KESKUSTELUFOORUMI

Löysin tämän foorumin etsiessäni selitystä mieheni vuosi vuodelta pahemmaksi muuttuvalle käytökselle. Olen lukenut foorumin tarinoita itkien enemmän kyyneleitä kuin valtamerissä on vettä. Miehelläni ei ole virallista lääkärin diagnoosia koska hän ei suostu lääkäriin. Tarvitsen nyt teidän näkemystä mitä minun pitäisi tehdä. Ja myös teidän ajatuksia koska tuntuu että olen jo sokeutunut elämäni outouksiin ja välillä mietin itsekin että kuka tässä on outo – mies vai minä.

Olemme olleet yhdessä 20 vuotta ja naimisissa lähes koko sen ajan. Meillä on alaikäisiä lapsia. Kun ajattelen aikaa taaksepäin niin ensimmäiset outoudet tulivat esiin kun odotin esikoistamme. Mies ei suostunut lähtemään lastentarvikeostoksille koskaan ja kun esittelin ostoksiani niin hän hymähti vain happamasti eikä koskaan kysynyt onko vauvalla kaikki tarvittava. Mies ei ole koskaan hoitanut lapsia oma-aloitteisesti, ei vauvana, taaperona eikä kouluikäisenä. Minun pitää aina pyytää erikseen. Hän ei ole koskaan leikkinyt tai harrastanut mitään lasten kassa, ei ollut leikkipuistossakaan vaan hoito on ruuan lämmittämistä ja valittamista kuinka ne on taas kännykällä.

Miehen paha nälviminen alkoi pikkuhiljaa noin 10 vuotta sitten lasten ollessa taaperoita. Huomioin kuulemma enemmän lapsia kuin häntä, seksiä ei ollut tarpeeksi (pitää kuulemma olla vähintään joka toinen päivä) ja en kuulemma osoittanut rakastavani miestä. Kun synnytysten jälkeen oli taukoa seksissä pari viikkoa niin se oli jo lähes avioeron paikka. Tämä nälviminen on vain kiihtynyt vuosi vuodelta ja nykyään se tarkoittaa ulkonäköni ja vaatetukseni haukkumista eli en kuulemma panosta tarpeeksi ulkonäkööni ja pukeudun vaatteisiin jotka eivät viettele. Mies ostelee minulle seksikaupoista todella rivoja vaatteita ja raivoaa jos en halua käyttää niitä (housuja missä on vaginan ja anaalin kohdalla reikä, rintaliiveissä nännien kohdalla reiät). Hän yrittää painostaa sellaiseen seksiin mistä en pidä ja jos en suostu niin alkaa mykkäkoulu ja erouhkailut.

Mies raivoaa, että en kehu ja ihaile häntä, kuulemma tiskikoneen tyhjentämisestä pitää kiittää ja imuroinnista pitää saada seksiä palkaksi. Kun sanon nätisti, että yritän muistaa kiittää ensi kerralla ja kysyn miksi hän ei kiitä minua kotitöiden tekemisestä niin mies suuttuu. Mies raivoaa hyvin usein lasittunut ilme silmillään, aivan kuin olisi jossakin transsissa. Huutaa 2 cm päässä silmistäni. Mies ei ole koskaan käynyt käsiksi minuun. Mies raivoaa kurkku suorana huutaen kuinka ei välitä minusta yhtään eikä rakasta. Häntä ei kuulemma edes kiinnosta paikkailla parisuhdettamme, koska parisuhde kanssani ei anna hänelle mitään. Erolla uhkailua hän on harrastanut ainakin 8 vuotta mutta ei ole tehnyt mitään konkreettista sen eteen.

Mies on myös pettänyt erinäisin tavoin, sekä fyysisesti että netin treffipalstoilla. Fyysisen pettämisen tapahtuessa mies uhriutui minun ja hänen suvun edessä julkisesti ja sanoi sen olleen virhe ja kaikki käskivät minua jäämään avioliittoon.

