KESKUSTELUFOORUMI

Onko täällä muita jotka ovat parisuhteessa tai ovat päässeet eroon alkoholistista joka on myös narsisti.Mun mies on alkoholisti.käy kyllä töissä,mutta muuten vapaat menee melkein juodessa.Nyt kun aloitin terapian, niin tajusin,että miehellä vahvoja narsistisia piirteitä. Haluaisin erota,mutta pelkään enkä oikein osaa ajatella kuin eroa joka päivä.Pelkään,että olen vielä tässä vuoden päästä.Pääsenkö tästä helvetistä koskaan eroon ?

Mä on ole niinkään kokenut fyysistä väkivaltaa,vaan henkistä.olen lehmä,huora,hankki jne...olen masentunut ja sairaslomalla.mies muistuttaa aina,että oon vaan rahaa vailla,käsi ojossa odottamassa .Mies on itse kuitenkin laittanut taloutemme kriisiin hyökkäämällä pikavippejä 50 000 e edestä.tehnyt sen salaa ja kun se tuli julki,en edes siinä vaiheessa lähtenyt. Ajattelin,nyt se muuttuu,kun tuli pysäytys,mutta ei...

Mies on seurustelimme alussa pettänyt mua useamman kerran.aina se tuli katujen tunnustamaan tekonsa ja minä säälin ja annoin anteeksi.

20 vuotta yhdessä,enkä ole koskaan ollut kivin onnellinen.nyt tajunnut vasta ,kuinka olen antanut alistaa itseni.oon ihan loppu...

Hei,
Itse olen ollut naimisissa miehen kanssa joka on molempia. Olen kirjoittanut tänne aiemmin
"Milloin alkoholisti loppuu ja narsisti alkaa?" jos haluat käydä lukemassa minun kokemuksestani.
Jos voidaan samaan ihmiseen tuupata kaksi ikävintä asiaa, niin ne on nämä. Toisina päivinä tuntuu,
että kestän toista veemäistä piirrettä paremmin kun toista. Toisina en taas kestä mitään.
Humalaakin on erilaista, ja käsi kädessä promillien kanssa kulkee narsististen piirteiden kirjo.
Mitä enemmän promilleja sitä enemmän saan niskaani kaiken paskan. Nimittelyä, kritisointia,
vähättelyä, arvostelua, ivaa, halveksuntaa ja ihan mitä tahansa kohtaan. On se sitten minun painoni,
älykkyyteni, ulkonäköni, äitiyteni, työni, sukuni, you name it.
Meillä tilanne on niin päin, että minä käyn töissä ja se on suurin henkireikäni, näin pysyn järjissäni,
täällä saan olla oma itseni. Mieheni on työttömänä kotona, ja siinä tietenkin suuri syy siihen, että hänellä
on aika harrastaa juomistaan. Työtäni ei arvosta pätkääkään, mutta raha kelpaa kyllä.
Myös minun suurin pelkoni on, että jos en löydäkään sitä rohkeutta lähteä, koska nyt jo tiedän, että mitään
muuta tapaa selvitä tästä itse edes jossain määrin järjissään ja hengissä ei ole. Vähintäänkin mieleni lopulta
järkkyy niin, että minusta ei ole enää mitään jäljellä. Olen työstänyt tätä asiaa jo kaksi vuotta enenevässä määrin,
samaa rataa mieheni kunto on kaksi vuotta jo mennyt koko ajan alaspäin, eikä kykene enää omin avuin juomistaan
lopettamaan. Olemme tietyllä tapaa molemmat jumissa...

Kuulostaa niin tutulta. Äsken sain haukut niskaan kun hänellä niin tylsää, kun sataa ja ei voi tehdä mitään . Hänellä jo kovat poltot,kun ei oo juonut viikkoon. Mussa taas vika. Mua ahdistaa niin, että muserrun palasiksi. En jaksa tätä... Käyn lukee sun tarinan.

Mieheni on myös alkoholisti ja narsisti. Samoin promillet nousee ja rohkeus mollata minua kasvaa. Epäilen, että selvinpäin taitaa vähän pelätä sanallisesti hyvin kipakoita vastauksiani. Lauantai- sunnuntai yö on yhtä itkua. Jonain päivänä pääsen lähtemään....