ero 15v suhteesta narsistista, pikku hiljaa uusi elämä...
Lähetetty: 11 Loka 2020, 23:13
Kerron tarinani... koska.. toivon saavani täältä näkökantoja, vertaistukea.. teidän kommentteja..
Tarinani on tuore vaikka sen historia pitkä... Olen siis juuri eronnut narsistisesta ex miehestäni... ja eron kynnyksellä tajunnut että hän on narsisti.
2kk sitten avasin kotonamme koneen ja omaan sähköpostiini mennessäni avautuikin exmieheni sähköposti.
Ajattelin että jos vilaisen vain lähettäjät niin eihän siinä mitään pahaa ole. Ja kappaas..
Paljastui että mieheni on käynyt maksullisissa naisissa ja tarjonnut palveluita itse.
Olemme olleet 15v yhdessä. Yksi lapsi.
Vuosi sitten minulle paljastui ex miehen valtava velkahelvetti josta minulla ei ollut hajuakaan. Oli kuulemma joutunut pikavippi kierteeseen.
Tein kaikkeni, soitin velkaneuvontoihin, selvitin asioita ja sanoin että nyt taistellaan, lapsemmekin puolesta. Kyllä me tästä selviämme.
Ex mieheni valehteli että sisarukset ei saanut taattua heille lainaa, miten kaikki menee pieleen jos joutuu ulos ottoon, miten surkeasti elämämme menee. Ruinasi että eikö minulla ole jotain keinoa, varmasti on (silloin en tätä tajunnut mutta kun viestejä luin myöhemmin..)
Sukulaiseni tuli apuun koska oli myös ystävystynyt ex mieheni kanssa ja halusi meille parasta. Hän oli itse vakavasti sairas ja kertoi silloin ennen rahojen antoa ainoastaan ex miehelleni että heille on tulossa vauva.
Kun sovimme että minä katson tilitietoja, exäni näytti niitä vihaisena pitkin hampain ja heitti vielä selän takanani että "maksullisista naisistako etsit tietoa". Todella härskiä..
Sovimme että katson tilitietoja säänöllisesti. Aina kun yritin niin hän suuttui, viskasi puhelintaan että katso tuosta/ milloin verkkopankki oli rikki/ milloin oli huono pv jne. Usein suuttui. Kerroin miten yritin vain auttaa.
Hän oli suuttuessaan mykkäkoulua aina, ei puhunut... kaikki nämä 15v. Minä välillä huusin kaiken pihalle ja hän oli vain hiljaa. Tai sitten hän räjähti ja viskoi tavaroita.
Menin perheneuvolaan lapseni vuoksi. Arasti siellä kysyin että voinki puhua parisuhteestani. Siitä lähtien tapasin psykologia kuukauden välein, keskustellen parisuhteestani. Pyysin myös exääni mukaan mutta hän ei lähtenyt, annoin hänelle myös mahdollisuuden yksin käydä mutta ei.
Kun exäni ei muuttunut, kesän mittaan minua alkoi ahdistaa olla kotona... meillä ei ollut enää mitään, vuoden aikana karsiutui pois kaikki yhteinen. Enää emme edes saunoneet yhdessä - se oli meidän juttu ja paikka keskustella asioista.. Aloin työstää ajatusta avioerosta.
Sanoin siitä myös ex miehelleni. Mutta ex halusi odottaa nyt vuoden loppuun kunnes saa luottotiedot takaisin, sitten päättäisimme. Hän ottaisi myös lainan jolla maksaisi sukulaiselle takaisin.
Ja niin.. vuosi siitä paljastui että minkä takia hän oli alunperin velkaantuntu. Maksullisten naisten.
Hänellä oli myös oma ilmoitus netissä missä etsi salaseuraa, päivitetty muutamaa pv ennen kuin sain tietää.
Tajusin heti että hän varmasti oli pettänyt minua kaikki nuo 15 vuotta. Koska suhteen alkutaipaleella jäi kiinni seksin vonkumisesta toiselta naiselta. Silloin annoin anteeksi.