Mies harrastaa kaasuvalotusta ja kaksoissidosta koko ajan. Muistissani ei ole vikaa mutta jatkuvasti hän puhuu mustan valkoiseksi ja sanoo että muistan väärin. Lähtökohtaisesti kaikki on minun vikaani hänen elämässään. Jos töissä menee huonosti niin se on sen vuoksi kun hänellä on kova strassi huonon vaimon vuoksi. Jos pidän punaisesta väristä hän sanoo sen olevan ruma ja sininen on parempi. Jos hän haukkuu ulkotakkini rumaksi niin huomenna hän laittaa oman samanlaisen ulkotakkinsa iloisesti päälle. Kun kysyn miksi hän pitää rumaa takkia, onhan hän haukkunut minun samanlaisen takkini rumaksi, niin mies saa hirveän raivokohtauksen. Asiat jotka ovat hänelle sallittuja ja hienoja ovat minulle kiellettyjä ja rumia. Televisiota en saa katsoa, koska senkin ajan voin viettää miehen kanssa.

Mies myös usein raivoaa miksi en ole tehnyt jotain asiaa, vaikka emme ole edes keskustelleet tuosta asiasta. Hänen mielestään minun pitää ymmärtää tehdä asioita (vaikka käydä ostamassa miehelle shampanjaa tavallisena perjantaina) ilman erillistä pyytämistä, koska se on merkki että ymmärrän hänen ajatuksiaan ja rakastan häntä. Mies raivoaa jos en pese hänen pyykkejään ja petaa hänen sänkyään, koska se on merkki että en rakasta. Joten pesen ja petaan pelon vallassa.

Miehen mielestä tärkein syy parisuhteemme huonouteen on minun huonot seksitaidot. En kuulemma ole riittävän himokas, rohkea, viettelevä, eläimellinen ja kuulemma katseestani näkee että en himoitse miestä. Myöskään en kuulemma riittävän usein sano miehelle että rakastan häntä mikä on merkki että en rakasta. Samoin sain huudot kuinka en enää anna hänelle suuseksiä vaikka hän pitää siitä erityisesti, en ole pystynyt siihen miehen pettämisen jälkeen. Raivokohtaus tuli myös siitä kun kesken unieni mies pyysi seksiä ja haukottelin kerran, se on kuulemma anteeksiantamatonta koska haukottelu kesken rakastelun tarkoittaa kaikille maailman miehille että vaimo ei rakasta.

Mies on myös mustasukkainen ja vakuuttunut, että minulla on salasuhde esimieheni kanssa (ei ole). Hän myös vaatii, että vilkutan hänelle ikkunasta aina kun lähtee kotoa autolla. Ja lisäksi hän vaatii että otan hänet vastaan eteisessä aina kun hän tulee kotiin. Eli en saa vain huutaa ”heippa” ja ”moi” jostain päin taloa, kun mies lähtee tai tulee kotiin.

Mies pystyy tekemään riidan pienemmästäkin asiasta. Hän on haukkunut luonteeni, mielipiteeni, äänensävyni ja puhetapani. En esimerkiksi saa sanoa ”laittaisitko saunan lämpenemään” vaan asia pitää sanoa käskymuodossa ”laita sauna lämpenemään”. Syynä se, että oma tapani on kysymysmuotoinen ja siinä etsitään vapaaehtoista, miehen neuvoma muoto kertoo selkeästi mitä ja kenen pitää tehdä.

Olen helppo uhri koska olen liian kiltti ja ajattelen aina lapsiani ja heidän arjen vakautta. Olen yrittänyt ottaa miehestä kerran eron, mutta en onnistunut. Meillä on yhteinen tili mihin tulee molempien palkat. Mies on ison yrityksen johtaja ja suurella palkalla, minulla tavallinen palkka. Kun yritin erota miehestä viimeksi niin mies siirsi palkanmaksunsa muualle ja minun rahani eivät riittäneet autojen, talolainan, laskujen maksuun ja minun oli pakko perua ero, että saimme miehen palkan elämisemme maksuun (iso osa laskuista tulee minun nimellä). Minulla ei ole yhtään omia säästöjä, mutta mies sijoittaa omiin nimiinsä palkkaansa.

