KESKUSTELUFOORUMI

Nyt pitää jo avautua ja hakea näkemystä oman pään ulkopuolelta.
Oma narsistisia piirteitä omaava ex-sulhoni on vuosien patologisen valehtelun ja useiden naisien kanssa hääräämisen selkäni takana jälkeen vannonut että nyt hän on lopettanut kaikki suhteet, työstävänsä omaa muutosta ja ennen kaikkea että haluaa muuttua, haluaa rakentaa meidän välit kuntoon uudelleen ja sen vuoksi vannonut olevansa rehellinen vaikka miten sattuisi puhua totta. Olen hänelle luvannut olla tukena jos ja kun se minulle sopii ja siten miten minulle sopii. Meillä oli paljon henkistä väkivaltaa, mikä pahimmillaan on ollut kotiin tunkeutumista, loputtomia hämmentäviä riitoja, uhkailuja, varjostamista, tavaroiden penkomista, sosiaalisen elämän rajoittamista, syyllistämistä, syyttämistä, pakottamista ja käskemistä jne.
Tämän seurauksena vaikka välitän hänestä paljon, rakastan yhä häntä ja sitä hyvää mitä meidän välillä parhaimmillaan oli (ja mitä hän nyt peräänkuuluttaa että se olisi mahdollista saavuttaa), niin myös pelkään häntä. Minulla on vaikea luottaa ja tiedän että omat väkivallan sietorajani ovat hämärtyneet..etten tunnista enää ns mikä on normaalia ja mikä epänormaalia, tulkitsen ja ylitulkitsen kaikkea.
Olen epäillyt hänen Whatsup käyttäytymisestä että hänelle on jonkinlainen vähintään keskusteluyhteys johonkin naiseen (hänellä ei ole juurikaan ystäviä kehen pitäisi yhteyttä). Hän on kerta toisensa jälkeen kieltänyt asian ja vannonut puhuvansa totta. Mutta hänen käyttäytyminen muistuttaa samanlaista mitä oli kun hän pyöritti useita naisia yhtä aikaa ja kaikille vannoi odottavansa juuri tämän naisen yhteydenottoa Whatsupissa. Vaikka oikeasti hän kävi jatkuvaa monen naisen keskustelua läpi päivien.
Tästä tietysti on tullut itselleni epävarma olo kun tuntuu että kaikki ei täsmää hänen puheissaan ja omissa huomioissaan. Hän ei kuitenkaan millään tavoin ole yrittänyt näyttää minulle että puhuu totta. Niinpä yksi kerta kun näimme ja hänellä oli puhelin kädessä, niin kysyin että hei, voisitko näyttää ne whatsup keskustelut, että kenen kanssa olet viime aikoina jutellut. Kysyin rauhallisesti ja perustelin että minua on vaivannut asia jo tovin kuten olen sanonut ja jos hän on puhunut totta, niin eihän hällä ole mitään menetettävää. Kerroin myös että en vaadi näkemään mitään keskustelujen sisältöä, että kunhan ne henkilöt joiden kanssa on keskustellut ovat niitä kenelle on sanonut keskustelevansa.
Hänen reaktio oli hyvin dramaattisesti tyrmistyvä. Miten voin tehdä hänelle näin. Että hän kun vain haluaa asiat kuntoon niin pilaan kaiken. Ja että nyt olen hänelle henkisesti väkivaltainen. Miten hän ei voi ymmärtää miksi minun pitää tehdä näin. Pilata kaikki näin. Miten hän ei enää jaksa minua. Itse hämmenyin jo siitäkin että tähän asti se on ollut että hän on halunnut minut takaisin ja että minun sietokyky valheille, henkiselle väkivallalle jne on ollut se mikä on ollut koetuksella ja hän on yrittänyt uskotella haluavansa muutosta omaan elämään.
Pysyin itse rauhallisena perustellen että saisin itse siitä varmemman olon, että kaikkien valheiden jälkeen hän nyt olisi puhunut totta. Ja että hällä ei ole mitään menetettävää jos on tosiaan puhunut totta.
Tapaamisen tunnelma muuttui kuin veitsellä leikaten. Itse tietysti tulin johtopäätökseen että epäilykseni osuivat oikeaan. Jotain tovia myöhemmin mies luki minulle otetta yhdestä Whatsup keskustelusta. Hän jäi hetkeksi selkäni taaksen ja kun tämän tajusin niin siirryin hänen vierelle niin että näin miten hän juuri poisti jonkin whatsup keskustelun ja sen jälkeen alkoi näyttämään kenen kanssa on keskustellut.