Kun näin viestit... ajattelin että nyt olen hiljaa. Otin itselleni todisteet koska en ollut uskoa. Kerroin läheiselleni.
Edellisenä iltana olimme puhuneet että avioero tulee jossain vaiheessa, exäni sanoi ettei ikinä ole pettänyt minua.
Laitoin psykologille viestin, näimme 5pv päästä siitä kun sain tietää. Oli vaikea olla hiljaa.. mutta ajattelin että jos hän on kusettanu mua kaikki nää vuodet. Niin kyllä mä pystyn... Hän oksetti minua henkisesti ja fyysisesti erittäin paljon.
Psykolgin luo kun menin... kerroin kaiken ja tuli karua tekstiä.. Minua on vahvasti manipuoloitu vuosia. Exäni on narisistinen, persoonallisuushäiriöinen.
Kun se sanotaan yks kaks päin naamaa.. maailmani mureni siihen. Tuhannet ajatukset valtaa pään ja lopulat ei tule muutakun itkua.
Psykologi neuvoin että pakkaan huomaamatta tavarani ja lähden suhteestamme heti, enkä enää ikinä palaisi kotiin. Ero nyt ja heti.
Ex puolisoni sukulaiset auttoivat minua (omani asuvat kaukana). Seuraavana yönä odotin että hän nukahtaa. Pakkasin omani, lapseni ja lemmikkimme tärkeimmät tavarat. Jemmasin ne ettei exäni vahingossakaan näe.
Sukulaiset tuli aikasin aamulla hakemaan. Lähdimme exän huomaamatta. Ja laitoin hänelle tekstiviestin perään missä kerroin että tämä on nyt loppu. Tiedän kaiken enkä ikinä enää palaa. Lasta en häneltä vie mutta suhteemme on loppu.
Exäni raivostui, syytteli, uhkailu ja uhkasi mennä tekemään itse murhan. (itsemurhalla hän oli useaseti riidellessäme uhkaillut, hänen sukulaisensa oli tehnyt niin joten tiesi että pelkään sitä). Minulla oli koko ajan tämän ihanan psyokologin tuki. Soitimme poliisit exän luo.
Alku oli vaikeaa, syyttelyä, uhkailua. mm. miksi en jutellut kuin aikuiset, minä riistän lapsemme, pilaan kaiken, ylireagoin, ammattilaiset ei tiedä mtn. Mutta psykologi auttoi minua.
TIlanne oli pelottava ja epätodellinen.
Seuraavana päivänä soitin exälleni, hän myönsi pettäneensä kaikki nämä vuodet muttei koko aikaa. Kun kysyin mitkä oli ne vuodet kun ei - hän ei osannut sanoa. Hän myös "pahoitteli" ja manipuloi tulemaan takaisin vielä 3kk ajaksi (että saa luottotiedot).
Ensin meinasinkin lähteä kunnes pysähdyin, mietin puhelin ja tajusin että hän tekee juuri niin.
Kun sanoin ei, alkoi uhkailu ja uhittelu, syyttely.
Viikon asuin sukuaisissa, viikon jälkeen asuin jo omassa kodissani lapseni ja lemmikkini kanssa.
Kuukauden jälkeen olin hoitanut muutot, tuet, lapsen asioita, avioeron, muuttoon liittyviä sopimuksia, tukien hakuja jne jne.
Samalla tuli uhkailua, syyttelyä. Ympäri pyöreitä selityksiä.. hän sanoi että voidaan puhua avoimesti, mitä vaan voit kysyä. Sitten kun tein niin, sanoin suoriksi niin alkoi uhkailu ja syyttely. Viestittelin hänen kanssaan koska puhelimitse hän pystyisin manipuloimaan.
Nyt tuosta on 2kk.. lapsi näkee isäänsä sovitusti. Kun olen exääni nähnyt ja tiedän... niin järkyttävintä on että hän voi valehdella päin naamaa silmiää räpäyttämättä. Myös ulkoisesti ei koskaan, ikinä uskoisi hänestä näitä asioita.