Nyt olemme taas siinä tilanteessa että mies raivostui muutama kuukausi sitten silmittömästi kun olin ehdottanut päivälliseksi toista ruokaa mitä hän ajatteli tehdä. Ehdotin toista ruokaa koska lapset eivät pitäneet tuosta ruuasta. Mies on raivonnut lasittunein silmin muutaman kuukauden ajan kuinka rakkaus on häneltä kuollut, minä en kiinnosta häntä, olen kuulemma vain sitä varten että saa minulta seksiä joka on hänelle tarve. Sanoi myös, että haluaa korostaa kuinka haluaa minulta seksiä vain fyysisen tarpeensa täyttämiseen ja hänellä ei ole tunteita minua kohtaan. No, en tarjoa tätä palvelua nyt hänelle. Olen pyytänyt miestä laittamaan erohakemuksen, mutta mies ei tee sitä. En uskalla itse laittaa hakemusta koska pelkään sitä mitä tapahtui viime kerralla ja olen pian taas rahaton. Enkä tiedä mihin muuttaisin tästä lasten kanssa. Meillä on miljoonatalo ja en usko että mies antaa hevillä laittaa sen myyntiin, ehkä jos osituspakko tulee oikeudelta. Miten maksaisin oman asunnon vuokrat, vuokratakuut, kalustamisen ja vielä omakotitalon laskuja (kiinteistövero, vakuutukset jne) yhden palkalla? Edellisellä kerralla mies sanoi, että elatusmaksu on meidän kahden välinen sopimus ja siihen ei mitään virallisia papereita suostu tekemään koska ei halua maksaa niin paljon kuin viralliset kaavat määräävät. Kukaan kodin ulkopuolinen ei tiedä tilannettamme, mies osaa esittää kaikkien kaveria ja ihanneisää kodin seinien ulkopuolella, joten ero laitetaan ihan varmasti minun syykseni.

Jos mies edes hommaisi uuden naisen niin hän ehkä eroaisi itse. Tosin hän vastikään valitteli minulle, että tällaiselle keski-ikäiselle miehelle ei ole kysyntää treffipalstoilla. Onko mieheni narsisti vai mikä hänellä on? Olen yrittänyt ohjata häntä lääkäriin, mutta miehen mielestä hoitoa tarvitsen minä eikä hän.

Hei,
miehesi kuullostaa erittäin narsistiselta tapaukselta. Julmaa ja ilkeää ja alistavaa käytöstä sinua kohtaan.

Onpa kurja tilanne kun sinulla ei ole omaa rahaa säästössä että pääsisit lähtemään heti ☹
Onko sinulla ketään jonka luokse voisi mennä asumaan siksi aikaa että avioero on selvä? Jollekin tutulle joka auttaisi.
Ja elatussopimusasia olisi kyllä hyvä tehdä virallista kautta.

Hei DontHurtMe,

miehesi käytös on ihmisarvoa alentavaa, raakaa henkistä väkivaltaa. Sinun on päästävä hänestä eroon oman terveytesi vuoksi. Voisit ottaa yhteyttä esimerkiksi sosiaalipäivystykseen/kriisipäivystykseen ja kysyä neuvoja. Laadi ensin lista asioista jotka askarruttavat sinua ja soita sitten! Voit olla myös jossain vaiheessa yhteydessä juristipäivystykseen, josta ainakin minulla on hyviä kokemuksia.

Olisi hyvä jos voisit suunnitella tätä jonkun läheisen, luotettavan ihmisen kanssa. Ja kannattaa piilottaa muistilaput ja tyhjentää tietokoneen sivuhistoria, ettei miehesi pääse liian aikaisin selville suunnitelmistasi.

Älä odota enää!

KORJAUS
Äskeinen viestini oli LOTALLE! Pahoittelen sekaannusta.

Huh huh.....sentään. Ja sitten ihmetellään, miksei joku vana lähde. Kun tietyn pisteen ylitettyä nää narsistit on niin sairaita, että käyttävät valtaa. Markku Salo - Varo Narsistia kirja on hyvä lukea. Ei se paljon lohduta kun itsekin olen kusessa tässä, mutta se antaa sen käsityksen, mihin "jonkin sortin hullut" sosio-psykopaatit ja narsistit pystyvät kun kyseessä on valta.

Toivon Lotta sulle paljon voimia. Miten olet 20 vuotta jaksanut kuunnella tätä shittiä? Lapsien takia. Sama se on minulla. Olisi huomattavasti helpompaa poistua tästä appiukko-tytär kuviosta jos ei olisi yhtä 6 vuotiasta välissä. Kun joku sanoisi, että kyllä hän selviää erostanne 10000% varmasti... Sinun tilanteesi on jo niin vakava, että lähteminen on ainoa vaihtoehto. Mutta miten sen teet..... siinäpä se....

