KESKUSTELUFOORUMI

jatkuvaa köydenvetoa. Käyn mieheni kanssa pariterapiassa, viime terapia kerralla mieheni suuttui. Hän käveli vauhdilla pois eikä jäänyt odottamaan minua. Kuulemma vittuuntui siihen että kokoajan sai paskaa niskaansa. Ja kyllä hän saikin sillä ekaa kertaa uskalsin päästää kaiken ulos, tai ainakin osan epäoikeudenmukaisuuksista. Kaiken kertomiseen menisi ikuisuus, sillä niin paljon minua on loukattu 10-vuoden aikana.
Terapeutin jälkeen mieheni piti satuttaa minua koska oli vihainen, joten hän arvosteli työntekoani ( miehelläni on yritys jossa olen töissä) hän sanoi että jos kaikki tekisivät yhtä huonosti ja huonolla motivaatiolla töitä kuin minä niin firma olisi ollut konkursissa jo ajat sitten.
Olen pidempään jo pyytänyt mieheltäni kahdenkeskeistä laatuaikaa koska hänellä on ollut omat harrastukset ja työmenot tärkeämpiä. Tänään hän pyysi minua kaupungille jäätelölle ja ajelemaan. Sanoin että mulla on töitä tekemättä koskaolin alkuviikon lomilla ja ajattelin nyt tehdä illasta ne pois. Sit hän alkoi valittamaan että mitä helvettiä vingun kahdenkeskeisestä ajasta kun se ei sitten kelpaakkaan. Sanoin että luulin et on ok et hoidan rästityöt pois niin ei tartte haukkua mun työmotivaatiota heikoksi. Mut mulla ei ole näköjään lupa päättää mitä haluan tehdä, pitää toimia kuten hän sanoo ja käskee. Jos en tee töitä niin taas seuraavan riidan yhteydessä olen paska duunari, jos en mene mukaan niin olen huono vaimo joka ei halua parisuhdeaikaa.
Sanoin että olen kahden tulenvälissä ja kumman tahansa valitsen niin siitä mulle jossain vaiheessa vittuillaan. Mitä tahansa valitsen niin saan tuntea huonoa omatuntoa.
Lopputuloksena, päätin tehdä töitä. Mies osoitti mieltänsä ja lähti kahville jonnekkin yksin ja nyt pitää mykkäkoulua. Ja mun pää räjähtää tähän paskaan, tein niin tai näin niin aina teen väärinpäin, mikään ei ole hyvä ja mikään ei riitä.
Anteeksi tämä vuodatukseni!

Tiedän mitä tarkoitat. Meillä on aivan sama touhu miehen kanssa, on ollut aina. Hänen kanssaan ei ole oikeaa tapaa toimia. Valitsin miten vain niin aina hän löytää sanottavaa (=moitittavaa), aina voisin tehdä paremmin ja ainakin toisin. Olen joskus jopa testannut tätä miehen ajatustapaa ja se on systemaattinen.

Ihan käytännön esimerkkejä meiltä:
- teen kanaruokaa lounaaksi -> olisi pitänyt olla liharuokaa (mutta mies ei ole missään vaiheessa ilmaissut että haluaa lihaa eikä kanaa, mies ei myöskään osallistu ruuan laittamiseen)
- vaihdoin pölynimurin suodatinkankaan ja kerroin miehelle siitä -> mies sanoi, että minun pitäisi vaihtaa suodatinkangas useammin (mies ei ole koskaan vaihtanut sitä)
- kerroin miehelle suunnitelmastani maalata varastossa oleva vanha tuoli valkoiseksi -> mies kävi rautakaupassa ja toi ruskean maalin, sanoi että ruskea on parempi (mies ei ole koskaan kunnostanut vanhoja huonekalujamme, tämänkin tuolin aioin minä kunnostaa, muutoin tuoli olisi mennyt kierrätyskeskukseen)
- ostin uuden mekon, jonka helma oli polvipituinen ja kellomainen eli hulmuava ja esittelin sitä innoissani miehelle -> mies sanoi, että helman olisi pitänyt olla tiukka niin se olisi seksikkäämpi
- ripustin märät pyykit ulos kuivumaan, koska kesällä niihin tulee raikas tuoksu ja kerroin miehelle kuinka kivalle raikas pyykki tuoksuu -> mies sanoi, että on tuossa kuivauskonekin, miksi et käytä sitä kun se on kerran hankittu (mies ei koskaan pese ja kuivaa meidän pyykkiä)
- Vuokrasin meidän perheelle lomakohteeseen loma-asunnon, joka oli hintalistan kalleimpia koska mies haluaa aina kalleimman -> miehen kommentti majoitukseen oli 'mä olisin halunnut pyöröhirsisen mökin enkä höylähirsistä' (mies ei osallistunut mitenkään mökin valintaan joten mistäpä minä olisin voinut tietää millaisesta rakennusmateriaalista mökin tulee olla yhden viikon lomaa varten)

Eli vakiokaava on se, että esittelen innoissani, iloisella mielellä miehelle jotain ostostani tai tekemistäni tai tulevaa suunnitelmaani ja mies AINA mitätöi sen kertomalla että asia pitäisi tehdä toisin. Koskaan, ei koskaan, mies ole sanonut minulle, että ostitpas kivan mekon, olipas kiva kun vaihdoit pölynimurin suodattimen jne. Käsittääkseni tämä on hyvin tavallinen narsistinen piirre. Eli kun toinen ihminen kokee iloa ja mielihyvää jostain asiasta niin narsisti latistaa sen. Minä päästän nämä miehen kommentit toisesta korvasta sisään - toisesta ulos ja iloitsen itse omista jutuistani. Ihan sama mitä mies kommentoi. Haluan vain kertoa näistä miehelleni ääneen, koska toivoisin että hän jossain vaiheessa itse tajuaisi että hän näkee kaiken ilmaisemani positiivisen negatiivisena. Mutta sitä kai on turha toivoa narsistilta?

Vaikka olen surullinen muiden puolesta, on lohdullista lukea näitä ja tietää etten ole ainoa. Nykyään, olen koettanut "äksön" tilanteen jälkeen puhua mieheni kanssa, mutta se on mahdotonta Vastaus on aina; en ole sanonut noin. Jos kysyin; keksinkö sen, hän vastaa en tiedä. Joskus kysyn luuletko, että itken huvikseni? Olen niin kahko, että huvikseni itken?, vastaus on; en ajattele niin....En voi puhua asioista, koska niitä ei tapahtunut... Joten samaa rataa vuodesta toiseen. Tsemppiä kohtalotoverit