Olen tajunnut myös miten helppo kohde olin hänelle. Kiltti ja herttainen, tuin häntä kaikessa, kannustin.. pyöritin arkea.
Käytti taloudellisesti hyväksi. Aina kun kysyin kaikki meidän suhteessa oli hyvin. Talous asioista puhuin vuosia, meistä yritin puhua vuosia. Kaikki oli aina hyvin. Hän oli todella suunitelmallinen, kikkaili raha asioiden kanssa, naisten tapaamisten kanssa..
Oloni on rikki. Ihan kuin puukkoa olisi väännetty selässä vuosia ja naureskeltu.
Tunteet heittelee vieläkin jonkin verran... välillä ahdistaa.. välillä olen toiveikas.. kunnes taas mietin voinko ikinä vielä saada perhettä, kelpaanko tälläisenä kenellekkään, uskallanko enää luottaa kehenkään... voinko jollekkin vain minä riittää juuri tälläisena. Välillä olen niiin vihainen.
Kukaan sukulainen ei olisi ikinä uskonut hänestä, ei kukaan. Edes minun on vaikea käsittää kun katson häntä...
Elämässäni on paljon hyvää, työ, ihana uusi koti, lapsi, lemmikki, ystävät, suku...
Mutta antakaa vinkkejä. Miten huoltajuus asiat teillä on menneet? kauanko menee että uskaltaa taas katsoa elämää jonkun kanssa (minulla ei todellakaan ole kiire)? miten suhde exään...
Kauanko uhrilla menee että selviää tästä kaikesta... kuinka pitkiä terapianne ovat olleet.. miten teillä tulevaisuus kantaa... olenko aivan rikki koko elämäni.. jääkö tästä ikuisia henkisiä vammoja.. toki terapiani jatkuu/alkaa tämän myötä uudella tavalla..
Miten kohdata exää jatkossa? miten saada muut tajuamaan mikä hirviö hän on?
Antakaa vinkkejä, kommentteja... ihan mitä vaan..'
Tämä on minun tarinaani.. voi kun olisin tajunnut kaiken aiemmin... nyt tulee välähdyksiä että tajuan milloin hän manipuloi missäkin..
Tarinani on tuore vaikka sen historia pitkä... Olen siis juuri eronnut narsistisesta ex miehestäni... ja eron kynnyksellä tajunnut että hän on narsisti.
2kk sitten avasin kotonamme koneen ja omaan sähköpostiini mennessäni avautuikin exmieheni sähköposti.
Ajattelin että jos vilaisen vain lähettäjät niin eihän siinä mitään pahaa ole. Ja kappaas..
Paljastui että mieheni on käynyt maksullisissa naisissa ja tarjonnut palveluita itse.
Olemme olleet 15v yhdessä. Yksi lapsi.
Vuosi sitten minulle paljastui ex miehen valtava velkahelvetti josta minulla ei ollut hajuakaan. Oli kuulemma joutunut pikavippi kierteeseen.
Tein kaikkeni, soitin velkaneuvontoihin, selvitin asioita ja sanoin että nyt taistellaan, lapsemmekin puolesta. Kyllä me tästä selviämme.
Ex mieheni valehteli että sisarukset ei saanut taattua heille lainaa, miten kaikki menee pieleen jos joutuu ulos ottoon, miten surkeasti elämämme menee. Ruinasi että eikö minulla ole jotain keinoa, varmasti on (silloin en tätä tajunnut mutta kun viestejä luin myöhemmin..)
Sukulaiseni tuli apuun koska oli myös ystävystynyt ex mieheni kanssa ja halusi meille parasta. Hän oli itse vakavasti sairas ja kertoi silloin ennen rahojen antoa ainoastaan ex miehelleni että heille on tulossa vauva.
Kun sovimme että minä katson tilitietoja, exäni näytti niitä vihaisena pitkin hampain ja heitti vielä selän takanani että "maksullisista naisistako etsit tietoa". Todella härskiä..
