Narsisti vai jotain muuta?
Lähetetty: 12 Marras 2020, 09:52
Tilanne on se, että 3v suhde tähän mieheen on nyt loppumassa. Yritän löytää voimi tähän, ja pää on ihan sekaisin.
Alussa hän oli liian hyvä ollakseen totta, ja niinhän se olikin. Olin juuri eroamassa, ja lankesin tietty täysillä. Rakastuin aidosti, ja olin niin onnellinen.
3kk päästä tuli eka varoitusmerkki - hän kilahti koska olin kaverin kanssa ulkona ja meidän piti tavata klo x hänen kanssa. Olin hyväntuulinen ja vähän huppelissa, soitin sille että oon n20min myöhässä.
Siitä alkoi mykkäkoulu. Noh, ajattelin että se oli kertaluontoinen juttu. Eipä ollut. Sehän eskaloitui ihan hulluna siitä.
Piti ottaa valokuvia tasaisin välierin, joskus myös klo 4 yöllä todistaakseni etten ole kenenkään kanssa. En saanut juoda yhtään alkoholia jos hän ei ollut paikalla. En saanut tavata ystäviä missään muualla kuin kotona. Kaikki puhelut piti äänittää. Puhelinlistat piti tilata hänelle nähtäväksi. En saanut missata puheluita häneltä. En saanut käydä lounaalla työkavereiden kanssa. Puhua miehille (edes töissä). En saanut käydä kaupassa. Tai viemässä roskia (naapurin miehet, te tiedätte..) Ja huom, koko tämän ajan otin niitä valokuvia tasaisin välierin. Jos menin nukkumaan esim töitten jälkeen, se piti videoida.
Se mikä on niin hullua on se, että kaikki voi olla tosi hyvin ja sitten jokin ihan mini asia voi trigata kaiken. Esim että kysyn tulevaisuudesta. Tein sen virheen että kysyin mikä meillä olisi budjetti jotta voisin katsoa asuntoja meille. Olin golddiggeri ja hyväksikäyttäjä, ja koko viikko pilalla.
Olen itse tehnyt väärin häntä kohtaan suhteemme alussa, valehtelin yhdestä asiasta josta jäin kiinni. Ja tämä on kuulema se syy siihen että tilanne on ollut tämä. Hän heittää sen esiin joka kerta kun on jotain. Tai jos kaikki onkin hyvin, hän saattaa yhtäkkiä ottaa tämän puheeksi ja silloin tiedän että on taas tulossa ainakin viikon helvetti.
Hän syytti minua valehtelusta kun en muistanut detalitasolla 10v vanhoja asioita, jotka liittyi minuun ja exääni. Hän kaiveli vanhoja viestejä FBstä josta kävi ilmi että "valehtelin", kun tosiasiassa en kertakaikkiaan muistanut niitä detaleja. Hän pakotti lähettämään ihan hirveitä viestejä miehelle jonka kanssa hän luuli että minulla oli ollut suhde. Poisti miespuoliset ystävät somesta, enkä tietenkään saanut käyttää somea ta whatsappia.
Tämä lista vaan jatkuu ja jatkuu.
Nyt mulla on tullut vihdoin ja viimein pohja vastaan. En enää jaksa olla onneton. Olen sairastunut psyykkisesti itse, ja olen aika heikossa hapessa. Olen itsetuhoinen. En vaan tiedä mistä löydän voimia tähän. Olenko mä aiheuttanut tämän? Olisiko kaikki ollut hyvin jos en olisi silloin valehdellut? Ylireagioinko? Olenko liian vaativa?
En tiedä enää mikä on normaalia ja mikä ei.
Alussa hän oli liian hyvä ollakseen totta, ja niinhän se olikin. Olin juuri eroamassa, ja lankesin tietty täysillä. Rakastuin aidosti, ja olin niin onnellinen.
3kk päästä tuli eka varoitusmerkki - hän kilahti koska olin kaverin kanssa ulkona ja meidän piti tavata klo x hänen kanssa. Olin hyväntuulinen ja vähän huppelissa, soitin sille että oon n20min myöhässä.
Siitä alkoi mykkäkoulu. Noh, ajattelin että se oli kertaluontoinen juttu. Eipä ollut. Sehän eskaloitui ihan hulluna siitä.
Piti ottaa valokuvia tasaisin välierin, joskus myös klo 4 yöllä todistaakseni etten ole kenenkään kanssa. En saanut juoda yhtään alkoholia jos hän ei ollut paikalla. En saanut tavata ystäviä missään muualla kuin kotona. Kaikki puhelut piti äänittää. Puhelinlistat piti tilata hänelle nähtäväksi. En saanut missata puheluita häneltä. En saanut käydä lounaalla työkavereiden kanssa. Puhua miehille (edes töissä). En saanut käydä kaupassa. Tai viemässä roskia (naapurin miehet, te tiedätte..) Ja huom, koko tämän ajan otin niitä valokuvia tasaisin välierin. Jos menin nukkumaan esim töitten jälkeen, se piti videoida.
Se mikä on niin hullua on se, että kaikki voi olla tosi hyvin ja sitten jokin ihan mini asia voi trigata kaiken. Esim että kysyn tulevaisuudesta. Tein sen virheen että kysyin mikä meillä olisi budjetti jotta voisin katsoa asuntoja meille. Olin golddiggeri ja hyväksikäyttäjä, ja koko viikko pilalla.
Olen itse tehnyt väärin häntä kohtaan suhteemme alussa, valehtelin yhdestä asiasta josta jäin kiinni. Ja tämä on kuulema se syy siihen että tilanne on ollut tämä. Hän heittää sen esiin joka kerta kun on jotain. Tai jos kaikki onkin hyvin, hän saattaa yhtäkkiä ottaa tämän puheeksi ja silloin tiedän että on taas tulossa ainakin viikon helvetti.
Hän syytti minua valehtelusta kun en muistanut detalitasolla 10v vanhoja asioita, jotka liittyi minuun ja exääni. Hän kaiveli vanhoja viestejä FBstä josta kävi ilmi että "valehtelin", kun tosiasiassa en kertakaikkiaan muistanut niitä detaleja. Hän pakotti lähettämään ihan hirveitä viestejä miehelle jonka kanssa hän luuli että minulla oli ollut suhde. Poisti miespuoliset ystävät somesta, enkä tietenkään saanut käyttää somea ta whatsappia.
Tämä lista vaan jatkuu ja jatkuu.
Nyt mulla on tullut vihdoin ja viimein pohja vastaan. En enää jaksa olla onneton. Olen sairastunut psyykkisesti itse, ja olen aika heikossa hapessa. Olen itsetuhoinen. En vaan tiedä mistä löydän voimia tähän. Olenko mä aiheuttanut tämän? Olisiko kaikki ollut hyvin jos en olisi silloin valehdellut? Ylireagioinko? Olenko liian vaativa?
En tiedä enää mikä on normaalia ja mikä ei.