KESKUSTELUFOORUMI

Ollaan vähän yli 40v pariskunta. Meillä teini ikäiset lapset.

Mies saattaa suuttua minulle ja huutaa julkisesti kaupassa. Juuri tänään kävi niin. En löytänyt miestä ja hän rupesi julkisesti raivoamaan ja kiroilemaan minulle että oli odottanut autossa ja saimme varmasti nyt koronan. On tehnyt kyllä tuota ennen korona aikaakin.

Tämän episodin jälkeen ajoi pikkuteitä niin lujaa kun pystyi kotiin minä mukana. Pelkäsin että ajaa ojaan tai jonkun päälle.

Totuus on etten saa mitään tukea eroon lähipiiriltäni. Siis vanhemmiltani tai veljelläni. Kaikki sanovat ettei kannata erota. Menetän lapset ym....

Olen myös mt potilas ja käyn hoidossa. Luulen että miehen käytös vuosien varrella ajanut tähän tilanteeseen. En ole töissä...

Tuntuu etten jaksa kaikkea edes kirjoittaa. Olimme viime keväänä asumuserossa ja asuin vanhempieni luona. Lapset isänsä kanssa tässä talossa. Vanhempieni luona oli rankkaa koska epäilen että äidilläni on narsistisia piirteitä ja kontrolli isääni. Otimme yhteen äitini kanssa ja lopulta jouduin lähtemään dramaattisesti turvakotiin. Siellä oli hyvä mutta mieheni ei jättänyt minua rauhaan vaan jatkoi viestittelyä ja oli taas ihana. En lopulta ollut turvakodissa kuin pari päivää ja palasin kotiin mikä oli virhe. Siitä tuli vielä lastensuojeluilmoitus ja lastensuojelu oli riesanamme kk verran. Selitin itse lastensuojelulle että kaikki oli perätöntä ja mies oli ihana. Mikä oli virhe mutta mies uhkaili minua tekemään niin. Nyt olemme olleet enemmän ja vähemmän rauhallisesti tämän puoli vuotta yhdessä perheenä. Tänään kävi ostoskeskuksessa tuo episodi että menin hakemaan miestä kaupasta ja hän tuli perääni huudellen ja kiroillen että odotti autossa minua ja että olen idiootti. Huusi ja raivosi minulle ja käveli pois dramaattisesti autolleen minä perässä. Lopulta ajoimme kotiin mutta mies kiihdytti ja kiihdytti pikkuteillä nii. Että tosiaan pelotti että käy jotain.

Taustaa.....olen itse siis kärsinyt yli 10v mt ongelmista ja käyn mukavan psyk.sairaanhoitajan kanssa juttusilla. Nyt mietin laitanko miehen käytöksestä huomenna viestiä yhdellä hoitajalleni. Ja onko siitä apua. Vanhemmilleni en voi oikein kertoa kun kieltävät asian ja pitävät vaan minua seonneena. Joulu tulossa ja pitäisi kestää miestä. Ystäviä ei ole paikkakunnalla missä asumme ja minut irtisanottiin työstäni viime vuonna. Olen siis kuntoutustuella.

Moi! En tiedä oletko saanut jo apua tilanteeseesi. Tilanteesi on varmasti vaikea. Mielestäni voisit kertoa miehesi käyttäytymisestä psyk.sairaanhoitajalle. Oletko harkinnut koskaan psykoterapiaa. Itse pääsin reilu 10 vuotta sitten narsistisesta parisuhteesta pois psykoterapian avulla. Jos ei nyt tälläseen ole mahdollisuutta ja haluat erota miehestäsi kysy psyk.sairaanhoitajalta neuvoa jos järjestäisi tai neuvoisi sulle tukihenkilön järjestämään kanssasi käytännön asioita, muuttoa, asuntoa, lasten asioita jne. Voin kuvitella, että tilanteesi on niin uuvuttava, että voi olla mahdoton yksin hoitaa ja järkkäillä kaikkea.
Kaikkea hyvää sinulle, sinä selviät kaikesta lapsiesi kanssa ❤

Kiitos vastauksesta!!! Olen edelleen mieheni kanssa yhdessä. Välillä huonoja aikoja kuten nyt ja välillä ihan hyviä. Meillä on yhteinen tili jonka mies pakotti aikoinaan ottamaan. Nykyään hänen oma palkkansa menee eri tilille mistä siirtää sen kuun alussa yhteiselle tilille. Minun rahani siis menevät lasten ja perheen maksuihin ja ruokaan. Juuri mitään ei jää säästöön meillä. Oman asunnon hankkiminen on siis vaikeaa ja miten hankalaksi mies sitten ryhtyy? Lapset on siis teini ikäisiä. Toinen lukiossa ja toinen menossa lukioon. Muutenkin tytär on vähän hiljainen ja erakko ja mietin että on oiva uhri narsisteille. Ei siis osaa puolustaa itseään ja on samanlainen kuin itse olin siinä iässä eli helppo uhri narsisteille. Tuo tukihenkilö voisikin olla hyvä ajatus. Pitää kysyä sitä ensi kerralla. Vielä en kylläkään ole päättänyt jäänkö vai lähdenkö. Mies kyllä ei ole muuttunut mihinkään. Eikä ole hakeutunut terapiaan.Eikä näe itsessään mitään vikaa. Uskalsin vasta nyt siis takaisin tänne palstalle lukemaan vastauksia.