Sovimme että katson tilitietoja säänöllisesti. Aina kun yritin niin hän suuttui, viskasi puhelintaan että katso tuosta/ milloin verkkopankki oli rikki/ milloin oli huono pv jne. Usein suuttui. Kerroin miten yritin vain auttaa.
Hän oli suuttuessaan mykkäkoulua aina, ei puhunut... kaikki nämä 15v. Minä välillä huusin kaiken pihalle ja hän oli vain hiljaa. Tai sitten hän räjähti ja viskoi tavaroita.
Menin perheneuvolaan lapseni vuoksi. Arasti siellä kysyin että voinki puhua parisuhteestani. Siitä lähtien tapasin psykologia kuukauden välein, keskustellen parisuhteestani. Pyysin myös exääni mukaan mutta hän ei lähtenyt, annoin hänelle myös mahdollisuuden yksin käydä mutta ei.
Kun exäni ei muuttunut, kesän mittaan minua alkoi ahdistaa olla kotona... meillä ei ollut enää mitään, vuoden aikana karsiutui pois kaikki yhteinen. Enää emme edes saunoneet yhdessä - se oli meidän juttu ja paikka keskustella asioista.. Aloin työstää ajatusta avioerosta.
Sanoin siitä myös ex miehelleni. Mutta ex halusi odottaa nyt vuoden loppuun kunnes saa luottotiedot takaisin, sitten päättäisimme. Hän ottaisi myös lainan jolla maksaisi sukulaiselle takaisin.
Ja niin.. vuosi siitä paljastui että minkä takia hän oli alunperin velkaantuntu. Maksullisten naisten.
Hänellä oli myös oma ilmoitus netissä missä etsi salaseuraa, päivitetty muutamaa pv ennen kuin sain tietää.
Tajusin heti että hän varmasti oli pettänyt minua kaikki nuo 15 vuotta. Koska suhteen alkutaipaleella jäi kiinni seksin vonkumisesta toiselta naiselta. Silloin annoin anteeksi.
Kun näin viestit... ajattelin että nyt olen hiljaa. Otin itselleni todisteet koska en ollut uskoa. Kerroin läheiselleni.
Edellisenä iltana olimme puhuneet että avioero tulee jossain vaiheessa, exäni sanoi ettei ikinä ole pettänyt minua.
Laitoin psykologille viestin, näimme 5pv päästä siitä kun sain tietää. Oli vaikea olla hiljaa.. mutta ajattelin että jos hän on kusettanu mua kaikki nää vuodet. Niin kyllä mä pystyn... Hän oksetti minua henkisesti ja fyysisesti erittäin paljon.
Psykolgin luo kun menin... kerroin kaiken ja tuli karua tekstiä.. Minua on vahvasti manipuoloitu vuosia. Exäni on narisistinen, persoonallisuushäiriöinen.
Kun se sanotaan yks kaks päin naamaa.. maailmani mureni siihen. Tuhannet ajatukset valtaa pään ja lopulat ei tule muutakun itkua.
Psykologi neuvoin että pakkaan huomaamatta tavarani ja lähden suhteestamme heti, enkä enää ikinä palaisi kotiin. Ero nyt ja heti.
Ex puolisoni sukulaiset auttoivat minua (omani asuvat kaukana). Seuraavana yönä odotin että hän nukahtaa. Pakkasin omani, lapseni ja lemmikkimme tärkeimmät tavarat. Jemmasin ne ettei exäni vahingossakaan näe.
Sukulaiset tuli aikasin aamulla hakemaan. Lähdimme exän huomaamatta. Ja laitoin hänelle tekstiviestin perään missä kerroin että tämä on nyt loppu. Tiedän kaiken enkä ikinä enää palaa. Lasta en häneltä vie mutta suhteemme on loppu.
Exäni raivostui, syytteli, uhkailu ja uhkasi mennä tekemään itse murhan. (itsemurhalla hän oli useaseti riidellessäme uhkaillut, hänen sukulaisensa oli tehnyt niin joten tiesi että pelkään sitä). Minulla oli koko ajan tämän ihanan psyokologin tuki. Soitimme poliisit exän luo.