Onneksi kirjoitit tänne, minä en osaa oikeen mitään muuta neuvoa antaa kuin että ulkoista miehesi niin pitkälle kun vaan pystyt sen ulkoistamaan. Älä välitä mistään mitä hän sanoo, mutta se on vaikeaa tietenkin. Kun joutuu sängynkin jakamaan. Seksi....jooh... miehet ja valta.... Todella toivon sulle voimia.!

Ajatus, kun hän on sinun parisuhdettasi arvostellut ja olet hänen kanssaan vana sen takia, että saa halunsa pois...(mahtaa olla intohimoista seksiä kun ensiksi sinut haukutaan ja sitten pitäisi vielä tyydyttää tämä haukkuja....), niin siihenhän voisit sanoa ihan suoraan takasin, että "jos oot tota mieltä alahapakata. Jos minä oon tässä vaan yhden asian takia ja sinä olet sitä mieltä, että tämä koko suhde on sitä tätä tota tätä sitä... niin ei muuta ku moro....

Mutta kuka ton pystyy tollaselle jonkinsortinhululle sanomaan rauhallisesti ja tarkotuksella?

VOIMIA LOTTA!

Lotalle:
En ole itsekään vielä rohjennut erota, fyysisesti, 28 yhteinen vuotemme alkoi hiljan, joten en ole missään nimessä paras ihminen neuvomaan miten erota mutta haluan vaan sanoa, että älä jää ainakaan lasten takia. Omat lapsemme ovat jo aikuisia ja nyt he ja minä maksan sitä hintaa siitä, että jäin.
Tyttäreni on hiljaa, poikani kärsii näkyvämmin. Se vaikenemisen kulttuuri jossa lapset kasvatin iskee nyt päin naamaa. Sillä hetkellä ja niissä tilanteissa yritin vaan tehdä parhaani ja luovia vaikeissa tilanteissa, jatkoimme aina kuin mitään ei olisi tapahtunut esimerkiksi riidan jälkeen, minä koitin olla iloinen ja luoda olevinaan lapsille näin turvallisen elinympäristön. Lapset eivät ole tyhmiä, sokeita eivätkä kuuroja, oppivat jo pienenä aistimaan tunnetiloja ja ympäristöään, oppivat kävelemään munankuorilla. Minkä mallin olenkaan tyttärelleni antanut, että sallin sen miten minulle puhutaan ja kuinka elinpiirini rajataan niiden neljän seinän sisään työtä lukuunottamatta? Poikani suorastaan vihaa isäänsä, koska ei kestä sitä mitä minulle tekee, joten nyt ollaan siinä tilanteessa, että ei suostu enää tulemaan kotiin ja on vähentänyt kanssakäymisen minunkin kanssani minimiin, jospa vaikka se saisi minut vihdoin tekemään ratkaisuni ja lähtemään. Kärsii koska minä kärsin ja sydämeni särkyy siitä syystä.
Materia on vaan materiaa, ja vaikka et pystyisi tarjoamaan lapsillesi samanlaisia puitteita kun miehesi, niin voisit luoda turvallisen kodin, missä sinä
voisit olla onnellinen ja vapaa ja näin myös paras äiti lapsillesi. Ei minunkaan kuuluisi joutua elämään tällaista elämää, ei kenenkään meistä. Mutta sinä voit vielä tarjota lapsillesi parempaa.
Suosittelisin että olet yhteydessä oman paikkakuntasi turvakotiin. Sinne voi mennä vaikka ei olisi mitään muuta kun sinä ja lapset. Ja kerro ihmeessä jollekin läheisellesi (omalle läheisellesi) tilanteestasi, tiukan paikan tullen siitä on apua. Ja jos mahdollista, kirjaa näitä asioita ylös itsellesi jonnekin, juurikin siitä syystä, että joskus niihin gaslighting tilanteisiin joutuu palaamaan myöhemmin, ja kun kirjoitat muistiin mitä ja milloin tapahtui, on siitä sinulle apua.
Lisäksi ehdottomasti kannattaa tutkia narsismia lisää, sitä mukaa kun tietoa tulee lisää, oma ymmärys siitä minkä kanssa on tekemisissä kasvaa ja ymmärrys siitä, että mikään ei muutu hänen kohdallaan ja voit ainoastaan pelastaa itsesi ja lapsesi.

