KESKUSTELUFOORUMI

Moikka,

Mä en halua lätkäistä suoraan narsistin leimaa äitini otsaan, mutta paljon löytyy kokemuksia, mitkä viittais tähän ja sisko on samoilla linjoilla. Lapsena sain paljon negatiivista huomiota eli huudettiin jos olin (mukamas) siivonnut huonosti tai jos halusin viettää enemmän aikaa yhdessä niin olin äidin mielestä kiittämätön kun en ymmärtänyt miten paljon ruoka ja vaatteet maksaa. Mun sisko on kokenut tän niin, että äiti nosti mut hänen yläpuolelle. Äiti on myös kai yrittänyt käännyttää mua lapsena isää vastaan, mut se on onneks niin kova luu ettei onnistunut siinä Äidillä oli myös tapana aiheuttaa riitaa just ennen ku tuli vieraita kylään ja sit olin tietenki surullinen ja äiti sitte kovaan ääneen ihmetteli vieraille että "mites se ***** on tollanen". Nykyään asun eri kaupungissa ja äiti on sitä mieltä että oon muuttanut tänne asumaan kostaakseni hänelle kaiken ja joskus on pyytänyt mua sanomaan, että hän on p*ska äiti. Lisäksi on käynyt kylässä 4krt kymmenen vuoden aikana, koska ei osaa matkustaa bussilla tänne. Lisäksi on aiemmin kohdellut mua kuin kumppania eli vuodattanut murheitaan ja odottanut et maksan hänelle asioita, esim. yhteinen matka kaatui siihen kun olin sitä mieltä et voidaan kävellä siellä paikasta toiseen, mut hänen ois pitäny saada mun kustantamat taksit. Nykyään en pahemmin oo soitellut hänelle, vastaan kyl puheluihin ja viesteihin mut niitä tulee lähinnä pyhinä. Mulla on tosi paha mieli välillä ku kaverit kertoo miten ne käy esim. shoppailemassa tai ompelee äitinsä kanssa. Oon tietty iloinen heidän puolesta, mut haluisin et mullakin ois äiti. Tää äitienpäivän aika lisää mun ahdistusta entisestään tietenki, mut kaipailisin lähinnä neuvoja et miten muut on oppinu elämään ilman toista vanhempaa? Mun äidillä on ollut tosi kaamea lapsuus, joten voi olla että käytös on siksi ollut tuollaista ja haluisin jotenki uskoa et häpeän takia äiti vetäytyy näin paljon mut musta äidin käytös on kylmää ja ei vaan halua olla tekemisissä jne..

Moi Maria,

kuulostaa ikävältä tuo tarinasi. Olisit ansainnut parempaa, ehdottomasti. Diagnoosit sinällään on toinen juttu, enkä ole pätevä niitä antamaan. Keski-ikäisenä, 43v, totean kuitenkin jo elämänkokemuksen perusteella, että et voi tilanteelle mitään. Varmasti joku kipeä tarina on takana siinä, että äitisi käyttäytyy noin. Korjatkaa asiantuntijat, jos puhun soopaa, mutta olen ymmärtänyt, että narsismi syntyy trauman pohjalta tai vastaavasti lapsi voidaan kasvattaa narsistiksi nostamalla se muiden yläpuolelle kaikessa. Eli kaikilla narskuilla on tarinansa. Ja tässä on se kohta, jossa ei kannata mennä halpaan: narskun tausta ei tarkoita, että sun on uhrattava itsesi. Jos on paha olla perheenjäsenen kanssa, sulla ei ole velvollisuuksia olla tekemisissä. En tiedä, miten siitä pääsee yli. Ehkä ei mitenkään.

Itse olen katkaissut välit vanhempiini oman mielenterveyteni takia, mutta avoin haava siitä jää. En kaipaa juuri niitä ihmisiä, mutta olisin halunnut perheen. Minulla ei ole sukujuhlia eikä suvun syntymäpäiviä eikä muutakaan. Ja sen avoimen haavan kanssa joutuu elämään. Jos siitä perheen kanssa seurustelusta seuraa vain ahdistusta ja pahaa mieltä, se ei ole tarkoitettu kohdallesi. Ymmärrän kuitenkin niitä ihmisiä, jotka kokevat, etteivät halua välejä kokonaan katkaista. Maailma on aika tuulinen paikka, eikä ihminen ole saari. Jokainen tekee ratkaisut oman lähtökohtansa mukaisesti. Korostan kuitenkin vielä kaikille teille naisille: älkää uhratko itteänne. Älkää kerjätkö rakkautta pöydässä, jossa sitä ei tarjoilla. Naiset ovat keskimäärin empaattisempia ja haluavat luoda emotionaalisen suhteen silloinkin, kun se vastapuoli ei anna mitään takaisin. Evoluutio on sen näin hyväksi havainnut, mutta pitää erottaa ne tilanteet, joissa se toinen osapuoli ei ansaitse sun empatiaa ja välittämistä. Tai ei halua ottaa niitä vastaan. Tai ei kykene rakastamaan takaisin.

Toivon, että löydät sellaisen polun itsellesi, jossa sinun on hyvä olla. Sinulla on yksi elämä. Älä uhraa sitä sellaisille, jotka eivät arvosta sitä, olivat he keitä hyvänsä. Ja lopuksi: ei ole mitään syytä, mikset selviäisi tästä eteenpäin. Elämä kantaa, ihan oikeasti.