KESKUSTELUFOORUMI

Tässä vähän omaa tarinaani, voi olla, etten jaksa kirjoittaa kuin pienen osan tästä pitkästä kärsimyksestä. Takana 27 vuotta yhteiseloa täydellisen narsistin kanssa. Kaikki tyypilliset piirteet löytyy: on erittäin manipuloiva, valehtelee, on mm. itse ilmoittanut ylpeänä ettei hänellä ole tunteita. Tarpeen vaatiessa osaa kyllä esittää tunnetiloja hyvin vakuuttavasti. Hän ei pyydä koskaan anteeksi, vika on aina minussa, kun tulee riitaa. Ei välitä kenestäkään muusta kuin itsestään. Hänellä ei ole ystäviä, voi olla jonkun kanssa ns. hyvissä väleissä niin kauan kuin hyötyy siitä itse. Hän on varakas ja on sitä mieltä, että raha on tärkeintä elämässä. Voisin listata lukuisia esimerkkejä hänen käytöksestään, mutta lista on niin pitkä, että en sitä nyt jaksa. Vuosien aikana on tietysti ollut hyviäkin aikoja, mutta vain huonot muistot pysyy mielessä.
Itse olen jo vuosia sitten joutunut eroon kaikista nuoruuden ystävistäni eikä minulla ole ketään kenelle voisin kertoa tätä tarinaa. Työpaikan kahvipöydässä ei oikein viitsi eikä kehtaa.

Tällä hetkellä tilanne on se, että olen yksin kotona, koska hän lähti ovet paukkuen heti kun olin tullut töistä kotiin. Olen kyllä väsyneenä ilkeä, mutta myönnän sen ja pyydän anteeksi. Nyt hän ei ottanut puhelinta mukaan eikä kuitenkaan minulle vastaisi, kun on taas niin loukkaantunut. Pelkään mitä hän seuraavaksi keksii sillä aikaa kun olen töissä; kaikki on mahdollista. Voi olla lukot vaihdettu ja mun tavarat heitetty ulos. Hän kun etätöissä niin on aikaa tehdä mitä haluaa. Pelottaa todella paljon, mutta ei ole ketään läheistä kelle kertoa. En osaa tätä nyt paremmin kuvata; koko kesä on ollut huonoa aikaa ja narsistin käytös vaan pahenee. Joskus aikaisemmin meni välillä hyvin pitkiäkin aikoja, nyt niitä hyviä jaksoja ei enää ole lainkaan.

En voi soittaa tai mennä terapiaan tms. kun joudun kaikki menot selvittämään tarkasti ja kuitit pitää myös näyttää.

Jatkan tätä vielä nyt illan pimetessä. Edelleen olen yksin kotona; ei mitään tietoa, koska hän tulee. Ja tietää erittäin hyvin, että odotan. Se on osa kostoa, ettei ilmoita mitään. Mietin, pitäiskö olla huomenna pois töistä, kun tämä narsistini laskee kaiken sen varaan, että olen pois kotoa päivän.

Joku oli tuolla parisuhdefoorumilla todennut narsistista näin ”Omaan itseen kohdistuvat loukkaukset eivät unohdu eivätkä jää kostamatta.” Se pitää paikkansa ja sen vuoksi nyt pelottaakin, mikä on kosto tällä kertaa. Hän on joskus leuhkinut, ettei hänellä ole omaatuntoa, niin mitä vaan voi tapahtua.

Moi. Kirjoitan sulle tueksi. Tiedän että se on tosi tärkeää, koska sulla on varmaan todella yksinäinen olo tuon tilanteen kanssa. En ole alan asiantuntija, mutta olen selvittänyt asioita ja saanut siitä itse paljon apua. Suosittelen samaa sullekin. Linkkasin juuri tuonne keskustelupuolelle muutaman videon, jotka avasi minun ja kumppanini (kumpikaan meistä ei ole narsisti) ymmärrystä asiaan todella suuresti.

Kysynkin sinulta: mikä saa sinut jäämään suhteeseen henkilön kanssa jota pelkäät?