KESKUSTELUFOORUMI

Miten teillä narsistista eronneilla on sujunut parisuhde-elämä narsistin jälkeen? Omassa elämässäni narsistin jälkeen tutustuminen uuteen ihmiseen on pelottanut kamalasti. Olen pelännyt sitä, että onko uusi kumppani mahdollisesti narsistinen myös ja toisaalta sitä, miten aiempaan suhteeseeni ja sen aiheuttamiin traumoihin suhtauduttaisiin. Pelkään vähättelyä yli kaiken. Koin vähättelyä silloinkin jopa terveydenhuollossa, kun olin narsisti exäni kanssa yhdessä. Tosin läheisimmät ihmiset tajusivat, ettei suhde ole hyvä minulle. Olen myös tavannut eroni jälkeen joitakin tyyppejä ja pari heistä on vaikuttanut myös kontrolloivilta ja narsistisilta. Onneksi olen päässyt nopeasti heistä eroon.

Empaattisena ihmisenä, olen kohdannut eron jälkeen muita manipuloinnin uhreja. Suhdetta on hankala muodostaa, kun ehdokkaat on niin rikki. Yksikin on 16 v ollut yksin eron jälkeen, kun on niin epävarma kaikesta. Hän ei uskalla edes treffeille. Traumaterapiaan on hankala päästä.

Olen huomannut, ettei erosta toivuta vuodessa. Ero vaatii omaan minään tutustumista.

Minä olen päättänyt voimaantua ja viettää rauhallista elämää. Opettelen pitämään omia rajoja ja kun onnistun omassa elämässä niin se tukee itsetuntoani. Itsemyötätuntoa tarvitaan menneen hyväksymiseen. HYVÄ ITSETUNTO PITÄÄ MANIPULOIVAT LOITOLLA.

Ehkä siten joskus löytyy terveellä itsetunnolla varustettu ja keskusteleva kumppani. En halua uudelle kumppanille kaataa menneisyyttä niskaan.

Hei,

kiva kuulla, että meitä eron rikkomia on muitakin. Kokemukseni on hyvin samanlainen, eron jälkeen on vaikeaa tavata uusia ihmisiä, sillä kokemukset väkivallasta, varsinkin henkisestä väkivallasta, ovat vielä niin pinnalla. Fyysisestä väkivallasta on ainakin itselleni ollut helpompaa toipua, ja tuntuu etten pelkää sitä mitenkään erityisesti. Mutta henkisellä puolella on varmasti vaikeaa vielä pitkään.

Mutta toivoa on! Olen käynyt terapiassa ja lukenut hyviä kirjoja, ja sitä kautta saanut asioihin selkoa. Se vaatii paljon aktiivista työtä, mutta kysymällä hyviä kysymyksiä, vointi pikku hiljaa paranee. Ja kaikki tervehdyttävät, eheyttävät ja voimaannuttavat kokemukset auttavat niin paljon. Itse kärsin pahasti todella sairaalloisesti mustasukkaisesta kumppanista, joka oli ripustautuva ja hyvin kontrolloiva. Siksi kaikki sellainen pelottaa ja laukaisee heti reaktion. Mutta on hyvä muistaa niissä tilanteissa, että ehkä se toinen ei ole tästä tietoinen, eikä ymmärrä traumaani. Ja lisäksi kun osaa rakastaa itseään ja olla hyvä itselleen, ei silloin salli enää itseään kohdeltavan niin arvottomasti.

Toivottavasti tästä on apua. Hyvää kesää kaikille, ja jatketaan keskustelua.

Totta tuo, että henkinen väkivalta jättää pahat jäljet. Henkistä väkivaltaa on myös vaikea selittää jälkeen päin, koska ne tilanteet ovat olleet niin hämmentäviä, nöyryyttäviä jne. Joskus oli niin, että vain ilmeet ja eleet riittivät viestimään sen, että koin itseni huonoksi. Arvottomuuden kokemuksesta on vaikeinta päästä eroon. Luen paljon narsismista ja kehitän itseäni ja olen saanut myös ammattiapua. Välillä tuntuu vain, että vie vuosia ja vuosia toipua siitä, että olin toiselle vaan jonkinlainen "esine". Koen oloni vastenmieliseksi pelkästään kun ajattelen narsistista exääni, koska jos voisin mennä ajassa taaksepäin, en olisi halunnut aloittaa mitään suhdetta hänen kanssaan. On vaikea hyväksyä niitä tapahtumia, joita suhteessa oli, koen myös paljon syyllisyyttä siitä, että päästin hänet elämääni ylipäätään.

