KESKUSTELUFOORUMI

Tapasin ihanan kumppanin joitakin vuosia sitten. Molemmat tykästyimme toisiimme pitkän viestittelyn jälkeen ja ensitapaamisten perusteella. Kului kuukausia. Kumppani ei halunnut virallistaa suhdettamme kutsumalla sitä seurusteluksi. Ihmettelin asiaa. Mielestäni elimme kuten seurustelevat ihmiset elävät. Olimme sopineet, että emme tapaa muita. Tapahtui kaikkea outoa, mikä liittyi kumppanini ex-puolisoon. Jostain syystä oma kumppanini ei kuitenkaan nähnyt noita outouksia samalla tavalla kun miten itse ne koin. Hän suhtautui niihin ennemminkin oikkuina joista pääsisi parhaiten yli taipumalla ex-puolison tahtoon. Lisäksi hän usein puolusti ex-kumppaniaan minulle. Se tuntui todella kummalliselta koska käytännössä tämä henkilö kaatoi kuvainnollisesti tasaisin väliajoin sangollisen paskaa kumppanini niskaan. Ja erittäin suuri osa tästä paskasta osui myös itseeni. Pari vähän kauniimpaa sanaa kymmenen sontasangollisen jälkeen saivat kumppanini taas onnensa kukkuloille. Tämä oli minusta todella ällistyttävää. Mietin, että mikä on se vipu mistä hänen ex-puolisonsa vetelee. Ymmärsin, että kyseessä on pahanlaatuinen manipulaatio ja tietynlainen valtapeli. Mutta ihmettelin miksi kumppanini suostui manipuloitavaksi. Hän on kuitenkin erittäin älykäs ihminen. Pelkästään se, että heillä on yhteisiä lapsia ei selitä asiaa. Mutta kumppanini halusi yhteishuoltajuuden toimivan ja siksi oli valmis siirtämään omat (sekä minun) tarpeet sivulle. Lapset olivat vielä niin pieniä.

Kuukausia myöhemmin aloitimme seurustelun ihan virallisesti. Vieläkin mielessäni pyöri ihmetys siitä, miksi selkeästi seurustelusuhdetta ei voinut sellaiseksi kutsua. Mietin, oliko kumppanillani vielä ollut tunteita ex-puolisoaan kohtaan. Nyt vuosia myöhemmin ymmärrän. Kumppanini oli lopettanut avioliiton narsistin kanssa, mutta hän oli vielä koukutuksen uhri. Hänellä ei tuntunut itsellään olevan ymmärrystä siitä, mikä sytytti omat hälyytyskelloni koko ajan. Ajattelin kuitenkin kyseen olevan jostain jälkeenpäin ilmenneestä erokriisistä ja päätin sulattaa toiminnan ja antaa tuolle kumppanini ex-puolisolle aikaa toipua erosta, jonka hän itse oli halunnut. Suostuin siihen, että en tapaisi lapsia vielä, koska heidän toinen vanhempansa ei sitä halunnut.

Kumppanini oli puolestani suostunut ex-puolisonsa ehdotukseen siitä, että lapset eivät tapaisi uusia kumppaneita vuoteen seurustelun alkamisesta. Lapsille ei myöskään saanut kertoa vanhempien erosta yli vuoteen. Tämä särähti erityisesti korvaani, koska olen sitä mieltä että lapsille pitäisi tällaiset asiat kertoa, kun tottahan toki he huomaavat muutoksen. Arvatenkin kumppanini piti sopimuksesta kiinni ja näin lapset yli vuoden päästä ensitapaamisestamme. Hänen ex-puolisonsa ei tietenkään pitänyt tästä itse kiinni vaan antoi upouuden kumppaninsa tavata lapset samoihin aikoihin kuin minä, joka olin odottanut sitä vuoden.

Nyt ymmärrän paljon paremmin myös kumppanini toimintaa. Toistakymmentä vuotta jatkunut suhde narsistin kanssa on tehnyt häneen suuria jälkiä. Ensimmäisessä kriisitilanteessa kumppanini meni täysin lukkoon. Hän ei pystynyt liikkumaan eikä sanojakaan tullut suusta ulos. Olin tästä silloin todella kummissani. Nyt ymmärrän että nämä reaktiot olivat narsistin jättämiä jälkiä. En ollut niitä osannut itse selittää niin, että kumppanini olisi ymmärtänyt, mikä ongelma tilanteessa on. En ole mustasukkaista sorttia, mutta tuollaiset selityksen yritykset saivat kumppanini ajattelemaan mahdollisesti jotain sen kaltaista.

