Hooverointi onnistui ja tekis tässä mieli hakata päätä seinään
Lähetetty: 06 Joulu 2020, 08:22
Tässä tapahtui niin, että annoin taas yhden mahdollisuuden monen kk eron jälkeen. Että jos pystyisin omalla käytökselläni jotenkin muuttamaan käsikirjoitusta ja tulla ehkä jopa toimeen hänen kanssaan. Kun viestittelyt ja puhelinkeskustelut meni ihan hyvin jne. Ja nousi taas se toivo saada asioita selväksi ja jotenkin kohdilleen päässäni. Ei välttämättä mitään seurustelua, mutta joku selvyys asioihin kuitenkin.
No. Periaatteessa asiat ovat enemmän selvinny, koska tajuan ettei tästä tule mitään ikinä. Kävelen jo nyt munankuorilla ja pelkään hänen jatkuvaa kritiikkiä kaikesta. Ja sitten alan sähläämään ihan tavallisissa jutuissa enkä halua enää tehdä mitään. Siis jotenkin lamaannun. Huomaan oman välittömyyteni ja hyväntuulisuuteni häviävän taivaan tuuleen, kun hän kohtelee mua kuin ilmaa tai sitten huomauttelee kaikesta. Jatkuvaa sanomista mun kodista, lemmikeistä, minusta tietenkin, seksistä ja kertaakaan ei tullut suusta mitään positiivista eikä kiitosta koko aikana!!! Ulkomuoto on ainoa mitä ei ole kritisoinut, sitä olen jopa ihmetellyt. Mutta kaikki suhteessa olevat hyvät keskustelut, huumori, lämpö on poissa.
Aluksi luulin ehkä tuota käytöstä varautuneeksi ja että se siitä tutustumisen myötä helpottuu, mutta ainakaan mua kohtaan ei tunnu löytyvän enää mitään normaalia suhtautumista. Siis tyyppi on täynnä pelkkää ylimielisyyttä ja halveksuntaa ja tuntuu että minä olen se kohde nro 1 johon nyt suoltaa tuota pahaa oloa. Tästä kun sanoin niin jauhoin taas samaa paskaa mitä ei enää kuuntele ja olen hullu ym. Nyt tyyppi nukkuu mun kodissa ja pelkään tuota hetkeä kun herää ja nousee kylvämään tuota ikävää fiilistä. En tiiä mikä hän on, mutta joku hyvin outo tapaus kylläkin. Ihan kuin kaikki inhimillisyys ja käytöstavat ois hänestä poispyyhitty. Enkä halua jatkossa enää olla missään tekemisissä, koska mun ihmissuhdetaidot ei riitä tähän yksipuoliseen ystävällisyyteen, kun toinen ei yritä yhtään mitään. Onpa muuten hassua katsella kun hän on muiden kanssa. Korrekti, fiksu, asiallinen, heittää väliin sopivaa huumoria. Ja mun kanssa taantuu sekunnissa kolmivuotiaaksi.
Väkisinkin miettinyt edellistä megapitkää parisuhdettani ja kuinka ei mitään tällaista ikinä tullut vastaan. Siksi olen tämän nykyisen tilanteen kanssa ollut jotenkin jumissa. En ole voinut tajuta, että joku kommunikaatio ihmisten välillä toimii näin huonosti ja minä olen syypää kaikkeen, vaikka toinen on se joka sabotoi joka asiaa...huh...sori tämä purkaus, mutta oli tämä turhautuminen pakko johonkin suoltaa. Ja valmistautua henkisesti kestämään tämä aamu.
No. Periaatteessa asiat ovat enemmän selvinny, koska tajuan ettei tästä tule mitään ikinä. Kävelen jo nyt munankuorilla ja pelkään hänen jatkuvaa kritiikkiä kaikesta. Ja sitten alan sähläämään ihan tavallisissa jutuissa enkä halua enää tehdä mitään. Siis jotenkin lamaannun. Huomaan oman välittömyyteni ja hyväntuulisuuteni häviävän taivaan tuuleen, kun hän kohtelee mua kuin ilmaa tai sitten huomauttelee kaikesta. Jatkuvaa sanomista mun kodista, lemmikeistä, minusta tietenkin, seksistä ja kertaakaan ei tullut suusta mitään positiivista eikä kiitosta koko aikana!!! Ulkomuoto on ainoa mitä ei ole kritisoinut, sitä olen jopa ihmetellyt. Mutta kaikki suhteessa olevat hyvät keskustelut, huumori, lämpö on poissa.
Aluksi luulin ehkä tuota käytöstä varautuneeksi ja että se siitä tutustumisen myötä helpottuu, mutta ainakaan mua kohtaan ei tunnu löytyvän enää mitään normaalia suhtautumista. Siis tyyppi on täynnä pelkkää ylimielisyyttä ja halveksuntaa ja tuntuu että minä olen se kohde nro 1 johon nyt suoltaa tuota pahaa oloa. Tästä kun sanoin niin jauhoin taas samaa paskaa mitä ei enää kuuntele ja olen hullu ym. Nyt tyyppi nukkuu mun kodissa ja pelkään tuota hetkeä kun herää ja nousee kylvämään tuota ikävää fiilistä. En tiiä mikä hän on, mutta joku hyvin outo tapaus kylläkin. Ihan kuin kaikki inhimillisyys ja käytöstavat ois hänestä poispyyhitty. Enkä halua jatkossa enää olla missään tekemisissä, koska mun ihmissuhdetaidot ei riitä tähän yksipuoliseen ystävällisyyteen, kun toinen ei yritä yhtään mitään. Onpa muuten hassua katsella kun hän on muiden kanssa. Korrekti, fiksu, asiallinen, heittää väliin sopivaa huumoria. Ja mun kanssa taantuu sekunnissa kolmivuotiaaksi.
Väkisinkin miettinyt edellistä megapitkää parisuhdettani ja kuinka ei mitään tällaista ikinä tullut vastaan. Siksi olen tämän nykyisen tilanteen kanssa ollut jotenkin jumissa. En ole voinut tajuta, että joku kommunikaatio ihmisten välillä toimii näin huonosti ja minä olen syypää kaikkeen, vaikka toinen on se joka sabotoi joka asiaa...huh...sori tämä purkaus, mutta oli tämä turhautuminen pakko johonkin suoltaa. Ja valmistautua henkisesti kestämään tämä aamu.