Itsearvostus on tärkeää, jotta voisi välttää manipuloivat hyväksikäyttäjät jatkossa. Olen vielä vaiheessa ja välillä vajoan aika syviin pohjamutiin traumamuistojen takia. Pelkään sitä, etten koskaan uskalla päästää kunnolla ketään lähelleni tunnetasolla enää, mutta en ole täysin luopunut toivosta. Täytyy vain hyväksyä, että toipuminen vie aikaa.

Hyvää kesää!

32 vuotta yhdessä narsistin kanssa, nyt eronneensa 5 vuotta. Vielä edelleen epäilen entä jos se olinkin minä joka aiheutin ja ansaitsin sen kaiken..ollut parissa ns panosuhteessa eron jälkeen ne oli helppoja, ei tarvinnut miettiä ja lukea mitä tapahtuu seuraavaksi. Ja oma arvo oli niin alhaalla ettei mikään enää ois voinut satuttaa.. Nyt asunut kohta 2 vuotta yhdessä ihanan terveen omakuvan omaavan miehen kans, on ollut paljonki haasteita..ihan arkisissa asioissakin pelkäsin aluksi kun jostain sanoi, että löydän kaapin sisällöt lattia revittyjä tai multa otetaan oikeuksia pois. Onnekseni tämä mies ymmärtää, vaikken kaikkea voikkaan kertoa, häpeä on vielä suuri..ex on kuvioissa, lasten isänä ja edelleenkään ei pesäeroa olla tehty. Hänen mukaan mulle ei kuulu saada mitään 32 yhteisen vuoden jälkeen. Vieläkään ei ole voimia alkaa taisteluun. Ei tästä toivu koskaan, oppii kyllä katsomaan ja tulkitseen ihmisiä sekä ennakoimaan asioita..ei aina tarpeen sen olen huomannut..päivä kerrallaan ja voimia keräten..

Ja vielä tuhoñ et voiko koskaan enään, luottaa kenenkää täysin. En minä ainakaan, pidän huoli et tilillä aina tarpeeksi rahaa jos pitää muuttaa, laatikoita en ole purkanut..eli ei ei koskaan enää kukaan pääse nii lähelle..

rikkimennyt kirjoitti: 06 Kesä 2021, 22:30 Miten teillä narsistista eronneilla on sujunut parisuhde-elämä narsistin jälkeen? Omassa elämässäni narsistin jälkeen tutustuminen uuteen ihmiseen on pelottanut kamalasti. Olen pelännyt sitä, että onko uusi kumppani mahdollisesti narsistinen myös ja toisaalta sitä, miten aiempaan suhteeseeni ja sen aiheuttamiin traumoihin suhtauduttaisiin. Pelkään vähättelyä yli kaiken. Koin vähättelyä silloinkin jopa terveydenhuollossa, kun olin narsisti exäni kanssa yhdessä. Tosin läheisimmät ihmiset tajusivat, ettei suhde ole hyvä minulle. Olen myös tavannut eroni jälkeen joitakin tyyppejä ja pari heistä on vaikuttanut myös kontrolloivilta ja narsistisilta. Onneksi olen päässyt nopeasti heistä eroon.

En itseasiassa ole pystynyt luomaan uutta parisuhteessa oloa 6 vuotta jätti syvät haavat

Olen yrittänyt tinderiss olla mutta todella Olen araksi tullut jottaen enää tule sumutetuksi en yhtään treffiä ole pystynyt luomaan

Jopa entiset harrastukset ym jääneet
Pääsin eroon vasta lopullisesti marraskuussa2023 jotta sitte iski masennus ja iteki syyllistin itseäni
Nyt pitäisi vaan uutta kohti