Alku oli vaikeaa, syyttelyä, uhkailua. mm. miksi en jutellut kuin aikuiset, minä riistän lapsemme, pilaan kaiken, ylireagoin, ammattilaiset ei tiedä mtn. Mutta psykologi auttoi minua.
TIlanne oli pelottava ja epätodellinen.
Seuraavana päivänä soitin exälleni, hän myönsi pettäneensä kaikki nämä vuodet muttei koko aikaa. Kun kysyin mitkä oli ne vuodet kun ei - hän ei osannut sanoa. Hän myös "pahoitteli" ja manipuloi tulemaan takaisin vielä 3kk ajaksi (että saa luottotiedot).
Ensin meinasinkin lähteä kunnes pysähdyin, mietin puhelin ja tajusin että hän tekee juuri niin.
Kun sanoin ei, alkoi uhkailu ja uhittelu, syyttely.
Viikon asuin sukuaisissa, viikon jälkeen asuin jo omassa kodissani lapseni ja lemmikkini kanssa.
Kuukauden jälkeen olin hoitanut muutot, tuet, lapsen asioita, avioeron, muuttoon liittyviä sopimuksia, tukien hakuja jne jne.
Samalla tuli uhkailua, syyttelyä. Ympäri pyöreitä selityksiä.. hän sanoi että voidaan puhua avoimesti, mitä vaan voit kysyä. Sitten kun tein niin, sanoin suoriksi niin alkoi uhkailu ja syyttely. Viestittelin hänen kanssaan koska puhelimitse hän pystyisin manipuloimaan.
Nyt tuosta on 2kk.. lapsi näkee isäänsä sovitusti. Kun olen exääni nähnyt ja tiedän... niin järkyttävintä on että hän voi valehdella päin naamaa silmiää räpäyttämättä. Myös ulkoisesti ei koskaan, ikinä uskoisi hänestä näitä asioita.
Olen tajunnut myös miten helppo kohde olin hänelle. Kiltti ja herttainen, tuin häntä kaikessa, kannustin.. pyöritin arkea.
Käytti taloudellisesti hyväksi. Aina kun kysyin kaikki meidän suhteessa oli hyvin. Talous asioista puhuin vuosia, meistä yritin puhua vuosia. Kaikki oli aina hyvin. Hän oli todella suunitelmallinen, kikkaili raha asioiden kanssa, naisten tapaamisten kanssa..
Oloni on rikki. Ihan kuin puukkoa olisi väännetty selässä vuosia ja naureskeltu.
Tunteet heittelee vieläkin jonkin verran... välillä ahdistaa.. välillä olen toiveikas.. kunnes taas mietin voinko ikinä vielä saada perhettä, kelpaanko tälläisenä kenellekkään, uskallanko enää luottaa kehenkään... voinko jollekkin vain minä riittää juuri tälläisena. Välillä olen niiin vihainen.
Kukaan sukulainen ei olisi ikinä uskonut hänestä, ei kukaan. Edes minun on vaikea käsittää kun katson häntä...
Elämässäni on paljon hyvää, työ, ihana uusi koti, lapsi, lemmikki, ystävät, suku...
Mutta antakaa vinkkejä. Miten huoltajuus asiat teillä on menneet? kauanko menee että uskaltaa taas katsoa elämää jonkun kanssa (minulla ei todellakaan ole kiire)? miten suhde exään...
Kauanko uhrilla menee että selviää tästä kaikesta... kuinka pitkiä terapianne ovat olleet.. miten teillä tulevaisuus kantaa... olenko aivan rikki koko elämäni.. jääkö tästä ikuisia henkisiä vammoja.. toki terapiani jatkuu/alkaa tämän myötä uudella tavalla..
Miten kohdata exää jatkossa? miten saada muut tajuamaan mikä hirviö hän on?
Antakaa vinkkejä, kommentteja... ihan mitä vaan..'
Tämä on minun tarinaani.. voi kun olisin tajunnut kaiken aiemmin... nyt tulee välähdyksiä että tajuan milloin hän manipuloi missäkin..