Täällä taas ja kerron hieman kuulumisia. Mies on taas raivonnut minulle, kun yritin erittäin rauhallisella äänensävyllä kysyä hänen vointiaan ja ajatuksiaan ja että jos voisimme tehdä jotain yhteistä, parisuhteen hyväksi. Vastaukseksi tuli ensin se perinteinen, että ei kiinnosta eikä ole halua.

Kyselin häneltä varovasti että miksi, olemmehan kaksi aikuista ihmistä joiden pitäisi yhdessä keskustelemalla voida suunnitella elämää.

Mies alkoi taas raivoamaan. Hän kuulemma ei voi sietää sitä, että en innostu hänen ajatuksistaan ja ole niistä hänen kanssaan samaa mieltä. Näillä ajatuksilla hän viittasi suurempiin taloutemme ostoksiin, kuten uusi auto, uima-allas talon pihalle jne. Sanoin miehelle että en ole koskaan kieltänyt sinulta näitä ostoksia, haluaisin vain yhdessä vertailla tuotteita ja hintoja sekä valita ja päättää tuotteen hänen kanssaan. Mies raivosi, että hän haluaa tehdä päätöksiä itse, mutta minun pitäisi innostua näissä asioissa hänen mukanaan. Kun kysyin, että miksi minäkin en voi sanoa mielipidettäni niin se on kuulemma kieltämistä ja rajoittamista. Ja minä en oikeasti ole koskaan kieltänyt mieheltä mitään, olen vain myötäillyt koska mies haluaa aina tahtonsa läpi. Hänen ostoksensa ovat aina tosi kalliita, auton hinta on aina vähintään 100 000 euroa. Eli ei tuo raha onnea

Mies huusi myös, että haluaa alkaa harrastamaan ja sosiaalisemmaksi. Sanoin miehelle, että kaikin mokomin - en ole koskaan kieltänyt häneltä kuten hän tietää. Siihen mies huusi vastaukseksi, että "mutta sun pitäisikin kannustaa mua siihen". Miehellä ei ole mitään harrastuksia (ei ole koskaan ollutkaan) tai ystäviä, koska tekee yritysjohdossa aina töitä. Hän ei jostain syystä pysty itse omatoimisesti aloittamaan näitä määrittelemättömiä harrastuksia tai järjestämään tapaamisia ystävien (joita on pari kpl) kanssa. Mies sanoi myös että minun pitäisi esimerkiksi soittaa "Pertsalle" (jota en tunne kuin ulkonäöltä) ja kutsua hänet vaimoineen meille kylään. Sanoin, että koen luontevammaksi että mies soittaisi "Pertsalle", koska he tuntevat toisensa hyvin, mihin mies vastasi että en koskaan opikaan tuntemaan Pertsaa jos en soita hänelle.

En ole terveydenhuollon ammattilainen, mutta mielestäni miehelläni on monia ongelmia. Hän on narsistinen, siitä olen nyt varma. Olen miettinyt voisiko hänellä olla myös masennusta tai kaksisuuntainen mielialahäiriö? En saa miestä millään keinolla lääkäriin, en edes työterveyslääkärille. miehellä on tullut viime aikoina uusi piirre , kun hän raivoaa minulle tai on muuten vain pahalla tuulella. Hänen koko kehonsa tärisee, myös käsivarret ja hänen käsivartensa ovat sellaiset jännittyneen kireät. Mitä tämä tarkoittaa? Minusta se ei ole ihan normaalia.

Mies sanoi nyt ensimmäistä kertaa että teki itse mielessään osituslaskelman jonka esitti minulle muutamalla sanalla. Tiedän jo nyt, että se ei ole relistinen eli minä jäisin tappiolle. En suostu vähempään kuin 50/50, koska meillä ei ole avioehtoa. Kuuntelin rauhallisesti miehen ehdotuksen, enkä sanonut siihen mitään, koska tähän tarvitaan oikeasti juristi. Miehen ehdotuksen mukaan omakotitaloomme jäävä osapuoli maksaa toiselle X euroa. Tuo summa oli sellainen, että minä en yksin voi alkaa maksamaan sellaista lainaa ja siihen päälle vielä ison talon ylläpitokuluja ja lasten elättämistä, ei mitään mahdollisuutta. Tiedän että miehellä on tuohon rahaa(joutuisi kyllä ottamaan asuntolainaa), mutta mies oli arvottanut talon siltikin liian halvaksi, joten ositussummasta saataneen tulevaisuudessa suuri keskustelu miehen ja juristin kanssa.