Kun kysyin että minkä keskustelun hän poisti ja miksi. Hän alkoi räyhäämään minulle. Hän ei ollut poistanut mitään keskustelua. Että keksin taas koko jutun. Että hän ei tällaista tehnyt. Ja taas minä olin vaikea ja haastoin vain riitaa hänen kanssaan kun hän yrittää olla minulle ystävällinen.
Kun kerroin että näin että hän jotain poisti, että ei hän voi väittää että ei olisi niin tehnyt. Hän piti kantansa ehkä puoli tuntia. Näin hänen silmistä ja eleistä että hän valehteli ja olin hyvin turhautunut ja pettynyt että taas luotin häneen.
Lopulta hän myönsi poistaneensa keskustelun. Mutta hänen mukaansa tämä keskustelu oli alkukesän tinderlöytö. Kun pyysin tarkennusta että koska heillä oli ollut juttua (hän on vakaasti väittänyt että hän ei alkukesästä ole ollut tinderissä vaikka yksi hänen naisystävistä näin minulle väittikin), hän käänsi sen, että ei se ollutkaan alkukesää vaan keskikesää.
Kun ihmettelin että miten kuukausien takainen tuttavuus johon ei hänen mukaansa ole ollut mitään yhteyttä sen jälkeen on hänen kontakteissa viimeisimpien joukossa, niin hän väitti poistaneensa keskustelun keskustelujen loppupäästä. Mutta itse näin että poisto tapahtui alkupäästä. Hän vannoi että ei ole nähnyt ei kuullut henkilöstä sen jälkeen. Ja kertoi että keskustelu tämän kanssa oli pidemmän ajan takaa entä josta hän minulle luki otoksen. Muistutin että siitähän oli vain pari viikkoa aikaa kun hän oli tähän naiseen puolestaan ollut viimeksi yhteyksissä että millä logiikalla puolen vuoden takainen keskustelu on samassa yhteydessä parin viikon takaiseen. Lopulta mies myönsi että hänellä oli ollut uudestaan suhde tähän kesäiseen naiseen nyt syksyllä ja se oli yksi naisista kenet oli myöntänyt että on tapaillut kuukauden päivät ja lopettanut suhteen siinä vaiheessa kun on minulle vannonut muuttuvansa ja olevansa rehellinen.
Nyt kului viikko tuosta välikohtauksesta ja tänään oli tilanne, että minulla oli asiaa miehelle, joka vaati suht nopeaa vastausta. Hän ei lukenut laittamiani viestejä, joten soitin hänelle. Ei vastannut. Jossain vaiheessa häneltä tuli että ajaa autoa ja on menossa toiseen kaupunkiin ostoksille. Kirjoitus sisälsi useita kirjoitusvirheitä eli nopeasti kirjoitettu ja ei edelleenkään vastannut kysymykseeni joten soitin hänelle uudelleen kun näin hänen olevan aktiivinen Whatsupissa. Ei vastaa. Siinä vaiheessa aloin olemaan varma, että mies ei ole lähtenyt yksin ostoksille, että hänellä on jokin seuralainen mukana, kenen ei halua tietävän minusta.
Kerroin miehelle epäilykseni ja pyysin että hän olisi rehellinen kuten oli luvannut. Miehen vastaus oli taas minua syyllistävä ja miten minun pitää nyt miettiä että otanko hänet takaisin nyt ja heti vai mitä oikein teen. Tämä on ollut hänen tapansa välttää vastaavansa kysymyksiin mihin ei halua vastata. Syyllistämällä ja siirtämällä huomion jonnekkin toisaalle.
Tunsin taas miten luottamukseni mureni aivan pohjaan ja oma tunnemaailma romahti suohon. Etenkin kun meillä oli pohjalla ollut taas muutama hyvä päivä jotka olivat nostaneen pintaan kaikki muistot mitä on ollut vuosien aikana.
Miksi tätä kirjoitan? Kai siksi että koska olen lukemattomia kertoja antanut hänelle rajoja valehtelun suhteen. Avoimuuden puuttumisen suhteen. Henkisen väkivallan suhteen. Että jos vielä tällaista tapahtuu niin meidän välit oli siinä. Mutta joka kerta nöyrryn hänen selitysten edessä. Kun kertoo miten katuu, miten olen parasta mitä hänen elämässä on koskaan ollut, miten hän nyt haluaa muuttua ja hän on valmis tekemään mitä vain sen eteen..sillä ehdolla että saa minut itselleen.
Pelkään että tiedän vastauksen, mutta loppuuko tuo suo koskaan?

