Mun tarina : Narsisti vai perus urpo mies?
Lähetetty: 24 Tammi 2021, 19:28
Mietin pitkään kirjoittaisinko tänne... Olen lukenut paljon tarinoita ja kirjoituksia täältä ja muualta netistä liittyen narsismiin. Olen melko varma, että exäni on erittäin narsistinen luonne, ja olen sen hänellekin useaan kertaan sanonut/perustellut. Lähinnä kai kirjoitan, koska haluan vahvistusta sille, että kokemani oli todellista ja väärin minua kohtaan. Välillä tuntuu, että on vaikea pitää kiinni siitä mikä oikeasti on totta ja mikä ei. En ole juuri keskustellut tästä kenenkään kanssa, häpeä on suuri - miten ikinä menin rakastumaan ihmiseen, joka kohteli minua niin ikävästi ja moneen kertaan annoin anteeksi ja palasin hänen luokseen, lopulta en enää kehdannut edes kertoa tästä ystävilleni tai sukulaisille.
Kaikki alkoi viisi vuotta sitten, tapasin ihanan miehen, jolla oli ollut raskas menneisyys, mutta joka jaksoi olla positiivinen ja rehellinen taustastaan. Hän ei ollut rikas tai yrittänytkään esittää muuta kuin oli. Hän oli kohtelias ja huomioi minut. Suhde eteni nopeasti ja hän muutti luokseni asumaan. Alkoholi oli heti alkuun haasteena. Huomasin, että hänellä oli sen kanssa vakavia ongelmia. Ensimmäiset riidat koskivat ryyppyreissuja, mutta hän halusi parantaa tapansa ja minä hölmö uskoin. Jo se, että hän ei ottanut vastuuta lapsistaan, vaan he asuivat äitiensä luona ja harvoin kävivät kylässä, olisi pitänyt herättää kysymyksiä. Yritin hyvällä alkuun selittää, miten hänen alkoholiongelmansa vaikuttaa minuun ja, että en voi sen kanssa elää. Alkuun hän oli kovin pahoillaan ja minä annoin anteeksi. Hänellä oli myös isoja haasteita elämänhallinnassa taloudellisesti ja taustalta löytyi myös pieniä rikkeitä, joista merkinnät poliisilla. Kun suutuin ja vastuutin häntä ryyppyreissuista, hän alkoi pitämään mykkäkoulua ja syytti minua, olin kuulemma vaikea ja hullu nainen ja pitäähän hänen saada välillä pitää hauskaa (olin selkeästi sanonut, että mulla ei oo mitään vastaan sovittuja reissuja mihinkään, mutta ei ole kiva tulla töistä kotiin ja toinen on valmiiksi päissään tai hävinnyt johonkin vaikka muuta on sovittu). Ja kertoja oli useita kymmeniä vuoden sisään. Hän ei pitänyt siitä, että huusin hänelle oli hän sen ansainnut tai ei. Tein paljon töitä itseni kanssa ja käytin kaiken kärsivällisyyteni, etten huutaisi vaan esitin selkeästi ja rauhallisesti oman kantani, jos tunsin että hän ylitti rajani. Tämä ei auttanut, tilanne vain paheni. Hän käytti mykkäkoulua ja hylkäämistä aseenaan, kun tiesi että se ärsytti minua eniten. Ja päätti jossain vaiheessa pitää päivän jolloin haukkui minua ensin tekstiviestein ja kotiin tullessa jatkoi. Se oli hänestä ansaittua ja oikein minulle, että tietäisin miltä hänestä tuntuu. En ollut ikinä häntä siihen tyyliin haukkunut, aina yrittänyt perustella sanomiseni, mutta toki muutama ärräpää on minultakin tullut sanottua. Lopulta erosimme, kun hän melkein selvinpäin kylläkin, kävi väkivaltaiseksi, tätä edelsi muutama "kuivaharjoittelu" jolloin hän vain laittoi kätensä kurkulleni osoittaakseen ilmeisesti kuka määrää. Heitin hänet ulos ja tuosta olen saanut kuulla sen jälkeen monta kertaa, että kehtasin hänet pakkaseen ajaa sen jälkeen, kun kävi käsiksi (sitä ei tietenkään mainita).
