KESKUSTELUFOORUMI

Hei. Olen saanut valtavan lohdun lukiessa tätä foorumia - en ole yksin vaikka oikeasti olenkin yksin. Kirjoitan koska en jaksa enää. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 23 vuotta - yli puolet elämästäni. Meillä on ollut paljon vastoinkäymisiä ja vielä enemmän ongelmia. Meillä on 2 ihanaa lasta joita rakastan ihan yli kaiken. Heitä edelsi kohdunulkoinen ja 3 keskenmenoa, minun syitä tietenkin. Esikoinen on hieman kömpelö ja hänellä todettu hahmottamissa ongelmia, kovasti on tehnyt töitä että ikäistensä kanssa pysyy mukana ja olen hänestä ylpeä. Mutta mies haukkuu koko ajan tyhmäksi, idiootiksi, vauvaksi miksi nyt vain keksiikään. Poika ei oppinut oikein luistelemaan - sai kuulla kunniansa. Poika ei pärjännyt sählyssä - isä huusi koko harkkamatkat ja ottelureissut kuinka surkea olet ja miten muut on parempia. Sitten kääntyi huuto minuun etten häntä tue (jos lasta puolustin). Silloin oltiin ajaa rekkaa päin ja vähintäänkin ylinopeutta pelotellakseen. Nuorempi ei oppinut R:ää sanomaan, luuseri vauva sekin. No kielijänne piti leikata, puheterapeutin mukaan ei edes edellytyksiä oppia ärrää sanomaan. Minusta en pysty edes kertomaan. Kyvytön akka, hän on huikea kaikessa mitä tekee. En osaa pyöräillä, en saunoa, en laittaa ruokaa, en opiskella, en yhtään mitään. Välillä superihana, huomaavainen mut sit vetää päin itsetuntoa. Ei ole käsiksi käynyt, kerran heitti maljakolla että se hajos syliini ja on hakannut kaikki valokatkaisimet hajalle raivoissaan. Jäin työttömäksi vuosi sitten, sekin ollut koettelemus enkä ole pystynyt edes uutta työtä hakemaan kun koen itseni niin huonoksi. Minulla ei ole enää ketään paitsi poikani. En oikeasti tiedä mitä teen. Just mies huusi päin näköä et olen tuhonnut hänen elämänsä ja ottaisi eron jos ei olisi minusta jossain taloudellisessa vastuussa kun olen työtön paska. Hän on myös ollut työtön ja silloin lapsetkin jäi toiseksi kun piti lohduttaa ja tukea. Mistä saan apua, kuka voi auttaa tai kenen puoleen kääntyä? Hän syyttää minua narsistiksi, olen kuulema kuin hänen äitinsä (joka on narsisti ja tuhonnut kaikkien elämät).

Luin tarinasi ja tulin surulliseksi puolestasi, ymmärrän miltä tuntuu ja uskon että jokainen joka on vastaavaa kokenut, ymmärtää sinua paremmin kuin arvaatkaan. Ensiksikin mitä miehesi sinusta ja lapsistanne puhuu, sanoo tai antaa ymmärtää, ei ole totta!
Ei tietenkään ole sinun vikasi että keskenmenot on tulleet eikä että tapahtui kohdunulkoinen raskaus, ei ole sinun vikasi että lapsilla on omat haasteensa elämässä.
Älä usko häntä, hänellä on omat ongelmansa ja/mutta laittaa kaiken sinun ja lasten syyksi.
Turhaan te saatte kärsiä hänen suhteutumisestaan asiaan kuin asiaan sinun ja lasten suhteen. Pahentaa vain tilannnetta haukkumalla mutta muuhun he ( siis tällaiset ihmiset ) eivät kykenekkään.
Mitä tehdä, kysyt, kuule äiti siellä, joka olet uupunut, hae apua itsellesi ja lapsillesi ajoissa, esim kriisikeskus, ota puhelu ja asiat alkaa etenemään.
Johonkin auttavaan tahoon jossa sinua ymmärretään.
Täällä on paljon kokemuksia auttavista tahoista, laita googleen auttavat tahot niin saat listan ja löydät sinulle sopivan tahon.
Olen huolestunut ja toivon että jaksat hakea apua ja saatte sitä ajoissa, elämä ilman haukkumista ja tuollaista kohtelua on tavoittelemisen arvoista.

Kuulostaa pahalta. Jos sinulla vain on voimia, etsi itsellesi tukea ja apua. Tarvitset ja ansaitset auttajia elämääsi. Sinulla ja lapsillasi on ainutkertaiset elämät, jotka on tarkoitettu muuhun kuin jonkun sylkykuppina olemiseen. Et voi voittaa tuollaisen ihmisen kanssa, se löytää aina syyn sinusta ja lapsista. Rohkeutta! Sinä selviät <3