Mitä tapahtuu lapsille jos mies ostaa minut ulos omakotitalostamme? Pystyisin hankkimaan ositusrahalla itselleni asunnon läheltä jolloin lasten koulut ei vaihtuisi. Haluaisin ehdottomasti lasten lähihuoltajuuden, mutta onko se mahdollista? Vai saako mies lähihuoltajuuden, koska lapsilla olisi mahdollisuus jäädä "omaan kotiin" asumaan? Tuntuu kammottavalta, että mies saisi lähihuoltajuuden ja minä joutuisin vielä maksamaan miehelle elatusmaksut ja mies lasten kanssa jatkaisi elämää tuttuun tyyliin "omassa kodissa". Minä - joka halusin pitää perheestä kiinni - joudun evakkoon. Ei tämä ole reilua! En tietenkään rajoittaisi lasten tapaamisoikeutta isäänsä jos saisin lähihuoltajuuden, mutta haluaisin että lapset olisivat isällään sen noin joka toinen viikonloppu + puolet lomista. Mietin myös, että miten saisin edes lapset mukaani uuteen asuntoon (he ovat yli 10v mutta alle 18v), kun "oma kotikin" on, heidän "omat huoneet" jne ja sitten pitäisi asua äidin kanssa jossain uudessa kodissa. Pelkään, että lapset eivät suostu muuttamaan kodistaan. Mitä ihmettä minä teen?!?! Lapset ovat koko elämäni. Minulla on vain yksi lähisukulainen enkä ainakaan vielä voi puhua tilanteesta hänen kanssaan. Ystäväni ovat hyvän päivän tuttuja, minulla ei ole sydänystäviä. Olen aivan yksin tämän kanssa.

Hei, erossa ei tietenkään kannata suostua muuhun kuin 50/50 ositukseen. Pyydätte jonkun välittäjän arvioimaan asunnon, maksaa jonkun satasen, mutta on realistinen. Kuntokartoituskin kannattaisi teettää jos olet itse aikeissa lunastaa sitä. Tietäisit varmemmin onko talo kunnossa jos yhtään epäilyttää. Tarvittaessa voitte mittauttaa talon arvon laittamalla se hiljaiseen myyntiin ja varaamalla itsellenne etuosto-oikeuden. Jos joku sitten tekee tarjouksen niin sehän kertoo mikä olisi hinta jonka siitä saisitte ja jos jompikumpi haluaa/pystyy lunastamaan, niin se on ainakin oikeudenmukainen hinta. Mutta mihinkään ositukseen ei kannata suostua ilman että joku lakimies katsoo osituksen tai hoidat asian kokonaan lakimiehen välityksellä. Maksaa hiukan mutta kannattaa! Ja kun ei ole itse ollut kinaamassa omaisuudesta pysyy välitkin parempina. Jos ei sopu synny niin seuraavat vaihtoehdot ovat vielä kalliimpia, ulkopuolinen pesänjakaja, mahd talon pakko myynti ym. Muista että nuo ovat myös puolisollesi kalliimpia joten neuvottelikortit ovat tiukasti myös sinun käsissä. Lähivanhempi voi olla kumpi vaan, tuon ikäiset lapset alkavat jo itse osata sanoa missä haluavat olla ja asua. Vaikka se olisikin puolisosi, niin lasten toive ja halu on kai kuitenkin tärkeämpi kuin omasi. Lasten etu ja toiveet edellä on mun mielestä mentävä ja senhän ei tarvitse olla mikään lopullinen ratkaisu. Kokeilla voi kumpakin vaihtoehtoa. Mulla mies myös odottaa että olisin ohjelmatoimisto, suostuisin kaikkiin hankintoihin, remonttijuttuihin ja muihin tempauksiin. Olen huomannut että narsistin kanssa ei kuitenkaan riitely tai kinastelu johda mihinkään. Mieli kyllä muuttuu kunhan siitä on hänelle jotakin hyötyä tai joku muu henkilö kyseenalaistaa asian. Naapuri, tuttava, ventovieras internetin keskustelupalstalla, kuka tahansa muu kuin se oma puoliso, koska hänen edessään ei voi olla väärässä.

