KESKUSTELUFOORUMI

Varmaan monen mielestä tyhmä kysymys, mutta olen jumissa, lukossa, neuvoton ja peloissaan.

Lyhyesti taustaa: Olen eroamassa, päätös tehty ja olen tehnyt käytännön valmisteluja asian suhteen. Tosin mieheni ei tiedä vielä mitään. Ongelma on tässä: meillä on pieni, 2,5 v lapsi, ja on varsin todennäköistä että mieheni tulee käyttämään lasta koston välineenä. Olen hajalla tästä kaikesta. Pää on aivan pyörryksissä ja ajatukset kiertää kehää. Tajusin vuosi sitten syyn mieheni käytökselle ja siitä saakka kaikki on toisaalta mennyt paremmin, koska selitys löytyi, toisaalta huonommin koska epäilen itseäni ja kaikkea kokemaani. Liioittelenko, kuvittelenko, näänkö narsistisia piirteitä nyt selvemmin vain koska ilmiö on auennut?

Mistä olette hakeneet apua? Terveyskeskuksestako? Seurakunnasta? Perheneuvonnasta? Neuvolasta?

Miten pääsen selvittämään päätäni ja voinko mennä perheneuvontaan puhumaan huolistani jo etukäteen ennen huoltajuusneuvotteluja? Pahoittelut sekavasta kysymystulvasta, en vain tiedä mistä alkaa tätä vyyhtiä purkamaan. Pelkään, että jos menemme yhdessä huoltajuusneuvotteluun, hän valehtelee ja manipuloi viranomaiset puolelleen.

Minulle tuli mieleen myös turvakoti. Olen itse ottanut yhteyden seurakunnan perheneuvontaan ja sieltä saanut nopeasti ensin keskusteluapua ilmaiseksi, ja neuvoja mihin seuraavaksi voi ottaa yhteyden. Usko siihen, että kaikki järjestyy, kun vaan lähtee ulos ja tuo ongelman esille. Olisiko syytä olla nyt vaan varovainen, että miehesi ei saa selville erosuunnitelmastasi? Näihinkin asioihin pystyvät kaikki noi mainitsemasi instanssit antamaan apua. Pelasta elämäsi ja nimenomaan lapsesi elämä ajoissa narsistin kynsistä. Muista se, että näissä asioissa ei ole tyhmiä kysymyksiä. Rakkautta elämääsi.

Hyvä terapeutti, tällä sivustolla on ainakin yksi, kirjoitti juuri kirjankin; hyvästi narsistille, erittäin empaattinen, pystyy varmaankin auttamaan ihan käytännönjärjestelyissä. Itselläni on lähes samanlainen tilanne ja minua on suuresti auttanut hyvä ystävä. Myös terveyskeskuksesta voi saada keskustelu apua, itse kävin ja olin iloisesti yllättynyt, siellä sairaanhoitaja oli hyvin kärryillä narsismista. Olen käynyt myös eropisteessä, muistaakseni MLL:n palvelu. Kannattaa googlailla ja hakea niin tietoa kuin auttavia tahoja. Kaikkea hyvää ja jaksamista!

Kiitos teille vastauksistanne! Minulla asiat ratkesivat lopulta... Pääsin viimein eroon puolisostani, tosin erokeskustelu päättyi osaltani turvakotiin. Se oli elämäni paras "lomapaikka"! (Pienin lapsista muistelee aina hymy huulilla mukavaa "lomapaikkaa" jossa oli kivaa tekemistä, äiti koko ajan mukana ja ystävällisiä ihmisiä)
Turvakodissa sai etäisyyttä elämääni, tukea ja tietoa väkivallan eri muodoista sekä käytännön tuen oman elämän aluksi saamiseen. Lisäksi korvaamaton apu rajojen asettamiseen ja vahvistus sille että en ollutkaan väärässä. Se jos mikä on ollut ratkaisevaa selviytymisen kannalta.
Turvakodin jälkeen apu on jatkunut avopalveluna ja nyt odotan soittoa psyk. sairaanhoitajalle.

Aikamoinen hullunmylly oli alkuvuosi mutta päivä päivältä vahvistun ja jos joku on varmaa niin se, että paluuta entiseen ei ole. Elämä on vielä rämpimistä exän otteessa ja olen vielä pahasti henkisen väkivallan lonkeroissa mutta päivittäin löydän uusia vapauden oivalluksia (saan ostaa sitä kahvia mitä haluan ja keittää milloin haluan, saan olla väsynyt tai iloinen, saan olla vastaamatta kun hän soittaa...) Pelko pitää vielä otteessaan mutta pienin askelin eteenpäin.
Tsemppiä teille kaikille, ansaitsette kaiken hyvän!