, sen jälkeen hän jotenkin rupesi tunkeutumaan pääni sisään ja rupesi muuttamaan arvojani ja käyttäytymistäni itselleen sopivammaksi. Hän sai jotenkin nostettua itsensä lapsieni yläpuolelle. Hän ei koskaan tuonut kumminkaan julki tätä, keskusteluissa oli aivan eri sävy. Ei siis mitään suoraa eikä selkeää sanallista tai sanatonta viestintää.
Kerran suutuspäissään sanoi lapsiani erotiikantappajiksi. Loukkaannuin tietysti ja hän kuittasi sen sillä että hän nyt on semmonen että sanoo asioita. Anteeksipyyntöä en saanut. Itseasiassa en saanut ikinä anteeksipyyntöä häneltä vaikka aihetta olisi ollut. Ei siis mitään vakavaa sattunut, enemmänkin henkistä hyvin hienovaraista väkivaltaa.
Toinen asia mitä hän yritti uittaa minuun oli etten pitäisi yhteyttä läheisiini, äitiini ja sukulaisiini. Lasteni äiti oli hänelle myrkkyä, koska olemme (onneksi vieläkin) todella hyvissä ja läheisissä väleissä.
Kaikki tämä tapahtui hyvin hienovaraisesti, ikäänkuin kaksoismerkityksillä ja varovaisella suostuttelulla. Kysyessä asiasta hän kielsi kaiken ja piti kysymystäni huvittavana. Nauroi päin naamaa.
Hän ei myöskään tuntunut arvostavan tekemiäni asioita millään tasolla, ei osoittanut kiinnostusta omiin mielenkiinnon kohteisiini. Tuntui kuin olisin ilmaa hänelle.
Mutta hän osasi vaatia itselleen huomiota.
Hän ikäänkuin kalasteli sitä sillä että jos en olisi antanut sitä olisin saannut kuulla siitä jälkeenpäin.
Suhteen loppuvaiheessa hän muuttui kylmäksi ja laskelmoivaksi, todella itsekkääksi.
Siitä alkoi syiden etsiminen minusta. Olin liian sitä ja liian vähän tätä, ja sitämukaa kun muutin käytöstäni ja mielipiteitäni niin uusia vikoja tuli esille.
Viimeisen parin kuukauden ajan hän puhui että haluaa jonkun oman paikan itselleen. Mökistä hän puhui ja ostikin itselleen sellaisen. Kaupanteon jälkeen meni sinne viikonlopuksi. Vielä ennen lähtöä puhuttiin että se mökki voisi olla pelastus suhteelle. Tämän viikonlopun jälkeen maanantaina hän ilmoitti minulle puhelimessa että suhde oli lopussa.
Hän syytti minua kaikesta, sanoi pelkäävänsä minua. En ole ikinä edes juuri ääntäni korottanut hänelle, saati mitään muuta. Enemmänkin tukenut.
Voiko narsisti toimia näin salakavalasti ja muuttua täysin itsekkääksi ikäänkuin yhdessä yössä jos toisella osapuolella on kanttia pitää kiinni omista ajatuksistaan ja kyseenalaistaa hänen ajatuksensa? Koska mielestäni suhteissa on kaksi ihmistä ja jos se loppuu niin yleensä molemmissa on vikansa.
Se vielä että hän ei ole ottanut yhteyttä kertaakaan eron jälkeen vaikka olen koittanut olla mahdollisimman ystävällinen ja autoinkin häntä eron jälkeen auto ja muissa käytännön asioissa? Nyt on siis kulunut 6kk erosta.
Minulla on hyvin samantapaisia kokemuksia kuin sinullakin - tunteettomuus, kylmyys, toisen mitätöiminen jne. Selviä narsistisia piirteitä sinunkin kokemuksissa on. Narsisti pystyy todellakin vetämään rooleja ja sitten kanssaihmiset ovat ihmeissään kun tuntuu että samassa ihmisessä on aivan kaksi eri puolta. 
Nyt täytyy lähteä töihin mutta vastaan sinulle uudelleen kunhan ehdin.