KESKUSTELUFOORUMI

Hei,

Olen ollut suhteessa todella klassiseen narsistiin nuorena, 17-vuotiaana ja niin sinisilmäisenä. Ensin se hurmaus ja kohtelias käytös, mutta sitten mitätöinti, nöyryytys ja alistaminen yhteisten ”ystäviemme” nähden, pettäminen ja hyvittelyt, useat seksiin pakottamiset niin että joku varmasti näkee, haukkuminen ja ilkeily kahden kesken ja toisten kuullen. Yritin erota, mutta aneli takaisin, vain jättääkseen sitten kohta itse ilkeästi ja jonkun paljon upeamman ja älykkäämmän uuden naisensa kuunnellessa puhelua.. Huomaan että noista julkisista raiskauksista olen sulkenut yksityiskohtia pois mielestäni, enkä kykene muistamaan tiettyjä kohtia tapahtumista vaikka kuinka yritän.
Kaikesta on siis jo yli 20 vuotta.
Asiat ovat eron jälkeen olleet hyvin, sillä tajusin etten oikeasti ollut rakastunut häneen, vaan unelmaan ihanasta kumppanista. Yritti palata elämääni eron jälkeenkin mutta onnekseni olin jo löytänyt ihanan miehen hänen jälkeensä. Tämän uuden kanssa olen naimisissa ja lapsia on myös. Olen siis ollut hyvin onnellinen jo pitkään, mutta minua vaivaa että tämä sadistinen narsisti pääsi kuin koira veräjästä... en ole ollut missään yhteyksissä, enkä aiokaan olla. Huomaan kuitenkin että tällä kokemuksella on ollut vaikutusta itsetuntooni ja myös siihen että puolustan hyvin tiukasti rajojani. Mietin hyötyisinkö vielä jostain terapiasta, saisinko henkistä helpotusta vaikka oikeutta en enää raiskauksista saa. Onko kokemuksia?

Hurja tarina sullakin, voi hemmetti sentään näitä sairaita ihmisiä. Ei oo kokemusta terapiasta tosin olen käynyt spykologilla juttelemassa pari kertaa ja taas menossa kohta uudelleen. Mutta jaan täysin tämän tunteen, että "idiootti narsisti pääsee kuin koira veräjästä, vailla vastuuta ja on vielä sitä mieltä, että ei ole tehnyt mitään."

SE syö todella mieltä ja voimia. Kun et saa millään vastuuseen mistään. Kun et vaan saa. Se syö. Se todella ottaa koville hyväksyä, että kaiken sen jälkeen et pysty mitään tekemään sille asialle. Varmasti emme ole ainoita, jotka tuntevat tätä vihaa tälläkin tavalla....
Epäoikeuden mukaisuus.......

Sanokaas onko exäni puhdas narsisti vai onko joku muu diagnoosi osuvampi?
Hän ei koskaan lyönyt tai muuten satuttanut minua kuin pakottamalla seksiin, mikä tietysti on rikos ja vakavaa väkivaltaa. Mustelmaakaan ei koskaan tullut, ehkä siksi että häpeän vallassa toisten tietäessä en vastustellut? Ei ollut mustasukkainen, ei ainakaan osoittanut sitä, eikä uhkaillut mitenkään. En ollut hänelle tärkeä. Tärkeintä oli vain minun alistamiseni ja mitätöintini ja hänen ylivertainen älykkyytensä ja menestyksensä. Nautti vallasta ja pettämisistään kertomisesta, virne naamallaan loukkasi ja nautti näkemästään.

Hän luki itsensä konservatiiviseen ammattiin, hyväpalkkaiseen ja erittäin arvostettuun. Kumminkin varasti joskus jotain vähäarvoista kaupasta ilmeisesti vaan koska voi (lait ei koske häntä vai halusiko vain järkyttää minua?) uskon että käytti myös huumeita, ainakin ihannoi ”viivojen” vetämistä ja yhdellä kaverillaan oli jotain ainetta viikonlopun viihdekäytössä.
Äitiään ei arvostanut, haukkui vain, mutta isäänsä ihannoi, mutta tämä oli välinpitämätön kaikkia kohtaan, minä ainakin olin ilmaa.

Uskomatonta, miten tutulta kuulostaakaan. Itsellä ikää oli 16v.samat kokemukset, ainoa että seksiin pakottamiset olivat katseilta piilossa. Pakkotetut suutelut ja esittäminen muiden nähden oli jatkuvasti läsnä. Itsellä meni tilanne siihen pisteeseen, että tajusin lähteä vasta kun olin siinä pisteessä, että meinasin riistää hengen itseltäni. Lapset olivat ainoa syy jatkaa eteenpäin ja kiitos heistä, en olisi tässä ilman heitä. Ikävä tosiaan lukea että todella moni on joutunut kokemaan tälläistä elämässään. Mutta myönnän myös, että tämä vertaistuki on aivan mahtavaa. Emme ole yksin!