Suhde on siis kuitenkin jatkunut jonkun näköisenä on/off suhteena. En ole ylpeä itsestäni. Kaikella järjellä haluaisin vain eroon koko ihmisestä kokonaan, mutta joku sairas rakkaus on edelleen olemassa. Viimesin tikki oli, että hän jäi kiinni toisella naiselle tekstaamisesta ja olimme siis sopineet, että ei pidetä muita juttuja millään tasolla. Hän oikeutti tämän kuitenkin itselleen, koska tästä meidän jutusta ei kuitenkaan tuu mitään ('hänen sanat, vaikka oli sovittu että yritetään). Minä selkeesti sanoin, että eipä anna mulle juuri muita vaihtoehtoja kuin lopettaa tän meiän jutun, hän teki valintansa. No, muutaman päivän jälkeen laittaa vaan viestiä, että mitä kuuluu? Pisti niin vihaksi! Laitoin takasin, että mulle ei sovi tällanen toiminta ja häneen ei voi luottaa, ei ole kuulunut edes anteeksipyyntöä. Suuttui siitä ja muutaman päivän jälkeen tuli viesti toisensa perään mitä mielikuvituksellisempia haukkumasanoja, joita ei oo vieläkään pyytänyt anteeksi. Oon niin väsynyt taistelemaan totuuden puolesta ihmisen kanssa, joka ei arvosta sitä millään tavalla, vaan hänen maailmassaan hän on oikeutettu tekemään mitä vaan ilman mitään seuraamuksia. Kun yritän mistä vaan keskustella, hän joko ohittaa kaikki kysymykseni, vetää homman leikiksi tai aloittaa mykkäkoulun, mutta hänen kaikkiin kysymyksiin pitäisi aina vastata heti. Ei ole keinoja joilla normaali ihminen tässä enää pärjäisi ja tiedän, että olen kaikkeni tehnyt ja yrittänyt keskustella asioista aikuisen tavoin, se vaan on mahdotonta, kun vastassa tuntuu olevan esikouluikänen lapsi.
Olen tutustunut hänen edelliseen naisystävään, joka oli myös hullu ja mielisairas ja kaikkea muuta ikävää (hänen sanoin). Oikeasti hän on oikein mukava ja ottaa vastuun lapsen kasvatuksesta yksin. Samoja kokemuksia hänellä, myös väkivaltaa...
En voi ymmärtää miten maailmassa on näin ilkeitä ihmisiä, jotka oikeesti täyttävät kaikki nuo narsistin ominaisuudet. Ei paljon helpota kun kohdalle osuu ja rakastuu tällaseen ihmisen kuvatukseen, vaikka kuinka narsisti itsekin kärsisi huonosta itsetunnosta tms. Tässä tämä lyhyesti, niin paljon muutakin ikävää on tapahtunut niin kotona kuin muiden nähden, vihanhallinta ei hänen parhaita puoliaan.
Kiitos kun luitte. Mielellään otan vastaan neuvoja miten pääsee eteenpäin tai miten kommunikoida narsistin kanssa onnistuneesti.
Kaikki alkoi viisi vuotta sitten, tapasin ihanan miehen, jolla oli ollut raskas menneisyys, mutta joka jaksoi olla positiivinen ja rehellinen taustastaan. Hän ei ollut rikas tai yrittänytkään esittää muuta kuin oli. Hän oli kohtelias ja huomioi minut. Suhde eteni nopeasti ja hän muutti luokseni asumaan. Alkoholi oli heti alkuun haasteena. Huomasin, että hänellä oli sen kanssa vakavia ongelmia. Ensimmäiset riidat koskivat ryyppyreissuja, mutta hän halusi parantaa tapansa ja minä hölmö uskoin. Jo se, että hän ei ottanut vastuuta lapsistaan, vaan he asuivat äitiensä luona ja harvoin kävivät kylässä, olisi pitänyt herättää kysymyksiä. Yritin hyvällä alkuun selittää, miten hänen alkoholiongelmansa vaikuttaa minuun ja, että en voi sen kanssa elää. Alkuun hän oli kovin pahoillaan ja minä annoin anteeksi. Hänellä oli myös isoja haasteita elämänhallinnassa taloudellisesti ja taustalta löytyi myös pieniä rikkeitä, joista merkinnät poliisilla. Kun suutuin ja vastuutin häntä ryyppyreissuista, hän alkoi pitämään mykkäkoulua ja syytti minua, olin kuulemma vaikea ja hullu nainen ja pitäähän hänen saada välillä pitää hauskaa (olin selkeästi sanonut, että mulla ei oo mitään vastaan sovittuja reissuja mihinkään, mutta ei ole