Niipper kirjoitti: ↑15 Heinä 2020, 21:04 Mulla mies myös odottaa että olisin ohjelmatoimisto, suostuisin kaikkiin hankintoihin, remonttijuttuihin ja muihin tempauksiin. Olen huomannut että narsistin kanssa ei kuitenkaan riitely tai kinastelu johda mihinkään. Mieli kyllä muuttuu kunhan siitä on hänelle jotakin hyötyä tai joku muu henkilö kyseenalaistaa asian. Naapuri, tuttava, ventovieras internetin keskustelupalstalla, kuka tahansa muu kuin se oma puoliso, koska hänen edessään ei voi olla väärässä.

Hei Niipper,

Itse pyrin aina välttämään riitelyä miehen kanssa, jopa eri mieltä olevaa keskustelua, koska mies kiihtyy nollasta sataan sekunnissa. Hän ei kestä, että esitän edes vaihtoehtoisen ratkaisun. Mies on sanonut minulle, että hän ei jaksa keskustella asioista, asiat päätetään ja hoidetaan (hänen tavallaan tietysti). Eli mieheni kanssa ei voi koskaan käydä vuorovaikutteista keskustelua. Erimielisyydet, joista keskustellaan kohtuullisen rauhallisesti, päättyvät siihen että mies liittää asiayhteyteen jonkin vanhan asian ja erimielisyyden syy on lopulta minun syytäni. Eli jos hän haluaa vaikka uuden tietynlaisen auton -> minä ehdotan mahdollista vaihtoehtoa hänen ehdotuksensa rinnalle -> mies sanoo että rajoitan ja toteaa että ei sitten osta autoa -> vastaan että ehdotin vain vaihtoehtoa , mutta hän voi ostaa alunperin ehdottamansa auton -> mies sanoo, en osta, hänellä meni fiilikset kun mä olen aiiiiina vastaan hänen ehdotuksiaan. Eli ainoa oikea tapa toimia on olla AINA samaa mieltä miehen kanssa ja välttää näin riidat.

Se miksi edes joskus haluaisin hänen kanssaan keskustella vaihtoehdoista on järjetön rahan tuhlaus mihin meillä tosin on ollut aina mahdollisuus, koska hänellä on niin hyvät tulot. Mies haluaa AINA matkustaa kalleimpiin lomakohteisiin ja vain ja ainoastaan 5 tähden majoituksiin. Joskus olen ehdottanut 4 tähden hotellia niin saan siitä hirveät huudot ja mies kysyy aina vastineeksi "olenko mä sulle koskaan ehdottanut huonoa majoitusta?". Eli kaikki alle 5 tähden majoitukset on huonoja.

Samoin ruokaan meillä menee järjettömät määrät rahaa, koska mies syö vain ja ainoastaan sisäfilettä, viiniä, olutta, kahvia, ja jotain muuta täyslihaa. Ei siis muuta, en tiedä kuinka kauan hänen terveytensä tuota kestää. Muusta ruuasta hän ei keskustele, mutta teen itse sitten lapsille perusruokia.

Meillä ainoat henkilöt jotka voivat kyseenalaistaa miehen toimia ovat miehen vanhemmat, heitä hän tottelee ja saattaa jopa tehdä asioita vanhempiensa mieliksi.

Työssään mies on jyrä. Hän monesti sanoo minulle, että "laitoin niille töissä luun kurkkuun". Hyvin yleinen lause kotona hänen suustaan on "mä tiedän KAIKEN" tai " mä osaan KAIKEN".

Hyvin tutun kuuloista, Lotta. Varmasti nyt kun teet päätöstä että sinun on erottava tai lähdettävä siitä, moni asia huolettaa, rahat, ositus, lapset... Suosittelen vaan työstämään sitä ajatusta, siten löydät lopulta oikeat tavat juuri sinun tapauksessa. Ei kannata liikaa kuunnella muiden neuvoja, vaan tehdä se mikä sinusta tuntuu parhaimmalta. Loppujen lopuksi, muista että sinä olet itse tärkein, sinun hyvinvointisi ja sinun mielenterveytesi on kaikista tärkeintä, millään muulla ei ole väliä. Kannattaa myös puhua asioista ääneen jollekin. Vaikka ei olisi sydänystäviä, koita puhua edes jollekin. Siten ymmärrät, kuinka kauheaa elämäsi on, kun puhut niitä ääneen jollekin.