KESKUSTELUFOORUMI

Kammoan kaikkia ihmisiä ja mietin vaan koko ajan kuinka ruma, tyhmä ja kuvottava nainen olen. Ahdistuskohtauksia, itkuisuutta, väsymystä. Koskahan tästä oikeen ihmiseksi taas tulee ja näkee jotain hyvää elämässä ja itsessään. Hitto kuinka rikki sitä voikaan mennä. Kun jo valmiiksi oli rikki. Tällä hetkellä todellakin vihaan päivää kun tavattiin. Todella.

Erotuska on tuskista kauheimpia.

Siitä selviää kuitenkin, vaikkei siltä nyt tunnu.

Sinä selviät ja joskus koko asiasta on jo monta vuotta.

Erotuska ns.normaalista ihmisestä on kamalaa, mutta nyt ymmärrän miksi ero narsistista on KAMALAA. Aamulla taas ensimmäinen ajatus on, että miten ihmeessä puoliunettoman yön jälkeen saan itseni kasaan päivää varten. Kun on miljoonissa sirpaleissa. Ja ne sirpaleetkin on murskattu, kiitos tämän sieluttoman paskakasan.

Toivon todella paljon voimia kliseinen fakta, mutta totta: päivä kerrallaan, hetki kerrallaan. Mitä haluat nyt tehdä, Mikä auttaa sinua juuri nyt? Vaikeita kysymyksiä, voin sanoa että 2vuoden jälkeenkin toipuminen on vasta alkanut, koko matka on sen arvoinen! En anna kenenkään enää kohdella itseäni niin, mutta ensiksi vaatii juuri sen, että alkaa itse arvostamaan ja rakastamaan itseään(vielä vaiheessa täälläkin) Elin itse vuoden kunnon aivosumussa,pohjalla. En edes itse tiedä kuinka selvisin tähän päivään. Olin nimittäin niin loppu, väsynyt, kadotin arvostuksen elämään ja itseeni. Tuetaan täällä toinen toisiamme. Aivan ihanaa kun löysin tämän tukiryhmän, vaikkakin 2 vuotta eron jälkeen. On paljon asioita vielä käsittelemättä. Elämä alkaa siitä päivästä kun alkaa elää itseään varten, siitä päivästä kun lähtee narsistin luota.

Jotenkin tässä on pikkuhiljaa alkanut tulemaan hyviä hetkiä ja tunnen itsessäni sellaista entisenlaista normaaliutta ja rauhallisuutta. Että joku N:n vaikutus on alkanut hälvenemään selkeästi. Jotenkin se fiilis hänestä on alkanu olemaan kokonaan negatiivinen, etten saa enää edes mieleeni palautettua hyvää hänestä tai käytöksestä. On vaan se sisäisesti ruma sieluton olio.

Mutta just eilen tuli viestiä anteeksipyyntöineen ettei ole ollut yhteydessä, toivottavasti voin hyvin ym paskasaagat. Muutaman asiallisen kysymyksen heitin vastauksena joihin ei tietenkään mitään enää reagoinut. Tämä oli toki selviö, koska joka ainoaan asiajuttuun on reagoinut lähiaikoina katoamalla. Toki estot olisi nyt järkevintä, mutta se vielä sotii mun periaatteita vastaan niin kovin etten sitä pysty tekemään. Jotenkin en halua keneltäkään viedä kommunikaatiomahdollisuutta. En edes exältä. Vielä ainakaan....

Jotenkin on selkeä olo ja tiedän olevani se järkevä osapuoli tässä tarinassa...hetkeksi vain kadotin itseni tuohon hölynpölymaahan.