kiva tulla töistä kotiin ja toinen on valmiiksi päissään tai hävinnyt johonkin vaikka muuta on sovittu). Ja kertoja oli useita kymmeniä vuoden sisään. Hän ei pitänyt siitä, että huusin hänelle oli hän sen ansainnut tai ei. Tein paljon töitä itseni kanssa ja käytin kaiken kärsivällisyyteni, etten huutaisi vaan esitin selkeästi ja rauhallisesti oman kantani, jos tunsin että hän ylitti rajani. Tämä ei auttanut, tilanne vain paheni. Hän käytti mykkäkoulua ja hylkäämistä aseenaan, kun tiesi että se ärsytti minua eniten. Ja päätti jossain vaiheessa pitää päivän jolloin haukkui minua ensin tekstiviestein ja kotiin tullessa jatkoi. Se oli hänestä ansaittua ja oikein minulle, että tietäisin miltä hänestä tuntuu. En ollut ikinä häntä siihen tyyliin haukkunut, aina yrittänyt perustella sanomiseni, mutta toki muutama ärräpää on minultakin tullut sanottua. Lopulta erosimme, kun hän melkein selvinpäin kylläkin, kävi väkivaltaiseksi, tätä edelsi muutama "kuivaharjoittelu" jolloin hän vain laittoi kätensä kurkulleni osoittaakseen ilmeisesti kuka määrää. Heitin hänet ulos ja tuosta olen saanut kuulla sen jälkeen monta kertaa, että kehtasin hänet pakkaseen ajaa sen jälkeen, kun kävi käsiksi (sitä ei tietenkään mainita).
Suhde on siis kuitenkin jatkunut jonkun näköisenä on/off suhteena. En ole ylpeä itsestäni. Kaikella järjellä haluaisin vain eroon koko ihmisestä kokonaan, mutta joku sairas rakkaus on edelleen olemassa. Viimesin tikki oli, että hän jäi kiinni toisella naiselle tekstaamisesta ja olimme siis sopineet, että ei pidetä muita juttuja millään tasolla. Hän oikeutti tämän kuitenkin itselleen, koska tästä meidän jutusta ei kuitenkaan tuu mitään ('hänen sanat, vaikka oli sovittu että yritetään). Minä selkeesti sanoin, että eipä anna mulle juuri muita vaihtoehtoja kuin lopettaa tän meiän jutun, hän teki valintansa. No, muutaman päivän jälkeen laittaa vaan viestiä, että mitä kuuluu? Pisti niin vihaksi! Laitoin takasin, että mulle ei sovi tällanen toiminta ja häneen ei voi luottaa, ei ole kuulunut edes anteeksipyyntöä. Suuttui siitä ja muutaman päivän jälkeen tuli viesti toisensa perään mitä mielikuvituksellisempia haukkumasanoja, joita ei oo vieläkään pyytänyt anteeksi. Oon niin väsynyt taistelemaan totuuden puolesta ihmisen kanssa, joka ei arvosta sitä millään tavalla, vaan hänen maailmassaan hän on oikeutettu tekemään mitä vaan ilman mitään seuraamuksia. Kun yritän mistä vaan keskustella, hän joko ohittaa kaikki kysymykseni, vetää homman leikiksi tai aloittaa mykkäkoulun, mutta hänen kaikkiin kysymyksiin pitäisi aina vastata heti. Ei ole keinoja joilla normaali ihminen tässä enää pärjäisi ja tiedän, että olen kaikkeni tehnyt ja yrittänyt keskustella asioista aikuisen tavoin, se vaan on mahdotonta, kun vastassa tuntuu olevan esikouluikänen lapsi.
Olen tutustunut hänen edelliseen naisystävään, joka oli myös hullu ja mielisairas ja kaikkea muuta ikävää (hänen sanoin). Oikeasti hän on oikein mukava ja ottaa vastuun lapsen kasvatuksesta yksin. Samoja kokemuksia hänellä, myös väkivaltaa...
En voi ymmärtää miten maailmassa on näin ilkeitä ihmisiä, jotka oikeesti täyttävät kaikki nuo narsistin ominaisuudet. Ei paljon helpota kun kohdalle osuu ja rakastuu tällaseen ihmisen kuvatukseen, vaikka kuinka narsisti itsekin kärsisi huonosta itsetunnosta tms. Tässä tämä lyhyesti, niin paljon muutakin ikävää on tapahtunut niin kotona kuin muiden nähden, vihanhallinta ei hänen parhaita puoliaan.
Kiitos kun luitte. Mielellään otan vastaan neuvoja miten pääsee eteenpäin tai miten kommunikoida narsistin kanssa onnistuneesti.
tsemppiä❤