Vastaus kysymykseesi. Eihän tämä käytös lopu ikinä, kun on alkanut. Mutta takuulla pahemmaksi k a i k k i muuttuu. Ja sitten olet todella k***ssa, jos koukku on jo niin syvällä ja tiukassa ettet enää pääse irti omin voimin.

Nyt jos koskaan siis kannattaa itsensä kammeta ylös tuosta suosta, johon olet kovaa vauhtia uppoamassa...hetken ottaa koville, todella todella koville, mutta lopulta kun se vapaus koittaa, niin ymmärrät miten teit ainoan oikean teon itsellesi lähtemällä.

Toivon hitosti siis päättäväisyyttä, vahvuutta ja järjen ääntä sinne sinulle! Olisi niin kiva sanoa, että kyllä se siitä ja rakkaus voittaa ja muuta nättiä ja toiveikasta, mutta enpä siihen enää usko näiden tyyppien kanssa. Uusi tuore naiskontakti upeine häämöttävinä seksimahdollisuuksineen menee aina ykköseksi, oli tilanne parisuhteessa mikä hyvän. Ja jäämällä suhteeseen tämän asian hyväksyt ja myös sen, että ikuisesti kuuntelet paskapuheita seuloen totuutta sieltä seasta ja miettien onko missään tässä mitään järkeä. Todetaksesi kerta toisensa jälkeen, että ei h**i ole.

Hei, no eihän tuo peli lopu ikinä. Välillä voi hetkeksi tuota,, muutamaksi vuodeksikin. Mutta käytös ja muiden naisten vikittely palaa aikaa myöden. Ja ainakin suhdetta kalvaa ainainen epävarmuus.

Kiitos vastauksista. En epäile että ettekö olis asioista juurikin oikeassa.

Älä anna enää mahiksia. Kannattaa myös miettiä mitä rakkaus on. Rakastat ihmistä joka kohtelee sinua huonosti. Vai onko kyseessä sittenkin joku muu, kuten tottumus tai turvallisuuden tunne? Tai läheisestä irtautumisen vaikeus? Mulle rakkaus on vastavuoroista, rehellistä, toista tukevaa ja kannustavaa, reilua ja toisen etua ajattelevaa. Tuollainen suhde ei kuulosta itselleni rakkaudelta. Vaikka romantisoidusti riutuminen on muka rakkautta, niin todellisuudessa näin ei ole.

Eikä narsisti noudata mitään rajoja. Sen sijaan hän pyrkii ylittämään omasi, koska saa siitä vallan tunnetta.

Tee itsellesi suuri palvelus ja lähde. Saat paremman elämän. Takaan sen.

Olen samaa mieltä muiden kommentoijien kanssa, ehdottomasti vain lähteä tuosta suhteesta. Et sinä saa kunnollista elämää niin kauan kun hänen kanssaan olet.

Minä erosin viime vuoden vaihteessa ja en ole kertaakaan palannut takaisin. Exähän mulle sanoi ennen minun poismuuttoani, että hänen äitinsä oli hyvin itsevarmasti sanonut että miniä (minä) anelen kuitenkin kohta takaisin ja exä oli äidilleen sanonut ettei ota. Ja minä en kyllä palaisikaan vaikka olisi maailman ainoa mies kyseessä.