Kumppanini ex-puoliso sai siis vapaasti jatkaa meidän terrorisoimistamme ja itse olin tilanteessa jossa en voisi tehdä asialle mitään. Voisin vaan antaa kumppanini ex-puolison päättää elämästäni kumppanini valtuuttamana. En saanut kumppaniani millään ymmärtämään, että en voi elää alisteisena sille mitä hänen ex-puolisonsa minäkin päivänä päättäisi. Hän kun toimi impulsiivisesti kuin tuuliviiri ja vain omia tarpeitaan ja etujaan ajatellen, vaikka verhosikin kaiken aina lapsen tarpeisiin.

Kumppanini priorisoi kuitenkin suhdettaan lastensa toiseen vanhempaan. Kai hän koki, että se on ainut keino lasten hyvinvoinnille. Tämä kuitenkaan ei ollut ollenkaan totta. Tilanne vaan paheni ja paheni. Lapset oireilivat ja se oli huolestuttavaa. Ymmärsin, että riitelyn lopettaminen auttaisi heitäkin eniten. Olin moneen kertaan päättänyt, että koska en saa vaikuttaa elämääni tämän kumppanini kanssa, minulle ei jää mitään muuta mahdollisuutta kuin erota.

Olin siis välillisesti narsistin uhri itsekin. Ja myös suorasti. Hän lähetteli minulle viestejä syytellen milloin mistäkin. Hän jopa kerran murtautui kumppanini laitteille ja viestitteli minulle hänen profiilillaan. Rikkoi kumppanini tavaroita ja uhkaili pahoinpitelyillä. Uhkaili itsemurhalla. Uhkaili yksinhuoltajuudella. Haukkui ja nimitteli kumppaniani loukaten häntä sieltä mistä tiesi eniten satuttavan. (Hänen lähettämiensä vihaisten viestien määrä kipusi reilusti yli 40 000 viestiin.) Venytti virallista avioeroa haastemieheen asti. Uhkaili lakimiehillä. Teki valheellisia lastensuojeluilmoituksia. Yritti murtautua kotiimme. Pyrki käyttämään kaikkia muita ihmisiä palvelijoinaan. Haali kumppanini suvun itselleen ”hoviksi”. Haastoi oikeuteen. Lainasi suuria summia rahaa niitä ikinä takaisin maksamatta. Manipuoloi sosiaalivirkailijan puolelleen. (Tähän tekisi mieleni sanoa, että etenkin sillä puolella pitäisi olla paljon enemmän ymmärrystä narsismista! Kaikki ei ole sitä miltä näyttää!) Manipuloi lapsia meitä vastaan ja teki viestittelyn lasten kanssa mahdottomaksi. Tämä katsotaan vieraannuttamiseksi, mikä itsessään ei ole rikos. Mutta kun vieraannuttaminen aiheuttaa lapsen henkiselle terveydelle haittaa, se täyttää rikoksen tunnusmerkistön, samalla tavalla kuin henkinen väkivalta voi täyttää pahoinpitelyn tunnusmerkistön. Kaikki nämä asiat hän teki siitä huolimatta, että häntä autettiin useaan kertaan ja kohdeltiin kunnioittavasti ja reilusti.

Monia hyvinkin tuskalliselta tuntuneita asioita on todella vaikea selittää. Kyseessä on niin kiero juonittelu, että ei kukaan varmaan edes sitä uskoisi. Eikä se kerrottuna tuntuisi miltään, koska puuttuisi se kaikki alistaminen ja tilanteen mahdottomuus. Epätoivo. Vallan käyttö.

Tämän narsistin toiminta johti siihen, että jouduin itse hyvin huonoon kuntoon. Sairastin masennusta. Kärsin unettomuudesta. Olin hyvin ahdistunut siitä, että en pääse tuosta nujertajasta mitenkään muuten eroon paitsi eroamalla itse. Mietin itsemurhaa monta kertaa. Henkinen väkivalta ja tilanteen mahdottomuus nujersivat minut niin että en tuntenut enää olevani edes oma itseni. Olin varjo siitä mitä oikeasti olen. Pahimmalta tuntui se, että oma kumppanini antoi tuon narsistin tuhota minua. Hän ei osannut katkaista välejä tai vetää rajoja ex-puolisolleen. Hän ei osannut vaatia lähipiirinsä tukea. Nyt ymmärrän miksi, mutta silloin se oli todella vaikeaa ymmärtää. Lopulta valvottuani kuukauden olin niin huonossa kunnossa, että en jaksanut enää edes istua sohvalla, koska siinä pitäisi jännittää joitain lihaksia. Ymmärsin, että tarvitsen ulkopuolista apua. Aloitin unilääkityksen ja terapian sekä masennuslääkityksen.

