KESKUSTELUFOORUMI

Synnyin Pirkanmaalle vuonna 84. Äitini on suomalainen yksityisyrittäjä ja maailman kiltein sydämeltään. Isäni on ulkomaalainen ja erittäin paha narsisti. Jo pienestä lähtien olen tottunut väkivaltaan, kylmiin suihkuihin, vaatteiden leikkelyyn, tavaroiden rikkomiseen, sukulaisiin välien katkaisemiseen, kuoleman pelkoon yms. Isäni saa sille päälle sattuessaan käsittämättömän raivokohtauksen ja silloin on lähellä henki lähteä , lisäksi hänelle on palautettava kaikki hänen antamansa lahjat esim.synttärilahjat jne. Hän on tietenkin aina oikeassa ja hän sanoo kaikesta sanansa. Minä eikä kukaan muukaan ole ikinä hyvä missään ja meidän takiamme hänen elämänsä on tällaista. Me tietenkin olemme myös syy hänen raivokohtauksiinsa. Lapsena en voinut pyytää ketään kylään enkä siksi ole kovin sosiaalinen. Kotona tapahtuneesta ei koskaan saanut kertoa vieraille. Isäni on myös lukenut psykologiaa ja hän osaa erinomaisesti manipuloida ihmisiä. Mikäli meille joskus vieraita tuli, nämäkin olivat hetken päästä isäni ihailun pauloissa, mikä on erittäin ärsyttävää.

Äitini on liian pehmo eikä uskalla vastustaa isääni lainkaan, uskon äitini olevan läheisriippuvainen, nimittäin minuun. Minä olen äitini ainoa henkilö, jolle puhua asioista ja minulla on myös taito parhaiten käsitellä isääni. Vuosien varrelle on mahtunut isäni kaksi toista naista, joista toinen eli samassa talossa (yhdessä huoneessa, muka piilossa minulta, vaikka minä tiesin tilanteesta ensimmäisenä). Tämä nainenkin kirjoitteli hätäviestejä tapettien taakse ja lopulta hän karkasi isältäni. Jouduimme koko perhe muuttamaan isäni kanssa pohjoiseen, jotta hän sai vuosia vainota ja uhkailla tätä naista ja hänen perhettään.

Voisin jatkaa listaa loputtomiin, mutta sitä ei kukaan jaksaisi lukea...

Tähän päivään siis, olen nyt kohta 30 vuotias ja täysin kyllästynyt sekä väsynyt tilanteeseen. Viimeksi kun isäni hakkasi minut sen takia kun hän oli kateellinen hienosta ulkomaanmatkastani, päätin että katkaisen välimme nyt. Ongelma on vain äitini, joka joutuu välikäteen. Juuri äsken jouduin lähtemään pakoon omasta kodistani, enkä tiedä mitä huominen tuo tullessaan Tiesin, että päätökseni sytyttää sodan, mutta koen että olen jo kestänyt tarpeeksi vai mitä olette mieltä?

Ruohis,minä olen myös nuoruus vuosina joutunut pakenemaan isäpuoltani "yönselkään", vaikka väkivalta ei ole hänen puoleltaan silmitöntä ollutkaan.

Myös meillä kaikki piti salata ja ulospäin kaiken piti olla "hienoa". Sen vuoksi minustakin tuli ihmisiä pelkäävä ja muutenkin arka, mikä on erityisen,ikävää kun,omaan,kuitenkin sosiaalisen,luonteen.

Mutta sinun ongelmaasi: Aion olla nyt suora ja sanoa sen mitä pitää. Sinä et ole vastuussa äidistäsi. Äidilläsi olisi ollut velvollisuus suojella sinua isältäsi.Hän ei tehnyt sitä. 30 vuotta on ihan riittämiin narsistia, älä anna hänen tuhota yhtään enempää! Voi olla, että isäsi kohdistaa vihansa äitiisi mutta onko äitisi yrittänyt lähteä isäsi luota? Olen itse samanikäinen kuin sinä ja teen tuskallista välien katkaisua narsistiäitiini. Ne hyvät muistot ovat tärkeitä, mutta narsistin ei voi antaa tuhota loppuelämää!

Minulla on samoja kokemuksia isästäni vaikka hän ei ollut väkivaltainen vaan muuten häijy. Henkinen väkivalta, mitätöinti ja haukkuminen yms. On hänen keinoja. Aina kaiken piti mennä hänen komentojen mukaan tai muuten tuli raivo ja huutopuuska ihan mitättömistä asioista. jos hän halusi silloin hän oli lipevä kuin mikäkin. Muuten ei paljon edes huomannut minua. Hän on ollut jo ilkeä muutakin perhettä kohtaan. Puhelinlinjat on katkottu ettei kukaan sukulainen soita. Hän haluaa pitää kaiken kontrollin itsellään. Kerran hän yritti tappaa myös aviomieheni kun olimme lähdössä pois ajamalla autolla hänen läheltä. Sairasta..
Hän kai haluisi minun sekoavan kanssa ja sitten minut saisi viedä hoitoon..