Minulle suhteesta poislähtemiseen toimi ponnahduslautana toinen mies. Pettäminen ei ole oikein - tiedetään, mutta tässä tapauksessa se oli käänteen tekevä merkitys. Tosin nyt yksi lapsista syyttää minua isänsä tavoin mm miesten pyörittelijäksi, valehtelijaksi - vaikken tiedä mistä valehtelen ja exä/lapsi eivät osaa kertoa ensimmäistäkään esimerkkiä mistä valehtelen vaan sanovat, että minä kyllä tiedän mistä valehtelen. Vaikkei minulla kyllä ole hajuakaan mitä minä heille valehtelen.

Exän tietämättä hain vuosia sitten opiskelemaan ja tämän myötä pääsin töihin. Viime vuonna hän sitten tympääntyi työntekooni ja kyseli (ensin uhriutuessaan) että kumman kanssa olen naimisissa hänen vai työn ja vastatessani että hänen kanssaan - vastauksena tuli ettei tunnu sille. Vaikka kyllä tein aivan tessin mukaisesti työtunnit. Siis täyttä listaa ja joskus toisinaan puuttui työntekijä niin tein tuplavuoroja mutta harvemmin.

Hyvänä esimerkkinä töistä; Jos minulla työt loppuivat vaikka klo 15 niin minun olisi pitänyt kymmenessä minuutissa olla kotona, vaikka työmatkaan autolla meni jo 15min, kun matkaa on 10kilometriä ja minun täytyi vielä työvaatteet vaihtaa. Minä töiden lisäksi hoidin kodin; pesin pyykit, imuroin, tein ruokaa... Hän huolehti lasten läksyt ja alkoi valittamaan sitä, että minä en koskaan auta lapsia läksyissä.

Teen siis kolmivuorotyötä ja kolmen viikon listaan kuuluu tessin mukaisesti 114 tuntia tehdä töitä että saa x määrän palkkaa. Herra alkoi valittamaan, kun ei ollut seksiä vuoteen. Mikähän tässä on syynä, onko minulla toinen mies vai mistä tämä johtuu. (hän piti minut niin kiireisenä opiskelujen valmistumisen jälkeen ettei minulla ollut tuollaiselle aikaa, mutta mielenkiintoista että hän kehtaa minua syyllistää) Kerroin, että työ on kuluttavaa ja minua siksi väsyttää, etten minä jaksa miettiä tuollaista. Olin oikeasti raskaalla osastolla töissä joka oli todella kuluttavaa ja uuvuttavaa ja muutenkin tein paljon hommia töissä ja töiden lisäksi kotona mitä hän ei todellakaan ymmärtänyt.

Sitä jaksoi mainostaa kuinka HÄN KYLLÄ TIETÄÄ minkälaista on vanhusten hoito, kun HÄN ON OLLUT siellä ja täällä ja tuolla samoja hommia tekemässä töitä. Kyllä HÄN TIETÄÄ. Minä toistin aina samoja vastauksia hänen kysellessään samoja kysymyksiä. Ymmärrystä ei ollut eikä varsinkaan tullut. Joka kerta kysellessään samoja asioita ja huomasin, että alkoi tulemaan kierteleviä kysymyksiä joihin huomaamattani vastaus muuttui ja ihmettelin jatkossa miksi hän toistaa samoja kysymyksiä ja minä toistin samoja vastauksia. Hän siis yritti saada minut puhumaan itseni pussiin. Sitten hän väittää minua valehtelijaksi, kun ei saa selkeitä vastauksia.

Sitten alkoi syyttämään minua siitä kun vastaukseni aina vaihtuivat - no hänelläpä vaihtui myös kysymykset. Ja alkoi haukkumaan minua todella ikävillä sanoilla, kun seksiä ei ollut. Hän nosti itsensä korokkeelle - aivan sama mikä asia kyseessä. Eli seksiinkään hänen ei tarvinnut tehdä aloitetta. Valittaa kun seksiä ei ole ja sitten kun yritän tehdä aloitetta niin herralle ei kelvannutkaan säälip**lu. Sitä jaksoi koko vuoden toitottaa.

Tämä suo narskun kanssa ei lopu, jos et ota ja lähde siitä suhteesta pois. Minulla on helpottanut, ettei tarvitse sitä ihmistä seurata läheltä joka päivä saman katon alla. Tosin nyt on huoli, että miten hän lapset kääntää puolelleen. Osan on jo saanutkin...