Olen vahva ihminen, mutta narsistin käsissä (narsismiutta tiedostamatta) murenin jauhoksi. Vasta ymmärrys, joka saapui erään dokumentin myötä, toi järjen tähän kaikkeen. Aloin tutkimaan mitä narsismi ja sosiopatia on. Näytin löytämääni infoa kumppanilleni, joka vihdoin ymmärsi myös, että mistä tässä oli koko ajan ollut kyse. Monia tilanteita tuli hänen mieleensä ja hän sanoi nyt ymmärtävänsä mistä ongelmat johtuivat. Hänkin ymmärsi, että emme voi antaa narsistin käyttää meitä hyväkseen kaikilla mahdollisilla keinoilla. Moni kysymys sai vastauksen. Moni ihmetys löysi ymmärryksen. Kaikki muuttui yhdessä pienessä hetkessä. Kaikkien kärsimiemme vuosien jälkeen.

Kumppanini aloitti myös terapian käsitelläkseen sitä tosiasiaa, että hän on ollut suuren osan tähän astisesta elämästään hyväksikäytön ja manipuloinnin uhri. Nyt keskitymme paranemiseen ja sekä omien että kumppanimme tarpeiden huomioimiseen ja rajojen vetämiseen. Ja rajat narsistiin ovat paksut kuin muurit. Tiedostamme, että muurin takana räjähtelee paikka paikoin, mutta koska emme enää anna narsistille yhtään mahdollisuutta hyväksikäyttöön ja manipuloimiseen, saamme elää vapaina. Hyvinvoivina pystymme myös pitämään huolta siitä, että lapset saavat tukea ja selviävät narsistivanhemmasta. Tajuan onnemme olevan se, että me voimme irtautua tästä. Narsisti elää koko loppuelämänsä huonoa ja negatiivissävytteistä elämää, missä mikään ei ole aitoa ja kaikki perustuu siihen kuinka hyvin hyötyä muista ihmisistä saa.

Kumppanini tuntuu usein koittavan tuntosarveilla sitä millä mielellä kulloinkin olen. Mutta selitin hänelle, että minä kyllä kerron reilusti, jos joku on vialla. Ja että omat mielialani eivät liity usein miten mitenkään häneen. Ja etenkin, että en yritä hyötyä niillä mitenkään. Että mulla ei ole agendaa hänen suhteensa vaikka olisinkin huonommalla tuulella. Tässä on paljon opeteltavaa. Etenkin, kun itsekin tunnustelen vielä omia tarpeitani koko sekoilun jäljiltä. Kuten sanottu, kaiken avain on reilu kommunikaatio. Silloin mitään ei jää arvailun ja tunnustelujen varaan.

Yksinpuhelua harrastan näköjään. No ei se mitään.

Terapeuttini sanoi, että todennäköisesti minulla on traumaperäinen stressihäiriö, joka juontaa juurensa tästä narsistin uhriksi joutumisesta. Olen vähätellyt asiaa sanomalla, että kumppanini se oikea uhri oli ja minä vain välillinen. Mutta oikeastaan olen kärsinyt asiasta vähintään yhtä paljon. Erona kumppaniini on se, että hän on toiminut sumussa läheisriippuvaisena ja minä taas olen nähnyt koko kuvion selkeästi koko ajan ja yrittänyt saada kumppaniani näkemään tilannetta onnistumatta siinä. Vasta tänä vuonna hän on itse ymmärtänyt ja nähnyt asian ja kuvailee sitä niin, että aivoissa olisi jotkut palikat loksahtaneet sellaisille kohdilleen joilla niiden olisi pitänyt koko ajan olla, mutta jotka pysyivät väärillä paikoilla läheisriippuvuuden takia. Tätä läheisriippuvuutta hän suuntasi narsistiseen ekskumppaniinsa eikä minuun. Ja hyvä niin. Nyt meillä on mahdollisuus muodostaa terve riippumaton suhde. Hän osaa nykyään tunnistaa tietynlaisen hyvän olon tunteen, mitä läheisriippuvainen toiminta on hänelle antanut. Se on erittäin hyvä, koska vain tunnistamalla sen, voi siitä pyrkiä eroon.

Toivon ihan hirveästi voimia kaikille läheisriippuvuuden kanssa kamppaileville. <3

Heti tulee tarve korjata äskeistä ja tarkentaa kohtaa ”yhtä paljon”. Tarkoitan sillä ajalla kun minä olen ollut kuvioissa. Toki hän on sitä ennen kärsinyt asiasta myös. Ja näin ollen siis paljon kauemmin! Eikä kyse ole siitä että tämä olisi joku kilpailu. Vaan siitä että myöntää asioita itselleen ja näin paraneminen voi kunnolla alkaa. Lopettaa vähättelyn ja katsoo asioita suoraan silmiin.